Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Mitä kuuluu viidakkoon


Puolisentoista vuotta sitten minulla oli vain yksi huonekasvi, tämä kaikkien kultaköynnösten kantaäiti, ainakin 20 vuotta vanha yksilö. Takavuosina kasveja oli enemmänkin, mutta hiljalleen ne kuolivat joko hoidon puutteeseen tai liikaan hoitoon, eikä uusia tullut hankittua. Osasyynä koirat, joita oli välillä talossa kolmekin yhtaikaa. Riitti, kun siivosi lattialta levitettyjä roskiksia ym., enkä kaipaillut yhtään rikkonaisia ruukkuja ja multakasoja lattialla. Ja oliko niin että kasvit olivat jossain vaiheessa out? Nyt tuntuu olevan aikamoinen kasvibuumi menossa. 

No mitäpä tapahtui silloin puolitoista vuotta sitten? Kuopukseni, rakas tyttäreni muutti omaan kotiin kultansa kanssa ja innostui huonekasveista. Tämä oli äipälle pienoinen yllätys, kunnes tajusin, että vanhanajan kasvit, kuten peikonlehdet ja anopinkielet ovatkin kuuminta hottia. Facebookista löytyy monta huonekasviryhmää. Tehtiinpä sitten tyttären kanssa yhdessä retki Plantageniin, ja yllättäen minäkin aloin haaveilla urbaanista viidakosta. Ja nyt kasveja on - ööö - kolmisenkymmentä. Olen joutunut asettamaan itselleni rajoitteita ja kiertämään markettien kasviosastot vähän kauempaa. 

Viidakko näyttää nyt tältä:

Tässä kultaköynnöksen lapsonen, joka näyttää paljon äitiään hyvävoimaisemmalta. Johtuneeko paremmasta valosta tuossa ikkunan edessä amppelissa. 



 Tämä toinen amppelikasvini on minulle erityisen rakas. "Monkey mask", hiljattain aarnipeikonlehdeksi suomennettu. Peikonlehtien sukua, köynnöstävä.



 Kukkapöytä alkaa täyttyä. Eipä sitä tajua, kun kasvin ostaa, että hyvällä tuurilla se kasvaa pian paljon suuremmaksi. Tässä kirjovehka, tuoksutraakkipuu, kultapalmu ja viirivehka.



 Kiiltopiilea ja aurinkokissa viihtyvät toistensa seurassa.



 Alokasian bongasin Ikeasta, ihastuin sen erikoiseen ulkonäköön. Se ei ole kasvanut mutta ei kuollutkaan. Muutama lehti on kuihtunut eikä uusia ole tullut. Mutta terveen näköinen kuitenkin. 



 Alahyllyn pikkuiset. Kultaköynös neon ja siroliuska-aralian poikanen. Töistä olen tuonut kiinanruusun ja apostolinmiekan pistokkaat. Meillä töissä tapahtui keväällä sellainen ihme, että apostolinmiekka kukki. Kukin kukka kukki vaan päivän, ja tuoksu oli huumaava.


Tässä äiti aralia. Aikaisemmin olen näitä onnistunut tappamaan, mutta tämä yksilö kasvaa ja voi hyvin. Hiljalleen olen oppinut sen läksyn, että kukkien hoidossa vähemmän on enemmän ja liika kastelu tappaa varmemmin kuin kuivuus. 



No mutta, ketäpäs siinä. No se pakollinen peikonlehti, josta on tullut yksi lemppareistani. Jukkapalmun hankittuani tytär oli hiukan pöyristynyt. Näitä meillä oli aikanaan paljonkin, ja kärsiessään ne eivät ole mikään kaunis näky. Mutta tämä on pitänyt pintansa ja kauniin muotonsa ja päässyt jatkoon. 



Tillandsiat, ilmakukat, pikku symppikset ovat päässeet keittiöön ilostuttamaan. Haluaisin ripustaa nuo loputkin ikkunaan, mutta en ole löytänyt tuollaisia lasikelloja, joten ovat saaneet toistaiseksi olla pöydällä. Yhden aloen onnistuin jo tappamaan (liialla kastelulla), toista yritän pitää hengissä. 




Oletkos koskaan kasvattanut avokadoa? Tyttäreni on siinä ekspertti, ja tuon komeamman alun olen saanut häneltä. Oma kasvini oli pelkkä tikku, mutta innostui kasvattamaan lehtiä kun sai kumppanin. Taustalla värinokkonen, jonka pistokkaan sain pojaltani äitienpäivänä (kyllä, huonekasveista pitävät myös nuoret miehet).



  Huonekuusta hankkiessani luin netistä, että sitä on lähes mahdotonta saada kestämään talven yli. Mutta tuossa se koristaa lukunurkkaustani ja on jopa innostunut vähän kasvamaan. 



Palmuvehka kotiutui tänään mökiltä, missä se on ollut kesän lähes ilman hoitoa. Palmuvehkaa on kai lähes mahdotonta saada hengiltä. Sitä ei kannata siirtää kovin suureen ruukkuun, koska innostuu silloin kasvattamaan juuria eikä lehtiä. Kylmästä se ei pidä, joten toin sen talven alta kotiin. Mökillä pidetään lämpö talvella 5-7 asteessa, mikä on luullakseni palmuvehkalle liian kylmää. Kasvi hakee nyt vähän vielä paikkaansa täällä kotona, mutta eiköhän sille sijaa löydy. 


Siinäpä niitä. Yritän tosiaan nyt olla ostelematta lisää kasveja. Pistokkaita on kyllä juurtumassa. Niitä on eräs nimeltä mainitsematon toimittajan alku pöllinyt juttukeikaltaan Korkeasaaresta. Jos enkelinsiipeen törmään, niin sellaisen kyllä haluan. Lisäksi haaveissa olisi kultaköynnös Njoy.


Ja viimeisenä, "haaveissa vainko oot mun?", monstera variegata eli tuo kasviharrastajien unelma, värivirheellinen peikonlehti.  

Nyt kun kesäkukat alkavat olla muisto vain, on mukavaa paneutua taas näihin huonekasveihin, jotka tosiaan ovat kesän aikana kasvaneet ihan kohisten. Mutta pitäisikö olla huolissaan, kun kuihtunut lehti kasvissa huolettaa ja pitää heti tarkistaa onko ötököitä vai mikä on hätänä. Ehkä tämä kertoo siitä, että muita huolia ei ole liiaksi.

Tykkäätkö viherkasveista? Mistä erityisesti? Onko sinulla jokin inhokki? Itse en ole vielä lämmennyt uudelleen anopinkielelle. Entä jokin must have, mistä haaveilet?

Tulipa tässä mieleeni, että onhan talossa vielä toinen kerros vailla yhtäkään kasvia...pitäisiköhän lähteä vähän kauppoja kiertämään?