Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

tiistai 25. joulukuuta 2018

Turistit

Jouluaamun rauhaa! Toivottavasti joulusi on ollut juuri sellainen kuin halusitkin. Meillä on ollut erilainen, hassunhauska  ja romanttinen joulu. Ihan perus turistitoilauksiakin on sattunut.

Sunnuntaina, aatonaattona lämpö ja auringonpaiste houkuttelivat jäätelölle. 


Jäätelö oli herkullista, mutta annos oli vähän liian suuri ja lopun nieleskelin vähän väkisin. Siitä sitten syntyikin ensimmäinen vatsakatastrofini Torreviejassa ikinä, vaikka ihan hanavettäkin käytetään esim. kahvin keittämiseen. Onneksi löytyi avoinna oleva apteekki ja vatsalle apua, kunhan ensin sain itseni ymmärretyksi englannilla, espanjalla ja viittomakielellä.

Opetus 1: Ei enää jäätelöä Espanjassa, ei ainakaan tällaisia määriä.

Opetus 2: Älä lähde reissuun ilman Imodiumia

Kun sitten vatsa vähän rauhoittui, päätimme lähteä läheisessä Consumissa käymään. Meiltä oli kaikki lopussa, myös vesi ja vessapaperi. Ja jotain pikkusuolaista olimme ajatelleet aatoksi ostaa, vaikka tarkoitus olikin illalla käydä ulkona syömässä.  Mutta Consum olikin kiinni, samoin Mercadona.  Kyllä, sunnuntai. Mutta aatonaatto!?!

Lähdimme sitten parin kilometrin päähän jättisuureen Carrefouriin ostoksille. Sen idean oli keksinyt ihan muutama muukin. Kauppareissu oli ikimuistoinen, kun siinä tungoksessa yritti löytää jättisuuresta kaupasta etsimäänsä. Ja välillä piti kipaista sinne vessaankin. Vähän joulutunnelmaa meillekin!  Päätimme ostaa kaikki loput tuliaisetkin samalla käynnillä ja hurautimme taksilla kotiin. Eipä tullut mieleenkään enää lähteä illalla mihinkään. Tein noin vartin kestävän joulusiivouksen asunnossamme ja loppuilta menikin sitten leffaa katsellessa. 

Opetus 3: Tarkista aukioloajat

Jouluaaton aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena, ja päätimme lähteä rantakadulle varaamaan pöytää illan aterialle. Oletimme, että aattoiltana ravintolat ovat täpösen täysiä. Mutta yllättäen useat rantaravintolat olivatkin pakanneet telttansa ja laittaneet ovet kiinni talveksi. Talvihan alkoi Espanjassa virallisesti pari päivää sitten. Keeperista yritimme pöytää varailla, mutta he pahoittelivat, että sulkevat klo 17. Saimme sitten kuitenkin pöydän varattua Bella Mar -ravintolasta, josta näkyi tulleen kantapaikkamme. Tarjoilijatkin huutelivat jo "terve terve mitä kuuluu" ja kättelivät mennen tullen (poskipusuja ei sentään saatu).

Opetus 4: Katso opetus numero kolme

Puolenpäivän aikaan vielä avoinna olevat terassit täyttyivät ääriään myöten. Paikalliset perheet tulivat lounaalle, ja moni istuskeli vain juoman ääressä katusoittajia kuunnellessa. Rantakadulla parveilee  nuoria miehiä kaupaten lenkkareita, laukkuja, aurinkolaseja ym. piraattitavaraa. Jotkut kiusaavat asiakkaita ravintoloissa, toiset vaan levittävät lakanan kadulle ja pistävät siihen puotinsa pystyyn. Poikien taustaa voi vain arvailla, ja luvatonta myyntiähän tuo on. Siinä terassilla istuessamme kaikki myyjät lähtivät yllättäen juoksujalkaa sivukujille. Lenkkarimyyjätkin ottivat lakanoiden kulmista kiinni ja lähtivät juoksemaan nyytti olallaan. Syykin selvisi, kaksi poliisia käveli pitkin rantakatua, ja puskaradio näytti olevan salamannopea. Muutamassa sekunnissa kaikki myyjät olivat kadonneet. Toinen poliisi pinkaisi perään, toinen jatkoi katua eteenpäin. En tiedä jäikö ketään kiinni, mutta muutaman tunnin päästä alkoi näkyä tiedustelujoukkoja tutkimassa tilannetta, ja hetken kuluttua oli kaupankäynti taas täydessä vauhdissa. 

