Juhlakiertue

 

Tänä vuonna rakas matkailuautomme Lyyli täyttää 30 vuotta, joten pitihän juhlakiertue tehdä. Lyyli on kuljettanut meitä uskollisesti viidessä maassa (Suomi, Ruotsi, Norja, Viro, Latvia). Tällä kertaa pysyimme visusti Suomen rajojen sisäpuolella, joten suuntasimme  Itä-Suomeen Vihreän kullan kulttuuritielle, mistä jatkoimme Via Kareliaa.

 Huomasi hyvin, että kotimaanmatkailu oli suosiossa. Karavaaneilla on tapana moikata toisilleen tien päällä, ja käsi sai olla pystyssä vähän väliä. Majoittuessa suosimme SF-Caravanin omia jäsenalueita, koska ne ovat edullisia, siistejä ja rauhallisia. Niihin ei oteta paikkavarauksia, vaan tilaa  on aina löytynyt kaikille. Niin tälläkin kertaa, mutta sään suosiessa ei paikoissa ollut juuri valinnanvaraa vaan piti majoittua sinne minne mahtui. Jokunen yleinen leirintäaluekin on yleensä matkan varrelle sattunut. Niissä on ihan oma tunnelmansa ja  kirjavaa porukkaa. Monissa paikoissa voi vaikka terrassilla nauttia viinilasillisen (tai pari😆). Tällä kertaa erona oli se, että ulkomaalaiset matkailijat puuttuivat tyystin. He ovat yleensä tuoneet leirintäalueelle oman suolansa ja jos jonkunmoista majoitusmuotoa on nähty. 

Ensimmäinen kohteemme oli Mäntyharju ja siellä Taidekeskus Salmela. Salmelassa ei ollut silloin mitään tapahtumia, mutta ensikertalaiselle se oli silti mieluisa kokemus. Näyttelyt olivat mielenkiintoisia, esillä oli esim. Reidar Särestöniemen ja Miina Äkkijyrkän töitä. Itse pidin kovasti Emmi Mustosen ihanista kukkaistytöistä.

Myös miljöö oli viehättävä, ja kauniina kesäpäivänä oli mukava kävellä ja katsella kauniita rakennuksia ja maisemia. 

 

 

Yöksi suuntasimme SFC Laamalansaareen Mikkelin Suomenniemelle. Paikka oli meille uusi, vaikka aika paljon noita SFC-alueita on vuosien varrella koluttu. Perille johti järkyttävä hiekkatie,  ja perille päästyämme paikka oli täpösen täynnä. Majoituspaikka meille kuitenkin järjestyi, vaikka valinnanvaraa ei ollutkaan. No, me päätimme kuitenkiin nauttia kauniista illasta "piippuhyllyllä".

 Ensimmäisen illan kunniaksi avasimme viinipullon. 

Reissuissa teemme ruoat aika pitkälti itse. Mukana kulkee matkagrilli ja  mikroaaltouunin kokoinen kiertoilmauuni, ja autossa on jääkaappi ja kaasuhella. Noilla pärjää jo pitkälle. Ihana lohi lisukkeineen valmistui matkagrillissä.

 

 

Seuraavan päivän seikkailimme Puumalan satamassa.  Siellä oli kunnon markkinameininki, ja niin on kuulemma joka päivä. Sää oli edelleen helteinen, ja hieman meinasi hikeä pukata ensin parkkipaikan saanti ja sitten torilla kiertely.

 

 

Ville Haapasalo möi kojussaan hatsapuria, joka on gruusialainen juustotäytteinen leipä. Jono kojulle oli kuitenkin sitä luokkaa, että emme edes harkinneet jäädä helteeseen jonottamaan. 

Useita vuosia sitten vietimme pari helteistä päivää Papinniemen leirintäalueella, joka on pieni paratiisi Uukuniemellä. Koska ilma oli edelleen helteinen, sinne mieli paloi nytkin. Usean soittokerran jälkeen saimme paikan varattua, vaikka se ei taaskaan ollut paras mahdollinen. Seuraavana päivänä,  kun porukkaa alkoi poistua, saimme luvan siirtyä rantaviivan tuntumaan. 

 

 

Vesi oli lämmintä ja uimareita riitti. Mekin nautimme pitkästä hiekkarannasta ja auringosta. Sinänsä huvittavaa, että monilla Espanjan reissuillamme en ole juurikaan polttanyt itseäni, mutta Uukuniemellä sitten käry kävi. 

 

Illalla istuskelimme terassilla juttelemassa muiden karavaanareiden kanssa.

Papiniemen auringonlaskut ovat ihan omaa luokkaansa.

Parin ihanan aurinkopäivän jälkeen matka jatkui. Ilma oli muuttumassa epävakaisempaan suuntaan. Ajelimme Joensuun torille, mutta myöhästyimme hieman toriajasta eikä ostoksia tullut tehtyä. Yöpymispaikaksi valikoitui tällä kertaa SFC Hietajärvi Kiihtelysvaaralla.

Seuraava päivä oli sateinen. Ajelimme Kuopiossa ja muikuthan siellä kuuluvat tietenkin asiaan, joten poikkesimme rantaravintolassa syömässä muikkuannokset. Hyvää oli, vaikka ruokaa saikin odotella kolme varttia.

Seuraavan yön vietimme SFC Kuopionseudun Alatalossa. Sauna yleisillä miesten ja naisten vuoroilla kuuluu SFC-alueilla majoitushintaan. Minä itroverttina ihmisenä en niin yhteissaunomisesta vieraiden ihmisten kanssa nauti, mutta yleensä poikkean lauteilla tavan vuoksi. Timppa kyllä viihtyy saunassa vaihtamassa matkailukokemuksia muiden karavaanien kanssa. 

 

Hiukan alkoi jo matkaväsymys painaa, ja kipeä nilkkanikin ilmoitteli, että olisi hyvä jo palailla koitiin. joten suuntasimme Konginkankaalle viettämään viimeistä yötä SFC Lintulahteen. Lepäilimme ja saunoimme, ja iltaa istuimme grillikodassa. Porukkaa oli paljon ja juttu luisti. Hiukan tunsimme itsemme snobbailijoiksi, kun muilla grillajilla oli matkassa olutta makkaraa, meillä juustolautanen ja punaviiniä. Mutta eipä sitä kukaan tainnut ihmetellä. Karavaanarireissuilla heitetään tittelit pois ja keskustellaan lähinnä menneistä matkoista ja matkasuunnitelmista. Näissä keskusteluissa saa yleensä parhaat matkavinkit, missä kannattaa poikkeilla.

Ihanat muistot jäi tästäkin reissusta, ja näimme monta uutta paikkaa. Mutta mukavaa oli taas palata kotiin ja mökillekin.