"Pakollinen" Latvia - Tien päällä 2019

No miksi suomalaiset nyt Latviaan menevät? Monestakin syystä, mutta tämä on varmaan yksi.

Ainazin SuperAlko sijaitsee ihan Viron ja Latvian rajan pinnassa. Rajamuodollisuuksia ei ollut. Liikennettä oli paljon, iso osa autoista oli Suomen rekkareissa. Hartwallin rekat toivat juomia, joita suomalaiset sitten ostivat kuskatakseen takaisin Suomeen. Latvia oli parahiksi laskenut alkoholin veroprosenttia. 

Juhlajuomien ostajia näkyi paljon. Isot kärryt olivat täynnä kuohuviinipulloja, viinilaatikoita, olutta, siideriä, lonkeroa....halpaa oli. Meidän ostoksemme olivat maltillisia, olimmehan oikeastaan ohikulkumatkalla. Moni oli varmaan tullut päiväksi Tallinnaan auto mukanaan, ja hyvin ehti käydä Latvian puolella. Sen verran lyhyitä ovat välimatkat Baltiassa. Henkilöautojen takakontit ja jopa pakettiautojen tavaratilat täyttyivät juomista. 

Hetken harkitsimme ajelemista Riikaan asti, mutta emme halunneet ahnehtia liikaa samalla reissulla, joten tyydyimme ajelemaan kierroksen Latvian maaseudulla. Ihmettelimme tienvarsien haikaroita, joihin silmä oli tottunut jo Viron puolella. Puimureiden ympärillä pelloilla niitä parveili samalla lailla kun Suomessa kynnettävillä pelloilla lokkeja. Muutaman pesänkin näimme sähköpylvään nokassa. Meinasipa edellämme ajava bussi ajaa haikarakolarinkin,  kun parvi lähti lentoon viereiseltä pellolta. 

Ihmettelimme, kun ihan tavallisen maantien reunoille oli istutettu koivuja ja lehmuksia kauniiksi kujiksi. Pientareilla kasvoi kukkia, joita Suomessa on perennoina kukkapenkeissä. Monet pihat olivat pakahduttavan kauniita kukkameriä. Sen sijaan moni talo olisi kaivannut kipeästi maalia, ja muutenkin maaseudulla näkyi paljon köyhyyttä ja kurjuutta.

Nälkähän se alkoi taas muistutella, ja päätimme syödä Latvian puolella jossain pikkupaikassa, jossa ehkä saisimme tutustua paikallisiin herkkuihin. Valkan rajakaupungista löysimme lounaspaikan, missä ruoasta maksettiin painon mukaan. Ruoka oli tajunnan räjäyttävää.

Kyselin tuon keiton sisällöstä, baarityttö sanoi sen olevan "kind of spinach". Ehkä siinä oli pinaattiakin, sen lisäksi kaikkea muuta tunnistamatonta. Varsinkin sika-nauta -tyyliset lihasäikeet saivat kasvissyöjän vatsan vellomaan. Muutaman lusikallisen nieleskelin väkisin pahimpaan nälkään. Isäntä söi jonkinlaista liha-perunalaatikkoa jossa oli ihan rehellistä läskiä. Koko tämä ihanuus maksoin yhteensä kuutisen euroa, joten rahallinen tappio ei ollut suuri.

Baarin vieressä oli jonkinlainen vaate-kenkä-laukku-mikälie -kauppa, jossa poikkesimme. Vaatteista suurin osa oli tekokuituisia kamaluuksia, puntillisia mummoalkkareita ym., mutta kenkäosastolta löysin mieleisiäni bling-sandaaleita.

Hintaa näillä oli n. 13 euroa pari. Isäntä löysi parillakympillä nahkaiset juhlakengät itselleen. Tämä kompensoi vähän ruokapettymystä. 

Valka on jaettu kaupunki, jonka toinen puoli (Valka) kuuluu Latvialle ja toinen (Valga) Virolle. Taas ylitimme rajan lähes huomaamatta, joskin Valgan puoli oli selvästi vauraampaa aluetta kuin Latvian Valka. Kaupungin jako perustuu rajakiistan ratkaisuun vuonna 1920, jolloin Viro sai kaupungin ydinosan ja eteläinen osa jäi Latvialle. Tarina kertoo, että uusi rajalinja kulki Valgan asemapäällikön makuuhuoneen kohdalla, ja hän sai valita Viron ja Latvian kansalaisuuden välillä. Hän valitsi Viron, koska hänen nukkuessaan pääpuoli oli Viron puolella ja jalat Latviassa (lähde: Wikipedia).

Yöksi päädyimme Vaibla Puhkekeskukseen kauniin Vörsjärven rannalle. Näitä Puhkekeskuksien kylttejä näkyi tämän tästä ajellessa, ja pian ymmärsimme, että kyltti tarkoitti jonkin sortin majoituspaikkaa. Yöpyjiä ei taaskaan ollut montaa lisäksemme, muutama perhe telttailemassa, saksalainen vanhahko pariskunta pienen koiran kanssa matkailuautolla,  sekä aallonmurtajan takana retkeilijöitä. Paikka oli kaunis ja tunnelmallinen, varsinkin hämärän tullen. Telttailijat sytyttelivät taas ulkotulia teltan ympärille. 

Suihkut ja käymälät oli rakennettu jonkinlaiseen konttiin, joka oli iltasella varsin siisti ja uuden näköinen. Aamulla sitten viemäröinti oli pettänyt ja lattioilla lainehti vettä. Mutta meillä matka jatkui.