Vielä meitä ilahdutti moottoripyöräilevä joulupukkijoukko. Muorit tarakalla he ajelivat, tööttäilivät ja vilkuttivat ihmisille.  Ilmeisesti poikkeilivat kylässäkin tutuillaan jaellen namusia ja joulumieltä. 

Sitten olikin aika pikku suolapalalle ja siestalle.


Reissussa en ole vegaani, mutta kotona palaan takaisin ruotuun. Vatsa on kyllä ilmoitellut, kun vuoteen en ole juurikaan maitotuotteita käyttänyt. Nyt on mennyt paljon esim.  juustoa. Lihaan en koske, yhtenä päivänä yritin syödä kanaa mutta se ei mennyt alas. 

Illalla olikin sitten paellan vuoro, ja meren antimiakin tuli nautittua. 


Tunsimme itsemme lähes kuninkaallisiksi, kun tarjoilijoita pyöri kaksin kappalein pöytämme ympärillä. Hiukan oli taas kielimuuria vastassa, kun yritimme selvittää mitä paellaamme haluamme. Timppa ei juuri välitä merenelävistä, ja minä en sitä kanaa syö. Mutta tässäpä paella mixta, mistä molemmat saimme valita omat herkkupalamme. Paikalliset ilmeisesti viettivät perhejoulua, mutta hiljalleen ravintola alkoi täyttyä. Suomen kieltä kuului aika monesta pöydästä, ilmeisesti suurin osa liikkeellä olevista oli pohjoismaisia. Moni nuori perhe näkyi tulleen kyläilemään Torreviejassa asuvien isovanhempien luo. 

Pitkäkin loma päättyy joskus, ja tänä iltana on aika pakata matkalaukut ja huomenna illansuussa olemme koti-Suomessa. Lähtiessämme maa oli musta ja vettä satoi. Saas nähdä miltä huomenna näyttää, suojasää on ilmeisesti tullut pakkasen tilalle. Lunta kai kuitenkin?

Loma on ollut ihana, säät yllättäneet ihan täysin. Luulimme, että täällä on viileää ja kosteaa ja lämmintä vaatetta on paljon mukana. Mutta onneksi lähtiessä vielä heitin yhden hellemekon laukkuun, sille on nimittäin ollut käyttöä päivällä rannalla kulkiessa. Täällä ylempänä kaupungissa varjoisilla kujilla on viileää, ja illalla on ollut kevyttoppatakillekin käyttöä. Yksi sadepäivä on ollut reilun kahden viikon aikana, ja sen päivän vietimme Zenian ostoskeskuksessa. Eilen oli rannalla paljon auringonottajia, ja merivesikin on ilmeisesti aika lämmintä vielä kun uimassakin oli porukkaa. Minulla ei ole edes uikkareita mukana. 

