Mittumaari

Hyvää juhannuksenjälkeistä elämää! Juupa juu, koleaa oli mutta varmaan moni pelastui hukkumasta juurikin siksi. Me vietimme tapamme mukaan mökkijuhannusta, tunnelma oli lämmin ja sauna kuuma. Seuraksemme miehen ja tyttären kanssa saimme tyttären ystävättären ja siskoni. Aattoiltana myöhemmin seuraamme liittyivät myös suoraan Lapin reissulta nuorempi poikani kihlattunsa kanssa. 

Viileä sää aiheutti hiukan liikehdintää nukkumisjärjestelyjen kanssa. Meillä yläkerrassa nukkuneilla oli koko ajan lämmintä ja mukavaa. Tytöille vietiin saunakamariin sähköpatteri lämmikkeeksi, mikä aiheutti muurahaisten joukkoherätyksen kamarissa. Ihan myrkyn kanssa jouduimme käymään ötököiden kimppuun. Poika ja miniä majoittuivat matkailuautoon, missä lämmitys oli välillä todella kuuma ja välillä niin kylmä että nuoripari kömpi peittoineen mökkiin ja kallistivat päänsä mihin sattuivat mahtumaan. Sopu sijaa antaa ja kukaan ei paleltunut. Murkutkin alkoivat olla lähtiessa vainajia.

Saunottiin tietenkin:

Sisko haki koivunoksia ja isäntä rakenteli niistä vihdan.

Juhannuskoivut vaihdettiin tänä vuonna lupiineihin sinkkisangoissa:

 Sen verran yötön yö hämärsi, että kokko valaisi ja lämmitti:

Turvallisesti kaivonrenkaassa!

Aattona söimme perinteisesti savulohta ja uusia perunoita lisukkeineen. Ja juhannuspäivänä alkoi sitten armoton grillaaminen!

Siskoni myydessä mökkinsä sosialisoimme sieltä tämän hienon puuhellan. Mieheni käsitteli sen mustaksi, ja hieno tulikin:

Tuosta kun ottaa noita pyörylöitä pois niin muurikka solahtaa juuri sopivasti koloon. Perunoiden paiston verran pääsimme jo Högforsia testaamaan. Hyvin vetää!

Maalaisleipä onnistuu mökkiuunissa kaikkein parhaiten:

 Olen keräillyt kirppareilta ja saanut lahjaksikin vanhoja kalenteripyyhkeitä, ja olen pitkään miettinyt miten saisin niitä jotenkin kivasti esille. Jonkinlainen orsi oli suunnitteilla, ja keksimme tehdä sen ripustamalla heinäseipään kettingeillä mökin kattoon:

Sinne sain nuo nyt kivasti esille aikajärjestykseen. Ja onpa joukossa tämänkin vuoden uutukainen pyyhe! "Onneksi sulla ei ole tietokonenörttiä miehenä", mieheni totesi tätä viritellessään. Niinpä niin, minä kyllä mielelläni ideoin kun joku sitten vaan toteuttaa näitä ideoita. Mökillä voi toteuttaa vähän villimpiäkin juttuja, kotona sitten onkin konservatiivisempaa.

Pari viikkoa vielä lomaa jäljellä, toivottavasti ilma edes vähän lämpiää! Ensi viikolla lähdemme siskoni kanssa käymään Tukholmassa moikkaamassa Ruotsin-tätejämme, ja kun tytär vapautuu kesäduunista niin olisi suunnitteilla tehdä jonkunlainen reissu matkailuautolla.

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

Mökki-iloa

Heippa, kotona taas! Muutama aurinkoinen ja yksi sateinen päivä vietetiin isännän kanssa mökillä. Tatuointi täytti vaaditut kaksi viikkoa joten pääsin jo saunaan ja uimaankin, ja voi miten mukavalta se tuntui. Eikä hassumpaa ollut uittaa varpaitaan laiturilta ja seurustella nuijapäiden kanssa, joita taas saa siivilöidä saunavesistä.

Muutama muukin viihtyi vedessä, Pinja ja Veera kisailivat kumpi ehtii ekana hakea kepin vedestä. Ronja tyytyi kannustamaan rannalla.

Mikäs oli koirienkin mulatessa kun vesi oli ihan uimalämpöistä. 

Jotain kummaa on tapahtunut. Vihreä keiju on tainnut käydä rokottamassa minua vihreällä neulalla. Olen puutarhurin tytär, mutta en ole ikinä pitänyt itseäni minään puutarhaihmisenä. Mutta tänä kesänä en muuta tekisikään kuin kykkisin mökki- tai kotipihalla kupsuttamassa. Onneksi sitä kupsuttamista riittää! Ja kasvit taitavat olla kuin lapset, kasvavat vahvoiksi rakastamalla. Vai mitä sanotte kukkakukkulani kuosista nyt:

Ihan valtavaa on kasvu siihen nähden miten vähän tuossa kukkulalla on multaa. 

Valkohärkki on alkanut levittäytyä kivikkoreunaa pitkin alaspäin:

Sekin lähti alkuun muutamasta pikku juuresta, joita bongailin rikkaruohojen seasta.

