Ihanaa, kaunista ja keväistä lauantai-iltaa! Toivottavasti olette ehtineet nauttia keväisestä viikosta! Minulla on mennyt viikko tiukasti töiden merkeissä, 6 päivää tuli taas puskettua ja kaikenlaista hankaluutta on mahtunut tähänkin viikkoon. Mutta mahtava auringonpaiste on kyllä päihittänyt pikku harmit.
Tänään olikin sitten ihan pakko töiden jälkeen rynnätä ensin koirien kanssa lenkille ja sitten vielä vähän pihalle puuhastelemaan. Narsisseja istuttelin tuossa aikaisemmin viikolla kotiintulijoita ilahduttamaan.
Tänä vuonna halusin ehdottomasti yhden tällaisen perunanarsissin. Jospa sen saisi kukkapenkissä uudelleenkin kukkimaan.
Eipä näissä tavallisissakaan mitään vikaa ole:
Ihania aurinkoisia hyvänmielentuojia!
Koirien talviset terveisetkin tuli kerättyä pihalta pikavauhtia. Tässä taas yksi raakaruokinnan hyötyjä: jätökset tosiaan ovat murto-osa siitä mitä muina keväinä on tuolta pihalta saanut haravoida, ja nuokin vähät kuivia pipanoita. Olen lueskellut Malin Ekholmin kirjaa Koiran luonnollinen ruokinta, ja tullut taas kerran siihen tulokseen, että oikeilla jäljillä ollaan kun on tuohon raakaruokintaan siirrytty. Takaisin teolliseen kuivaruokaan en ihan heti siirtyisi. Hiukan kalliimmaksi tulee ruokkia kolmen koiran laumaa raakaravinnolla kuin kuivamuonalla, mutta uskon että hinta tulee takaisin muussa kuin rahassa. Ehkä myös rahallista säästöä tulee pitkässä juoksussa, jos joiltain sairauksilta näin vältytään ja näin ollen säästetään eläinlääkärikuluissa. Olen tehnyt aikamoista hintavertailua, ja päätynyt ostamaan Maikin lemmikkikellarista Lahdesta ruoan isoissa pakkauksissa. Luut ostan 10 kilon satseissa ja jaan kotona annospusseihin. Lihat ostan Mushin 2,5 kilon pötköissä, joihin sitten sekoittelen mahalaukkua ja muita sisäelimiä, lohta ja kasvissosetta. Näin tehden selviän laumamme ruokinnasta noin satasella kuussa. Eivätkä nuo todellakaan näe nälkää, vaan ovat tässä talven aikana jopa hiukan pulskistuneet. Tämä ongelma yleensä kyllä kesällä häviää kun luontaista liikuntaa tulee enemmän mökillä ja kotipihalla viipotellen eikä vaan makoilla takan edessä.
Kun kymmenen vuotta sitten aloittelin barffausta ensimmäisen käppänäni kanssa, yleinen mielipide oli useimmiten teollisen ruoan kannalla. Pelättiin kai sitä, että koira ei saa ruoasta kaikkea mitä tarvitsee. Siihen aikaan myös raakaruokinta oli aikamoista salatiedettä (tai ehkä koirani kasvattaja teki siitä sellaista). Ruokiin lisättiin jos jonkinlaista (teollista) vitamiinia ym. vaikeastikin saatavia lisiä. Nythän on tutkittu, että kun koira saa pitkällä aikavälillä 3-4 eri eläintä, sisäelimiä, kasvissosetta ja lihaisia luita, mitään lisäravinteita ei tarvita. Joissakin ohjeissa kehotetaan lisäämään silloin tällöin ruokaan loraus kylmäpuristettua kasviöljyä, koska E-vitamiini ei välttämättä kestä pakastamista.
Voidaan miettiä myös barffausta siltä kannalta, että koira on syönnyt teollisia ruokia vasta n. 50 vuoden ajan. Sinä aikana koirien sairaudet ovat huimasti lisääntyneet. Itse en usko - ja huom! tämä on ihan oma vaatimaton mielipiteeni - että sairauksien lisääntyminen johtuisi pelkästään jalostuksesta. Oma osuutensa silläkin saattaa olla asiaan, jos ajatellaan ulkonäköominaisuuksien korostamista terveyden kustannuksella. Mutta nykyään jalostuksen kriteerit ovat niin tiukat, että vain terveet rotukoirat läpäisevät ne. Rekisteröimättömiä pentuja voidaan sensijaan teettää sairaillakin koirilla, kukaan ei valvo niitä. Mutta esim. koirien allergioiden ja syöpäsairauksien lisääntymisen uskon johtuvan juurikin teollisen ravinnon lisäaineista. Oli kyse rotukoirasta tai sekarotuisesta, voisin kuvitella että koira voi paremmin, kun se syö sitä ravintoa, mitä sen elimistö on luontaisesti tarkoitettu käyttämään hyödykseen. Meillä myös nirsoilija Ronja on alkanut syödä hyvällä halulla aina kun kupin eteensä saa, eikä jämiä jää. Tämä on mielestäni myös hyvä asia, kuppiin jäävän ruoan ravintoarvo on koiralle nolla.
