Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Joulumieltä etsimässä

Istuskelen tässä "toimistoni" pöydän ääressä, ja katse hakeutuu ikkunasta ulos. Vastapäisen rivitalon katolla on pieni lumikerros. Meidän pienellä pihallamme on jouluvaloja, samoin parvekkeella. Talitintit pyrähtelevät tuijassa ja naapurin omenapuussa tähtäimenään talipallot, jotka virittelimme aitaan. Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että olen kotiutunut. Meillä oli ennenkin kiva koti, mutta en silti vaihtaisi entiseen. Kahdelle hengelle tämä asunto on kompaktimmassa paketissa. 


Ensimmäinen adventti, kohta on joulukuu. Pimeys väistyy enää muutamaksi tunniksi päivän aikana, ja vielä ollaan menossa kohti pimeämpää. Välillä sataa muutama sentti lunta, joka valaisee, sitten sekin sulaa pois. Päivissä on pituutta, kun en ole työelämässä ja poistun asunnosta lähinnä vain pikaisille kauppareissuille. Onneksi kolmesta lapsesta kaksi ehti käydä kylässä kumppaneineen, ennen kuin ajat muuttuivat taas kummallisiksi ja pelottaviksi. 


Jouluverhot pääsivät uuden kodin keittiön ikkunaan, vanhassa kodissa ne olivat pari joulua laatikossa. Yritän viritellä joulutunnelmaa pienillä asioilla. En ole mikään jouluihminen, mutta tuntuu, että tänä vuonna se vähäinenkin joulumieli antaa odottaa itseään. Kynttilänvalosta nautin, ja tuikkuja polttelen mielelläni hämyisisten iltojen iloksi. Kuvasta huomaa, että kello viideltä on jo pilkkosen pimeää.


Joululahjat skipataan tänä vuonna, kuten jo muutamana jouluna ennen tätä. Olen silti heiluttanut puikkoja ja virkkuukoukkua ahkerasti. Väkerryksiltäni ei voi tänäkään vuonna lähipiiri välttyä. Niitä en laske lahjoiksi, ne ovat äidin lämmin kosketus ja ajatus lapselle, jo isoksi kasvaneelle. Niistä sitten lisää joulun jälkeen. Pikkuneidillä oli sukkapula ja tottahan bonusmummo sellaiset teki ensi hätään. 


Entisessä kodissamme takka oli tärkeä elementti, ja olemme olleet iloisia, että uudesta kodistakin sellainen löytyy. Lämpöä ja valoa kaivataan pimeään aikaan. 

Kukaan ei tiedä millainen joulu on tulossa. Varmaa on, että joku sen joutuu viettämään sairaalassa, ehkä jopa teho-osastolla, joku kotona sairastaen tai karanteenissa. Joku onnellinen ehkä saa olla terveenä, viettää pientä ja yksinkertaista joulua muutaman rakkaansa kanssa. Toivon, että itse kuulun noihin onnellisiin. Että kaikki läheiset pysyisivät terveenä, kukaan ei sairastuisi eikä altistuisi. Siinä kaikki, mitä tässä tilanteessa voi ja uskaltaa toivoa. Ja jos toisin käy, on sekin asia sitten hyväksyttävä, siihen on hyvä ehkä henkisesti valmistautua. 

Toivon voimia niille, joita tämä vitsaus on jollain lailla koskettanut. Ja meille, joita se pelottaa ja ahdistaa. Ehkä se joulumielikin löytyy, kun hiljalleen alkaa tehdä pieniä asioita joulun eteen. Niin juuri aion itse tehdä. En isosti. Pientä leipomista ja koristeita. Odottaa joulun ihmettä saapuvaksi.