Kotiinkin on ihana palata, ja viime yönä tuli kyllä mitta täyteen kerrostaloelämää. Naapuriperhe oli jossain joulun vietossa ja kotiutui kolmen aikaan aamuyöstä aikamoisella hälinällä. Ja sitä hälinää kesti pitkään, ennenkuin lapsetkin rauhoittuivat nukkumaan. Yläkerrassa ilmeisesti raahataan koko ajan huonekaluja pitkin lattiaa. Ja nuo ihanat vesiputket mitkä paukkuvat ja vinkuvat. Ja tosi kiva herätä kuuden aikaan seinänaapurin herätysääneen, kun ei muista missä on ja mihin on menossa, ja pitääkö nousta töihin.  Omaa mukavaa sänkyä on jo ikävä, ja yörauhaa. Ja parasta on nähdä lapsia kumppaneineen ja perheineen. Torstaina on jo työpäivä, kiva mennä töihinkin pitkän loman jälkeen.

Mutta tänään saamme vielä nauttia Espanjan "talvesta" ja yrittää syödä jääkaappia tyhjäksi. Positiivinen ongelma.

Opetus 5:  Älä osta enempää ruokaa kuin jaksat syödä

Ihanaa joulun jatkoa!


Edit:

Opetus 6: Valitse tarkoin naapurisi jos arvostat hyviä yöunia


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää joulua



Kuvahaun tulos haulle joulu

*

Joulu,

se on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,


ja hiljaista,

onnellisen sykähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja,  ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossakin ajatusten keskellä

nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään,

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä.


*

Tämä Mika Waltarin jouluruno on minulle rakas
 ja sen myötä haluan kiittää lukijoitani 
ja toivottaa onnellista joulun aikaa. 

-Maija-


perjantai 21. joulukuuta 2018

Kerrostaloelämää

Kerrostalossa olen asumalla asunut noin puoli vuotta elämästäni, matkoilla on sitten tullut tutuksi espanjalainen kerrostaloelämä. Ensimmäisellä reissullamme meillä oli käytössä iso, aurinkoinen parveke sekä kattoterassi. Asunto oli suomalaisen perheen loma-asunto, joten se oli skandinaavisemmin sisustettu kuin asunnot Espanjassa yleensä. Myös keittiö oli hyvin varustettu. 

 Toisella reissulla asuimme ensimmäistä kertaa  Airbnb-asunnossa, missä parveke oli pienempi. Keittiöstä ei kannata paljon puhua, siellä oli kaasuliesi ja mikro, ei uunia, ja astiat jostain 70-luvulta. Mutta parvekkeelle paistoi aamuaurinko ja alhaalla kadulla paljon hauskaa katseltavaa, joten meistä tuli kerrostalokyttääjiä.

Nykyistä asuntoa varatessamme varmistimme, että jonkinlainen lämmitys on. Olimme kuulleet kauhujuttuja jääkylmistä ja kosteista asunnoista. No, täällä on ilmalämpöpumppu ja tasaisen lämmintä, makuuhuoneissa on vielä omat lämmittimet. Laattalattia on kyllä kylmän kalsea jalan alla, mutta onneksi on villasukat matkassa. Parveke on pienen pieni, mutta pyykit siellä kuivuvat hyvin. Illat ovat viileitä joten tuskin olisi parvekkeella tullut istuskeltuakaan. Mieluummin kaasulämmittimillä varustetuissa teltoissa rantakadulla. Tai sitten suomalaisten "olohuoneessa" Rattotallissa, missä olemme yhden karaokeillan viettäneet. Eilen illalla pääsimme vähän taas kyttäyksen makuun, kun tuossa parvekkeen alapuolella käytiin varsin äänekästä riitaa englannin kielellä. Ilmeisesti kyse oli invapaikalla pysäköinnistä. Poliisilla uhattiin ja rekisterilaattoja kuvattiin molemmin puolin.

Rantakadun ravintolateltoissa on lämmintä ja viihtyisää

Airbnb-asunnoissa kaikki on toiminut loistavasti. Asunnot ovat vastanneet kuvausta ja olleet erittäin siistissä kunnossa. Perillä on yhteyshenkilöt, jotka esittelevät asunnon, antavat avaimet, tarvittaessa hakevat ja vievät lentokentälle maksua vastaan. Tällä kertaa meillä on lennot sellaiseen aikaan, että bussilla pääsee molempiin suuntiin ja linja-autoasema kävelymatkan päässä. Asunnon sijainti on muutenkin hyvä, ranta on lähellä, samoin ruokakauppa. 

