Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

torstai 19. huhtikuuta 2018

Road trip

Tiistaina vuokrasimme auton ja lähdimme katselemaan lähiseudun nähtävyyksiä. Tässä muuten autovuokraamo jota voin lämpimästi suositella.
Kaikki toimi loistavasti, meitä palveltiin hyvällä englannilla, takuumaksua ei vaadittu, auto oli lähes uusi ja vakuutus oli täydellinen. Se on hyvä varmistaa maassa, missä ajotyyli on aika vauhdikas ja peltiä on rutussa aika monessa autossa. Paikallisessa autoilukulttuurissa olisi paljonkin kertomista, esim. pysäköinti on aika villiä, ja autoja saattaa seisoa hätävilkut päällä keskella ajoväylää kun kuski on toimittamassa jotain asiaa (tai juttelemassa viereisen auton kuljettajan kanssa ikkunat auki). Positiivista on se, että jalankulkijaa kunnioitetaan, autot jarruttavat jo kaukaa kun näkevät jonkun odottovan suojatien reunassa kadun ylitystä. Paikalliset myös luottavat tähän, eivätkä aina edes vilkaise tuleeko autoja, kun astuvat suojatielle. 

Mutta asiaan eli reissun päälle. Vuosi sitten jäi näkemättä tippukiviluola Cuevas de Canelobre. Sinne on Torreviejasta matkaa n. 90 kilometriä, ja sinne suuntasimme ensimmäiseksi. Portaita ei ollut aikaisemmassa postauksessa kauhistelemani viidensadan sijaan kuin satakunta, joten hyvin pysyin mukana kävelykeppimummojen ja -pappojen tahdissa. Opas esitteli paikkaa ja sen historiaa hyvällä englannilla. Ihan kaikkea en ymmärtänyt mutta suurimman osan kuitenkin. Espanjassa matkailu on iso elinkeino, ja 80-luvulla luolaan vietiin tuhansia ihmisiä päivittäin tutustumaan. Sillä oli huonoja vaikutuksia luolan herkälle ilmastolle ja tottakai isot ihmismassat jättävät jälkensä. Uudistuminen on hidasta, sadassa vuodessa n. 1 cm. Nyt on luolan suojelu otettu ykkösprioriteeksi. Sinne päästetään vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan, osittain kulumisen, osittain hengityspäätöjen vuoksi. Lämpötilan on oltava vakio, ei liian kylmä eikä kuuma. Jos lämpötila nousee liikaa, luola suljetaan yleisöltä.

Luola oli kaunis ja mielenkiintoinen, siellä soi hiljainen musiikki, kiviä oli valaistu ja niistä saattoi bongailla erilaisia hahmoja. Pieni pettymys se silti oli, odotimme enemmän. Lanzarotella aikanaan kiertelimme valtavassa luolastossa sokkeiloisia käytäviä pitkin. Luolaston syvyyksissä oli jopa konserttisali. Myös Cuevas de Canelobressa pidetään konsertteja mutta pienemmässä mittakaavassa. 
Luolassa sai kuvata yhdessä kohtaa ilman salamaa, mutta eipä niistä kuvista kummoisia tullut kännykkäkameralla. 

Korkealla paikka oli:
Tällä kielekkeellä oli valloittajia eli kiipeilijöitä, mikä heikompaa vähän hirvitti. 

Seuraavaksi suuntasimme kohti Elchen palmupuistoa, joka oli oikeastaan valtava metsä, joka kiersi koko kaupungin. Puistomainen osio oli varsin viehättävä ja rauhallinen, ja varmaan houkuttelee ihmisiä kiireisen kaupungin hulinasta rauhoittumaan palmujen varjoon. 

Kauaa emme malttaneet puistossa viipyä. Mielestäni sitä ei varsinaiseksi nähtävyydeksi voi kutsua. Toki jos haluaa käydä vaikka piknikillä niin täällä sille on hyvät puitteet. 
Hurautimme takaisin Torreviejaan, sillä halusimme tutustua meille vielä tuntemattomaan La Matan alueeseen. Siellä sitten maltoimme myös istahtaa syömään. Rantabaarissa sain syödäkseni herkullisen ja kauniin falafel-annoksen. 
 Vatsa täynnä jaksoi lähteä katselemaan maisemia, ja näytti siltä, että täällä on Torreviejan parhaat hiekkarannat. Alue oli myös paljon rauhallisempi kuin Cura Beachin ja Los Locosin ympäristö. Ja mukavalta näytti myös se, että rantabaarit - joita ei kauhean paljoa ollut - olivat suoraan rannan yläpuolella, eikä siinä kulkenut katua välissä kuten täällä muualla. 