Keltamaksaruoho availee hiljalleen kukkiaan, luulen että juhannuksen aikaan samme nauttia toden teolla keltaisesta kukinnasta:

Päivänlilja lupailee nupuillaan lisää keltaista:

Lähes kaikki kukkulan kukat on siirretty mökin pihapiiristä lähes umpeen kasvaneista paikoista. Siitä ne ovat pikku aluista lähteneet leviämään ja silmää ilahduttamaan.

Aina välillä sekaan putkahtaa joku luonnonkukkakin:

 Näitä en todellakaan ole tänne siirrellyt, vaan ovat ilmaantuneet omia aikojaan kukkulalle. Kaikille annetaan mahdollisuus.

Tiilillä rajatulla pikku ryytimaalla kasvaa salaattia, tilliä ja persiljaa.

Kasvu on mökillä selvästi hitaampaa kuin kotipihalla, missä kasvattelen samoja kasveja laatikossa lämpimällä seinustalla. Mutta ehtivät nämäkin, aikanaan.

Tässä on se paikka mistä raivasin keväämmällä vatukon pois. Säästin saniaisten juurakot, ja nyt ne nostavat pontevasti päätään:

Pienellä taimella ovat myös ne kesäkukat, joiden siemeniä tuonne sekaan heittelin, joten toiveita on saada tähän kohtaan loppukesästä kunnon kukkaniitty, josta varmaan sitten riittää maljakkoonkin kerättävää.

Pienet mansikan taimet ovat myös heränneet henkiin, ja ilahduttavat kukinnallaan. Räksille ruokaa, kuten isäntä sanoi. Minä en suosi verkkoja mansikkamaalla enkä marjapensaiden päällä, on niin ikävää jos niihin menee siilejä tai lintuja kuolemaan. Ehkäpä meille kaikille riittää satoa. 

Rantakaislikkoon oli ilmestynyt näin kaunis kukka, jonka nimi piti ihan kasvikirjasta tarkistaa. Se on vehka, läheistä sukua hautajaiskallalle ja tuo kaunis valkoinen kukka onkin oikeastaan lehti. Kaikessa viattomassa kauneudessaan kovin myrkyllinen. 

Tupasvilla kukkii rannoilla runsaina mättäinä:

Haikeana jätimme taas mökkimaisemat. Loppuviikosta on kaikenlaista muuta ohjelmaa ja sateita ja viilenevääkin kaiketi luvassa. Ensi viikolla ehkä taas automatkaillaan johonkinpäin. Nyt pitää viettää hiukan aikaa pienen punatukkaisen tyttöni kanssa, joka on hoidellut kotipihan kasveja kesätyönsä ohessa. Kotipihallakin rehottaa yhtä ja toista, pitääpä kuvailla niitäkin tässä kunhan taas ehdin.

 Tässä teille vielä näkymä laituriltamme:

Mukavaa loppuviikkoa!

Vihreää

Hei! Arvatkaas mitä! Minä olen lomalla!!!! Ensimmäinen lomaviikonloppu takana ja olen jo ihan lomafiiliksissä, irti kaikesta. Neljä viikkoa edessä! Pitkästä aikaa mieheni kanssa koko neljä viikkoa yhteistä lomaa. Tyttö parkamme paarustaa kesätöissä, tosin mukavissa ulkopuuhissa lasten kanssa. Onneksi sitten saadaan viettää yksi viikko koko perheen yhteistä lomaakin.

Lomakohan on saanut aikaan tämän "vihreän buumin". Aloitimme lomailun viikonloppuna hurauttamalla pikku matkailuautoreissun, vaivaiset viitisensataa kilometriä vuorokauden aikana. Tänään sitten olen puuhastellut kotipihalla koko ihanan aurinkoisen helluntain kitkien ja nurmikkoa leikaten. Sitten voikin hyvällä omallatunnolla hurauttaa pariksi päiväksi mökille....vai mitä?

Tästähän kaikki alkoi:

Mieheni rakenteli minulle kasveja varten laatikon, ja nyt miniviljelmäni on siinä kunnossa että kehtaan sen teillekin esitellä:

Paprikaa, amppeli- ja parveketomaattia. Tomaatit tekivät jo kuolemaa, kun taisin siirtää ne liian hätäisesti ulos. Vaikka ei enää yöpakkasia ollutkaan niin liian viileää siltikin. Mutta kun latvoin ne, niin innostuivat taas kasvamaan ja nyt on kukkia runsain mitoin. Ensimmäinen paprikakin on jo valmistumassa! Etualalla hyvällä taimella salaatti ja tilli, persiljakin nostelee päätään vaikka onkin hitaampaa itämään. Satoa odotellessa!

Aivan ihmeellinen on ollut tämä kevät ja alkukesä kaikessa lämmössään ja runsaudessaan, joka uhkaa pakahduttaa ihmisen, kun ei millään ehdi nauttia kaikesta niin paljon kun haluaisi. Viiniköynnös on tuskin puhjennut lehteen, niin se onkin jo täynnä terttuja:

Taitaapa tulla hyvä viinirypälesatokin tänä vuonna, nyt pitäisi osata vaan leikata köynnöstä taiteen sääntöjen mukaan.

Yhdet Olga-sukatkin valmistuivat automatkan aikana, vihreääpä niissäkin:

Tässä vielä yksi hassu tähystäjäkoira:

Lomailen nyt ja postailen vaihtelevasti, kun asiantynkää ilmaantuu. Mukavaa alkavaa viikkoa, kesäistä sellaista!