Yhteistä näille kerrostaloasunnoille, varsinkin kahdelle viimeiselle on paperiseinät. Jopa puhe kuuluu läpi selvästi. Onneksi ei mitään bileporukkaa ole seinän takana. Siellä on espanjalainen lapsiperhe, ja iloisia lasten ääniä ja pienten jalkojen töminää kuuluu. Espanjalaiset eivät kai edes osaa puhua hiljaa. Mutta se ei juurikaan haittaa, kun öisin on hiljaista. Hankalampi asia on talossa kuuluva pauke ja vinkuna, joka tulee kai vesiputkista. Aluksi se häiritsi kovastikin, mutta hiljalleen siihen on tottunut. Myös liikenteen ääni kuuluu selvästi asuntoon. 

Kuten jo aiemmin kerroin, kaipaan mukavia huonekaluja, kirjoituspöytää niin ettei läppäriä tarvitsisi aina siirtää pois ruokapöydältä ruokailun ajaksi. Joitain mukavia nojatuoleja ja raheja, joissa voisi lepuuttaa selkäänsä ja jalkojaan ja uppoutua vaikka kirjaan. Pari viikkoa menee ihan hyvin näinkin, mutta jos pitempään täällä aikaa viettäisin, niin näihin asioihin kiinnittäisin kuitenkin huomiota. Välillä pitää matkustaa kauas, että voi taas arvostaa mukavaa kotiaan. Kaiken korvaa kuitenkin ilma, joka on ollut suotuisa koko ajan yhtä sadepäivää lukuunottamatta. Kolmelle seuraavalle päivälle on luvassa pelkkää aurinkoa ja 17-20 asteen lämpötiloja. 

Kaikki halvat hömpötykset on tietenkin hyödynnettävä, ja eilen teetin ripsihuollon huippuhienossa kauneushoitolassa hintaan 25 €. Aika oli puoli tuntia myöhässä mikä on kai ihan normaalia Espanjassa eikä sitä pyydellä anteeksi. Noin kilometrin  kävelymatkalla bongasin pari huippuhauskaa juttua! Ensinnäkin, tadaa, el cacaner eli kakkaukko eräässä näyteikkunassa!


Puutarhatyökaluja myyvän liikkeen ikkunassa loikoili kissa tyytyväisenä. Luulin ensin sitä somisteeksi, kunnes se äkkiä muutti asentoa. Vähän taisin pelästyäkin. Aurinkoisella ikkunalla näkyi olevan hyvä kölliä. 


Tsemppiä sinne jouluvalmisteluihin! Voi kun voisitte ottaa yhtä rennosti kuin mekin täällä. Ensi joulu on sitten vielä oma lukunsa, ehkä se on taas kotijoulu ja pääsee hössäämään.

torstai 20. joulukuuta 2018

Joulun odotusta espanjalaisittain

Suomessa taitaa jouluvalmistelut olla kuumimmillaan. En tiedä, mitä tapahtuu espanjalaisissa keittiöissä, meillä kahdella on ainakin ollut hyvinkin rauhallista valmistelujen suhteen. Ruokaa olemme tehneet nyt viime päivinä ihan itse, eikä se ole mitään jouluruokaa. Jouluaattona on suunnitelmissa syödä paellaa jossain rannan ravintoloista. 

Joulukoristeita näkyy paljonkin kauppojen ja ravintoloiden tiloissa, jossain soivat joululaulut. Myös moni on sisustanut parvekkeensa jouluisilla köynnöksillä. Suosittu juttu ovat nämä parvekkeille kiipeävät joulupukit. 


Mietimme, että tallainen olisi hauska Suomessakin, mutta se veisi tilaa kokonaisen matkalaukullisen eli tällaista ei nyt Suomeen tuoda.