 Myös lapset oli huomioitu, rannan tuntumassa olevalla torimaisella aukiolla oli jos jonkinlaista härpäkettä lapsille. Muutenkin La Mata vaikutti lapsiystävälliseltä, ja paljon lapsia vanhempineen olikin leikkimässä rannan tuntumassa.

Halusimme vielä nähdä La Matan suolajärven. Navigaattori oli hiukan ihmeissään, mutta pienen etsimisen jälkeen löysimme perille suolajärvelle ja luonnonpuistoon. Etsiminen kannatti, sillä tämä oli ehkä reissun paras kohde. Luonnonpuiston tunnelma oli viidakkomainen, siellä kuului monenlaisia erikoisia lintujen ääniä, ja orava kaiveli terhokätköjään maasta. La Matan suolajärvi ei ole vaalenpunainen kuten toinen Torreviejan järvistä. Mutta kaunis ja rauhoittava. 



Päivät ovat olleet lämpimiä ja aurinkoisia ja olemme viettäneet aikaa uima-altaalla ja rannalla. Pari päivää lomaa jäljellä ja jo nyt on ikävä takaisin tänne.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Mä oon niin lomalla

Varsin kliseinen otsikko, mutta toden totta nyt tunnen olevani lomalla. Viileä ja tuulinen sää muuttui viikonloppuna lämpimäksi, eilen ja tänään ollaan oltu jo hellelukemissa. Varsin nopeaa on säiden vaihtelu täälläpäin, yöllä satoi rankasti, ja aamulla paistoi taas aurinko siniseltä taivaalta. Helteisen päivän jälkeen eilen illalla tuuli rantakadulla oli taas viileä, lauantaina siellä oli lämmintä astella. Paellaa emme ole ennen Espanjassa - emmekä missään muuallakaan - syöneet, joten nyt kokeiltiin sitä.


Hyvä ruoka, ja varmaan helppo toteuttaa itsekin isommallekin porukalle, kun pannun vain hommaisi. Tässä oli kanaa ja reilusti kasviksia riisin lisäksi, pannullinen tehtiin kahdelle hengelle ja tuolta oli helppo nyppiä itselleen maistuvat osat. Ostin myös tuota keltaiseksi värjäävää paellamaustetta kotiin mukaan. 

Mansikat ovat valtavia, mutta eivät maistu oikein miltään.
Löysimme markkinabussiin, ja sitten myöhemmin kuulimme, että markkinoille olisi ollut sama matka kävellä kuin bussille. No, oppirahat pitää maksaa. Uudella markkinapaikalla oli huomattavasti väljempää ja vähemmän ahdistavaa kuin viime vuonna keskustassa. Ostoksia teimme maltillisemmin kuin viime vuonna innoissamme. Vaatteita vähän ostelimme, ja ruokapuolelta pieniä suolakurkkuja ja oliiveja. 
Markkinoilta löytyy vähän erilaisia vaatteita kuin Suomesta, ja viimevuotiset ovat kestäneet hyvin käyttöä ja pesua, joten muutaman puseron ostin nytkin. 

Eilen vietimme helteistä sunnuntaita Los Locos -rannalla. Porukkaa oli paljon, joskaan ei niin paljoa kuin viime vuonna pääsiäisviikolla Cura Beachilla. Monet paikalliset perheetkin olivat rannalla viettämässä sunnuntaipäivää ja leikkimässä lastensa kanssa. 



Välimeri on tähän aikaan vuodesta niin kylmä, että uimassa ei ollut ketään. Mutta rantavedessä oli mukava kahlailla ja kuunnella meren pauhua. Auringonottohan on h-tistä, vaarallista ja tappavaa, ainakin vanhenee ja rypistyy jos sitä tekee. Mutta kipupotilaalle se on myös hellivää ja helpottavaa. On ihanaa olla edes vähän aikaa ilman särkyjä. Polvikipu on myös hellittänyt, eikä selkäkään vihoittele. Olemme kävelleet useita kilometrejä päivässä, aluksi kävelin polvituen kanssa, nyt en ole enää tarvinnut sitäkään. 