Luonnonmukaisia ruokkijoita on montaa koulukuntaa. Moni vannoo yrjölän puuron nimeen, ja syöttää lisäksi raakaa lihaa ja luita. Toiset antavat raakaruoan lisäksi myös hapanmaitotuotteita. Itse olen kai sitä tiukinta koulukuntaa, joka ei anna koirilleen ollenkaan viljoja eikä maitotuotteita. Ihmisen kanssa eläessään koiran elimistö on oppinut pilkkomaan viljoja, mutta luonnollista ravintoa se ei sille ole. Kuivamuonissa eri viljat on usein eritelty tuoteselosteissa omiksi ruoka-aineikseen, ja näin saatu liha suurimmaksi ainesosaksi. Mutta jos kaikki ruoan sisältämät viljat lasketaan yhteen, pääraaka-aineeksi tuleekin vilja. Myöskään maitotuotteita koira ei luonnossa käytä pentuaikojensa jälkeen. Toki meilläkin lipsutaan, ja koirille livautetaan herkkuina pikku juustopaloja (hui, suolaa!) ja leivänjämiäkin ne välillä saavat, ym pikku tähteitä mitä ei haluta roskiin heittää. Tämä on kuitenkin vaan murto-osa niiden ravinnosta ja ekstraherkkua. Minua tiukkapipoisempia tässä ruokinta-asiassa taitavat olla vain totaaliset luomuilijat, jotka syöttävät koirille kokonaisia saaliseläimiä ja antavat muutenkin niiden elää mahdollisimman lajinmukaista elämää. Tästä seuraava vaihtoehto olisi kai paluu susilaumaan.
Huh, tulipa taas vaahdottua tuon sydämenasian puolesta. Ehdottomasti olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen koira on yksilö ja omistaja tietää mikä sille on parhaaksi, ja myös oma elämäntilanne vaikuttaa ruokinnan laatuun. Sydämestäni kuitenkin haluan kannustaa, että jos joku tätä vaihtoehtoa koiralleen (tai kissalle!) harkitsee, mutta on epävarma, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Tietoa on nykyään runsaasti saatavilla, ja ruoan saatavuus on hyvä. Ruokia myyvissä kaupoissa palvelu on asiantuntevaa ja niillä ohjeilla pääsee alkuun. Minulle saa myös laittaa viestiä, jos ketä kiinnostaa, ja neuvon parhaan taitoni ja kokemukseni mukaan. Ja tarvittaessa ohjaan asiantuntevamman tiedon lähteelle.
Veeran haava on parantunut todella hyvin, mitään tulehduksen merkkejä tai turvotusta ei ole ollut. Ihanaa jos tuosta ikävästä vaivasta nyt vihdoin on päästy. Olisi pitänyt tehdä tuo operaatio jo aikaa sitten eikä tankata antibiootteja kuurikaupalla. Toivottavasti nyt ei enää niitä tarvita kun tämä kuuri maanantaina loppuu. Pikku kotiriitakin meillä tässä oli, ja Pinja sai Veeralta hiukan hammasta kylkeensä. Onneksi ei tullut kovin pahaa jälkeä, pikku reikä vaan. Pinjalla on paha tapa "aukoa päätään" Veeralle ja asettaa tuota johtajuutta kyseenalaiseksi, ja vaikka Veeralla on lehmän hermot, se parin-kolmen kuukauden välein katsoo tarpeelliseksi palauttaa Pinjan ruotuun. Siihen ei tarvita kuin yksi leukojen louskautus, ja Pinja on loppupäivän pöydän alla piilossa vaikka vaan vähän karvat pöllähtäisivät. Tämä on sitä lauman hierarkian etsimistä, Pinja on tässä suhteessa harvinaisen luupäinen tapaus. Ronjalla ei ole kummankaan isomman koiran kanssa ollut ikinä mitään hankausta. Se tuli taloon ennen Pinjaa, joten Pinja ei puutu sen asioihin, ja Ronjalla on niin iso ego ettei se ole missään vaiheessa kokenut Veeraa kilpailijaksi.
Vähän olen elvytellyt neuleharrastusta edelleen, ja yhdet pitsisukat valmistuivat eilen:
Alkaa jo varmaan näyttää tutulta tämä malli ;). Kädet eivät kauheasti tykkää, mutta ihan kokonaan en aio luovuttaa. Seuraavaksi ajattelin tehdä MLL:lle vauvasukkia, joita he lahjoittavat paikkakunnan vastasyntyneille vauvoille. Novitan Woolia löytyi lankakopan kätköistä, ja eiköhän siitä muutamalle vauvelille jalanlämmikettä tule.
Leppoisaa lauantai-iltaa ja mukavaa sunnuntaita, muistakaahan siirtää kelloja!