Tässä nurkan takana on kauppa, missä on ennen myyty kaikkea naamiaisiin ja juhliin liittyvää. Nyt se on muutettu kokonaan joulukaupaksi, joka on täynnä mitä ihmeellisintä krääsää. Mama Noelillekin on monenlaista juhla-asua tarjolla. 



Suosituimpia joulujuttuja täällä ovat erilaiset seimiasetelmat. Niitä näkee monien kauppojen ja esim. pankkien ikkunoissa, ja ne ovat todella taidokkaita. Myös joka kylällä ja kaupungilla on oma seimiasetelmansa. Niin myös Torreviejassa, ja parina iltana olemme käyneet sitä ihailemassa. Seimi sijaitsee Torreviejan vanhan kirkon edustalla sijaitsevassa puistossa, ja on kaunis iltavalaistuksessa. Siellä soi espanjalainen joulumusiikki, ja eilen illalla oli lapsikuoro laulamassa joululauluja. 

Seimiasetelma kertoo koko jouluevankeliumin eri kohtauksin. 








Pientä rihkamamyyntiäkin pitää tietenkin olla. 


Kovasti olemme yrittäneet bongailla asetelmista " el cacaneria", kakkaukkoa joka pyllistelee asioillaan jossain seimiasetelman puskassa. Se on enemmän katalonialainen perinne, ja kuvaa hedelmällisyyttä ja tuottaa kai onneakin. Kuulin huhuja, että Torreviejan asetelmasta kakkaukko olisi pöllitty. Luulisi että mokoma teko ei tekijälleen sitä onnea ja hedelmällisyyttä tuo.

Ei löytynyt el cacaneria tuolta joulukaupastakaan. Kaikkia muita asetelman figuureja oli kyllä myynnissä. Ehkäpä sellainen vielä löytyy jostain kotiin tuomisiksi.


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Matka jatkuu - Cabo Tinoso ja La Azohia

Lauantaina lähdimme taas tien päälle. Tällä kertaa laitoimme navigaattoriin määrityksen välttää tietulleja ja valtateitä, ja ajelimme pienten maaseutukylien läpi kohti Cartagenaa. Ohitimme Cartagenan määränpäänämme Capo Tinoso ja siellä sijaitseva tykkipatteristo Bateria de Castillitos. Pelkästään matka perille oli kokemus, sillä tie oli erittäin kapea ja huonokuntoinen. Kaiteita ei juurikaan ollut, onneksi kuitenkin betoniporsaat rotkon reunalla. 





Ihan perille asti ei autolla päässyt, vaan auto piti jättää erittäin ahtaalle parkkipaikalle. Autoja oli paljon parkissa myös kapean tien varressa. Voi vaan kuvitella minkälainen on ruuhka sesonkiaikoina. 

Aikamoinen taapertaminen oli huipulle kun aurinkokin porotti niin, että naama meinasi palaa. Mutta näköalat olivat huikeat ja palkitsivat joka askelen. 



Tykkipatteristo on rakennettu noin sata vuotta sitten, ja on hienosti restauroitu. Vuoren rinteet ovat niin jyrkät, että mereltä maihinnousu ei onnistu mitenkään. 

Näillä valtavilla tykeillä voi ampua 35 kilometrin päähän!


Hieno mutta uuvuttava reissu. Tätä kohdetta voi ehdottomasti suositella. 

Nälkäkin jo oli ja poikkesimme ihan sattumalta syömään vuoren juurella sijaitsevaan La Azohian kylään, joka vei sydämemme. Olin niin haltioissani, etten muistanut kuviakaan ottaa. Myöhemmin etsimme netistä tietoa paikasta. La Azohia on pieni kalastajakylä Costa Calidassa Murciassa. Se on hyvä kohde sinulle joka haluat lomaltasi rauhaa, aurinkoa ja merta. Muutamia baareja ja kauppoja löytyy. Sekä sitä upeaa rantaa. Meren äänikin oli täällä ihan erilainen kuin muualla. Ehkäpä tänne vielä joskus...