Tänään olemme sitten viettäneet uima-allaspäivää taloyhtiön uima-altaalla. Siellä on vielä kovin hiljaista, juuri muita ei ole paikalla ollut kuin me. Altaan vesi on myös vielä jäätävää, mutta joka päivä olen siellä pulahtanut. Kylmän ja lämpimän vaihtelu tuntuu tepsivän kipuihin. Toki loma ja stressitön olo on hyväksi olotilalle, mutta jos Suomessa on sattunut kesälomalle huonot ilmat, niin kyllä kipuja on ollut ihan riittämiin. 

Kohta lähdemme kyselemään vuokra-autoa, jospa huomenna pitäisimme retkipäivän. Viime vuonna jäi näkemättä Torreviejan lähellä olevat tippukiviluolat, "Cuevas de Canelobre". Sinne olisi tarkoitus suunnata, ja ehkä myös Elchen palmumetsään, joka on maailman suurin ja Unescon maailmanperintökohde. Luolissa on 400-500 porrasta, joten polvituelle taitaa olla taas käyttöä.

Seikkailua siis tiedossa!



torstai 12. huhtikuuta 2018

Hola!

Terveiset täältä Espanjan auringon alta! Jonkinmoinen blogiväsymys on ollut päällä, mutta nyt halusin tulla kertomaan lomakuulumisia. Torreviejaan ihastuimme vuosi sitten huhtikuussa kun vietimme täällä kaksi viikkoa. Viime vuonna vietimme ensimmäisen viikon täällä nuorenparimme kanssa, he olivat silloin juuri selvinneet  ylioppilaskirjoituksista. Viikon päästä nuoret lennähtivät kotimaahan ja vanhapari jäi vielä viikoksi lomailemaan. 

Oikeastaan suurin syy tulla tänne uudestaan oli terveys. Torreviejan suolajärvien ilmasto on hyväksi hengitys- ja iho-ongelmista kärsiville sekä myös kipupotilaille. Täällä voin viettää pari viikkoa kivutonta elämää, ja on uskomatonta kuinka paljon virtaa se antaa. Rikkinäinen polvi ei täällä ehjäksi tule, mutta fibromyalgiakivut ovat tiessään jo parin päivän oleskelun jälkeen. Sohvalla ja nojatuolissa vietetyn talvikauden jälkeen olen pystynyt kävelemään useita kilometrejä päivässä, joskaan kävelyvauhti ei ole päätä huimannut. Ja välillä on pysähdytty nauttimaan virkistäviä juomia.

Uuden matkan varasimme jo viime kesänä. Norwegianin lennot ovat halpoja kun niitä vähän kyttäilee ja iskee kiinni silloin kun ovat halvimmillaan. Viime vuonna majailimme erään suomalaisperheen loma-asunnossa, nyt varasimme majoituksen Airbnb:n kautta. Vuokraemäntämme Elena asustelee Pietarissa, ja kaikki on toiminut ihan loistavasti. Viime vuonna meillä oli kaksi makuuhuonetta käytössä, nyt on pienempi asunto kun olemme kahden liikkeellä. Asunto on tyypillinen espanjalainen sisustukseltaan. Mitään luksusta ei ole, mutta meille oli tärkeintä sijainti ja hinta. Lensimme Alicanteen ja sieltä n. 50 kilometrin matkan tulimme Torreviejaan bussilla. Elenan yhteyshenkilö oli meitä bussiasemalla vastassa ja toi meidät laukkuinemme asunnolle ja esitteli sen.
Olo/ruokailuhuone. Lasiovien takana parveke.

Keittiö

Näkymä parvekkeelta
Edellisessä asunnossa meillä oli iso kattoterassi, nyt ei sellaista ole, mutta tuolla sisäpihalla on uima-allas!
Tänään kävin siellä ensimmäistä kertaa pulahtamassa, ja tuntui ihan kuin olisi avannossa käynyt. Uima-allas ei ole lämmitetty eikä aurinko ole ehtinyt vielä vettä lämmittää. 

