Miksi tänne lähdimme? - Tien päällä 2019

 Tämä on kylpyläkaupunki syksyllä

kastumme aina kun kävelemme keskustaan.

Nähtävyyksiä ei ole mutta

taloista katsoo pyöreät ikkunat.

Ihmiset kantavat leivoslaatikoita

kahviloita on paljon, tuolla uusi kohvik

muutaman päivän kuluttua myös meillä

on kantakohvik ja siellä kantapöytä. 

-Ultra Bra: Pärnu-

Mitä ajattelet, kun ajattelet Viroa? Varmaan ensimmäiseksi tulee mieleen Tallinna. Mutta ehkä heti sen jälkeen Pärnu. Tämä ehkä selittää sen, miksi olimme vähän kärsimättömiä Saarenmaalla. Koska seuraava kohde kangasteli mielessä. Ja sehän oli juurikin Pärnu. Ensimmäiseksi navigoimme kuitenkin varsin epäromanttisesti varaosaliikkeeseen. Osaa ei olisi saatu parin päivän varoitusajalla, mutta meille neuvottiin toinen liike, johon se saatiin tilattua seuraavaksi aamuksi. Ja huomattavasti halvemmalla kuin Suomessa. Jos rikot autosi, se kannattaa tehdä Virossa. 

Vanatoassa tapaamamme suomalaispariskunta neuvoi meille Konsa Motel Caravan -leirintäalueen parin kilometrin päässä Pärnun keskustasta, joten sinne suunnistimme. Respassa puhuttiin hyvää suomea ja suomalaisia oli paljon paikalla. Alue oli ihan Pärnujoen rannalla, ja alueelta johti päällystetty kävelytie keskustaan ja rannalle. Leiriydyttyämme suunnistimme kävellen kaupungille ihmettelemään ja fiilistelemään. 

Kukka-asetelmat tekivät vaikutuksen, ja alkoi todella tuntua siltä, että nyt ollaan ulkomailla. Suomessa on mielestäni nykyään palvelu kaupoissa ja ravintoloissa varsin ystävällistä. Espanjassa jopa ylipalvellaan, ja sisäänheittäjiä joutuu väistelemään. Virossa ja varsinkin Pärnussa olin kyllä pettynyt palveluun. Se oli välinpitämätöntä, usein jopa töykeää. Tosin poikkeuksiakin oli. Hintataso Pärnussa oli Suomen luokkaa, paljon oli myös kauppoja täynnä ylihinnoiteltua matkamuistokrääsää. Perusfiilis oli kuitenkin rento ja leppoisa, ja tuli tunne, että tänne pitää päästä uudestaan. 

Katusoittaja

Vaikka matka ei kaupungilta leirintäalueelle pitkä ollutkaan, kävi paluumatkalla väsymys matkamiesten käpälään. 

Seuraava päivä oli hääpäivämme, nro 22. Koska Pärnussa kaikki näyttivät pyöräilevän, mekin vuokrasimme fillarit leirintäalueelta. En ole vuosiin pyöräillyt, enkä muistanut miten hauskaa se on, ja miten nopeasti pääsee paikasta toiseen!

Aamulla ensimmäiseksi pyöräilimme varaosaliikkeeseen ja isäntä laittoi Lyylin kuntoon. 

Ilma suosi, ja pyörätie vei ihanalle hiekkarannalle, jota näytti jatkuvan silmänkantamattomiin. 

Auringonpalvojia oli paljon, ja mekin kahlailimme lämpimässä rantavedessä ja istuskelimme rantabaarissa. Rannalla oli pukukopit ja jopa WC:t ja suihkut, joita Espanjassa olen rannalla kaipaillut. 

Illalla pyöräilimme sitten kaupungille hääpäivän iltaa viettämään ja syömään. 

Koska meillä ei mitään varsinaista aikataulua ollut, ja Pärnu oli pääkohteemme, ajattelimme jäädä sinne vielä yhdeksi kokonaiseksi päiväksi. Mutta kulkurin mieli on levoton, ja säätiedotuskin näytti siltä, että pilviä on taivaalle tulossa, purimme leirin ja lähdimme tien päälle. Jäi kuitenkin vahva tunne, että Pärnuun tulemme vielä uudestaan.