Oli aika palauttaa auto, mutta loma jatkuu. Jouluun valmistaudutaan myös Torreviejassa, vaikka hyvin erilailla kuin Suomessa. Kerronpa siitä myöhemmin. Hyvää joulun odotusta!

tiistai 18. joulukuuta 2018

Tien päällä - Altea, Jijona ja Santa Barbara

Perjantaina hipsimme tuttuun Centauron autovuokraamoon ja saimme kahdeksi päiväksi tällaisen Fiatin allemme. Olin kysellyt etukäteen facebook-ryhmässä, mistä löytyisi kivoja pikkukyliä ja aitoa espanjalaista elämänmenoa. Suosituksia tuli Alteasta ja Jijonasta (joka tunnetaan myös nimellä Xixona). Ne sijaitsivatkin sopivan ajomatkan päässä. 

Altea on kaunis merenrantakaupunki Alicanten lähellä. Se on myös rauhallinen lomakohde sellaista etsivälle. Altean sydän on vanhakaupunki, mihin mekin suuntasimme. Sieltä löytyi kapeita kujia ja huikeita näköalapaikkoja. Kaupunki uinui talviuntaan, joten monet kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Ehkä ilta-aikaan olisi ollut enemmän säpinää. Toisaalta oli mukavaa kävellä rauhassa ja katsella näkymiä merelle ja kaupunkiin.

Kadut olivat hurjan kapeita ja jyrkkiä ja ihan hirvitti katsella, että niissä ajettiin autolla. Liukuri olisi ollut parempi kulkupeli.










Ruokailimme vanhassakaupungissa ja suuntasimme sitten Xixonaan eli Jijonaan. Xixona on Valencian kieltä ja espanjaksi Jijona. Jijona on kuuluisa turroneista, espanjassa ja italiassa suositusta jouluherkuista, jotka tehdään hunajasta, sokerista ja munanvalkuisesta ja niissä on usein myös pähkinöitä tai manteleita. Jijonassa sijaitsee myös turron-museo.

Ehkä lähdimme matkaan liian vähällä valmistautumisella, "käydään nyt katsomassa" -asenteella, mutta Jijona jätti meidät täysin kylmäksi. Kaupunki oli kyllä vanhanaikainen kapeine kujineen, mutta vaikutti täysin kuolleelta. Kaupungin tulotien varressa oleva luonnollisen kokoinen seimiasetelma oli kyllä kaunis, mutta sekin jäi kuvaamatta, joten Jijonasta ei ole yhtään kuvaa. 

Koska kotimatka kulki Alicanten kautta, päätimme poiketa vielä kaupungin huipulla Santa Barbaran linnassa. Kävimme linnassa jo ensimmäisellä Torreviejan-matkallamme, mutta olin silloin kuumeinen ja kipeä, joten linnasta jäi varsin sumuinen mielikuva. Linna sijaitsee korkealla mäellä ja näkyy kauas. Jos haluaa kuntoilla, sinne pääsee kävellen, mutta myös hissi vie huipulle. Autollakin pääsee aika korkealle, joten me hurautimme niin ylös kuin pääsimme. Lisää linnasta ja sen historiasta voit lukea täältä.

Ehdottomasti kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka jos niillä main liikut. Se on hyvä kohde historiasta kiinnostuneille mutta myös heille, jotka haluavat pelkästään nauttia näköaloista. Linna kiertää koko Benacantil-vuoren  huipun ja on lähdes täysin säilynyt.







Illaksi sitten pullo Alicanten Santa Barbara -viiniä, jota löytyi ihan Torreviejan Consumista.