Tänä vuonna lomabudjetti on ollut pieni, ja joka ilta ei voi kaupungilla käydä syömässä. Olemme tehneet ruokaa asunnolla. Se on ollut hiukan haastavaa, sillä keittiön varustus ei ole kaksinen. Uunia ei ole, mikro, jääkaappi ja kaasuhella löytyy. Isoin järkytys suomalaiselle taisi olla, että kahvinkeitintä ei ole ollenkaan. Siitäkin olemme selvinneet, kun saimme hankittua muovisen kahvisuodattimen ja suodatinpusseja. Keittoastioita ei hirveästi ole, ja ne ovat huononpuoleisia, mutta erilaisilla luovilla ratkaisuilla olemme selvinneet. Plussaa on, että asunto oli todella siisti ja puhdas tänne tullessamme, nyt olemme jo vähän saaneet sitä sotkettua. En ole syönyt vegaanisesti nyt lomalla, vaan kala ja maitotuotteet ovat olleet käytössä. Varmaan vegaaniruokailu onnistuisi täälläkin, jos vaan perehtyisi asiaan. Mutta pari viikkoa nyt näin ja kotona sitten jatkan vegaanilinjalla.

Varasin jo Suomesta käsin meille parturi-kampaajan heti maanantaiksi. Hiukkasen harhailtuamme  löysimme suomalaisen kampaajan, joka teki töitä kotonaan. Hiukan erilaista oli perinteiseen suomalaiseen kampaamokäyntiin verrattuna, mutta täytyy sanoa että lopputulokseen olimme erittäin tyytyväisiä. Eikä hinta päätä huimannut, minulle väri ja leikkaus ja isännälle "hiusten poisto" maksoivat yhteensä 46 e.

Tiistaina vietimme shoppailupäivän valtavassa Zenia Boulevardin ostokeskuksessa, johon matkustimme tällä kertaa bussilla. Ostoskeskuksessa on sisäpiha, josta mennään sisälle liikkeisiin. Lämpimänä päivänä kiva juttu, mutta tiistai oli hurjan kylmä ja tuulinen päivä, ja bussipysäkille meinasimme jäätyä totaalisesti. Shoppailukestävyyskään ei enää ole ennallaan, pikku hankintoja kuitenkin teimme. 

Eilenkin oli tuulinen ilta, pikku sadekuurokin tuli. Se kesti pari minuuttia, mutta sen aikaa vettä tuli todella paljon. Ilma oli kuitenkin jo selvästi lämpiämään päin, ja kuljeskelimme tuolla meille tutuksi tulleella Cura Beachilla. Kävimme kampaajan meille vinkkaamassa kampaamotuotteiden tukkukaupassa, ja söimme ensimmäiset churrot.
Tällä kertaa asuntomme on lähempänä Los Locos-rantaa. Tänään oli ensimmäinen lämmin päivä, ja kävimme tutustumassa rantaan ja istuskelimme vähän tuulensuojassa auringonpaisteessa. Ensimmäisenä aurinkopäivänä sitä usein onnistuu käräyttämään itsensä, mutta tällä kertaa osasimme pitää varamme ja kävelimme paljon maisemia ihaillen. Tässä päässä rantaa Välimeri on turkoosi.

Karavaanareitakin oli rannalla parkisssa autoineen ja vaunuineen. Jaksaisikohan meidän Lyyli ajella tänne asti?

Huomenna on sitten perjantai ja Torreviejan markkinapäivä. Perjantai 13. päivä ei ole Espanjassa huonon onnen päivä, vaan se on tiistai 13. päivä. Aiemmin markkinat olivat tässä keskustassa, mutta nyt ne on siirretty kaupungin laidalle ja sinne on bussikuljetus. Toivottavasti löydämme bussin. Tänään menemme iltaa viettämään tuonne Rattotalliin, joka on nimestään huolimatta ihan tavallinen Suomi-baari. Siellä varmaan saa neuvoja. 

Espanjan tunneista on ollut paljon hyötyä, täällä ei englannilla pärjää joka paikassa. Olen yrittänyt käyttää kieltä niin paljon kuin mahdollista, ja turvautua englantiin vasta sitten kun ei muuta voi. Ja viime hädässä sitten otetaan kädetkin avuksi!

Ensimmäinen viikko vasta puolessavälissä ja ilmat lämpenemään päin! Saapa nähdä mitä loma vielä tuo tullessaan!