Kävelty on ensimmäisen viikon aikana enemmän kuin polvea potiessa koko aikana. Ja ihme kyllä, polvi on kestänyt, vaikkakin kipulääkkeen voimin. Olen totellut lääkäriä ja ottanut lääkettä niin paljon, että voin liikkua. Lihakset ovat kyllä kipeytyneet kuukausien liikkumattomuuden seurauksena, mutta se on hyvää kipua. 

Ja kyllähän sitä jaksaa, kun voi välillä pysähtyä ravintolaan viinilasilliselle kahville ja churroille.

Keskustelua on käyty, pitääkö churrot syödä suklaakastikkeen kanssa vai ei. Itse pidän niistä enemmän sokerin kera. 

Seuraava matkapäivä suuntautui sitten upeaan Capo Tinosoon. Siitä sitten seuraavassa päivityksessä.




sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulua pakoon

Jossain aikaisemmassa postauksessa mainitsin, että meille on tulossa erilainen joulu, jonka vietämme Espanjan Torreviejassa. Olen sairastanut paljon parin viime vuoden aikana ja joulun laittaminen ei nyt kertakaikkiaan napannut, joten varasimme matkan ja majoituksen jo kesällä. Reissussa olemme kahden, lasten ja kumppaneidensa kanssa vietimme itsenäisyyspäivää, mikä oli huippuhauskaa, kun saimme kaikki yhtaikaa paikalle. 

Tervetuloa matkalle mukaan!

Torreviejaan matkustimme jo kolmatta kertaa. Lento meni hyvin, sain ikkunapaikan joten sain ihailla maisemia. Joskin olin kovin kuumissani kun aurinko paistoi. Alicanten lentokentältä hyppäsimme bussiin ja matkustimme noin tunnin matkan Torreviejaan. Jo bussimatkalla alkoi tuntua kodikkaalta, kun näki tuttuja maisemia. Asunnollamme meitä oli vastassa yhteyshenkilömme Elena, joka näytti paikat meille.

Asunto on tyypillinen espanjalainen kuten aikaisemmatkin. Käytössä on nyt kaksi makuuhuonetta, joten tilan tuntua on enemmän, kun vaatteille ja tavaroille on säilytystilaa. Edellisessä asunnossa oli vain kaasuhella, nyt on oikea uunikin ja keraaminen taso. Asunto on todella siisti, joskin aina ihmettelen epämukavia huonekaluja. Itse kaipaisin mukavampaa sohvaa ja kunnon nojatuolia. Mutta aika vähänhän asunnolla tulee vietettyä aikaa. Parveke on pieni ja sieltä näkee vain vastapäisen kerrostalon seinän, joten viime reissulla harrastamaamme parvekekyttäystä ei nyt pääse harrastamaan :)







Purimme laukut, ja vaikka olimme matkasta uupuneita, halusimme vielä suunnata rantakadulle kauniiseen iltaan syömään. 



Tämä ruokakuva on jo eri päivältä, mutta eräästä kebabpaikasta sain ihanan falafel-annoksen. 


Hiukan on ollut ongelmia syömisten suhteen, sillä espanjalaisille juusto, kananmuna ja jopa tonnikala on vihannes. Mutta olen syönyt kiltisti mitä eteen kannetaan.


Joulukoristeita ja -valoja on jonkin verran kaupoissa ja kaduilla, mutta kovin suurta jouluhössötystä ei ole näkyvissä.





Keskiviikkona vietimme aurinkopäivää rantakadulla. Näkyipä rannalla tuulensuojassa muutama auringonpalvojakin. '


 Torstaina olikin vähän sateisempi päivä, joten lähdimme bussilla valtavan isoon Zenian ostoskeskukseen. Vähän vaatteita lähti mukaan, sekä Desigualin laukku, josta olen jo kauan haaveillut. 


Pariksi seuraavaksi päiväksi vuokrasimme auton. Mutta siitä lisää seuraavissa päivityksissä.