Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Mikä kesä!

Viimeistään nyt, kun maa on ollut aamuisin kuurassa, on todettava, että kesä meni ja syksy on tullut. Aivan mahtava kesä oli! Joku voi olla eri mieltä noiden helteiden osalta, ja kyllähän kuivuus aiheutti monenlaista hankaluutta eri tahoille. Minulle kyllä lämpö kelpasi, joskin sateitakin välillä kaipailin. 

Meidän kesämme alkoi jo huhtikuussa, kun matkasimme kahdeksi viikoksi Torreviejaan kesää vastaan.
Vuonna 2017 huhtikuussa kävimme ensimmäistä kertaa Torreviejassa, ja nyt on jo kolmas reissu samaan paikkaan varattu. Olisihan maailmassa paljon nähtävää, mutta tuo kaupunki Costa Blancan rannikolla on alkanut jo kahden käynnin jälkeen tuntua kolmannelta kodilta, kotikodin ja mökin jälkeen. Torreviejan suolajärvien ilmasto ja kaupungin leppeä elämänmeno saa minut voimaan paremmin kuin missään muualla. Sen vuoksi kaipaan sinne koko ajan.

Toukukuussa olikin jo sitten täysi kesä, ja sormet syyhyivät kesäkukkia ja vihanneksia istuttamaan. Tänä kesänä nekin ovat kukoistaneet upeasti - joskin kastelua ei ole saanut unohtaa. 

Viime syksynä sain siskoltani pasuunakukan, enkä kyllä tajunnut miten mahtava kukka on kysessä. Sekä kooltaan että tuoksultaan. Kun makuuhuoneen ikkuna oli yöllä auki terassille, oli tuoksu niin öiseen aikaan niin voimakas, että jouduin välillä sulkemaan ikkunan.

Kohta pasuunakin pääsee talvehtimaan ja odottamaan ensi kesän kukintaa. 

Kuivuus on haitannut luonnon eläimiäkin, ja monessa pihassa on toivottavasti ollut vesikuppi tarjolla janoisille. Olen ruokkinut siilejä keväästä asti, ja ruokinta jatkuu edelleen. 
Viime kesänä aloitin siilien ruokkimisen, ja ilokseni ne ovat lisääntyneet. Pieniä palleroisiakin on näkynyt pitkin kesää. Toivottavasti ne kasvavat tarpeeksi selvitäkseen talven yli. Eilen illalla tuolla ruokintapaikalla oli varsin kiukkuinen siili, melkein tuli silmille kun kurkkasin ruokintalaatikkoon. Taitaa olla totista puuhaa tankata ruokaa niin paljon että selviää talven yli.
Kuvahaun tulos haulle kiroileva siili
Milla Paloniemi, Kiroileva siili
Kesäloma meillä oli tänä vuonna vasta elokuussa, mutta se ei haitannut, koska osa-aikaisena vapaa-aikaa oli paljon pitkin kesää. Lomalla toteutui yksi haaveeni, kun teimme matkailuautoreissun sadunhohtoisille Lofooteille. 
Menneenä kesänä ja vielä nyt syksylläkin olen saanut iloita ystävien tapaamisesta sekä kotona että mökillä. Myös lapsia perheineen, kumppaneineen, ystävineen on käynyt. Ja koiravieraita! Näiden tapaamisten ilolla sitä jaksaa syksyn pimeillä. Toivottavasti tapaamisia riittää myös pimeälle ajalle, ystävät ja perhe tuovat valoa pimeyteen.




Kesää on varjostanut koko vuoden kestänyt polvivaiva, joka on hiljalleen pahentunut ja ajoi lopulta sairaslomalle pari viikkoa sitten. Pitkällisen odottelun jälkeen pääsin ortopedille ja sen magneettikuvaukseen. Uusi ortopedin aika on parin viikon päästä, siellä sitten selvinnee, mikä polvessa on vikana ja voiko sille tehdä mitään. 

Kurjinta on yösärky, johon ei oikein tehoa mikään särkylääke. Eilen katselin peiliin ja totesin, että silmänaluseni alkavat näyttää samalta kuin silloin, kun lapset olivat pieniä ja yöt rikkonaisia. Pitää vaan yrittää levätä sitten päivällä minkä pystyy. Henkinen kantti alkaa olla koetuksella. Olen aina syksyisin halunnut metsään, sienikorin tai marjaämpärin kanssa, tai ihan vaan fiilistelemään. Nyt sinne ei ole asiaa. Mökillä metsä on jokapuolella ympärillä, joten se on vähän helpottanut kaipuuta. 

Viisas lääkärini neuvoi kerran: "Yritä hyväksyä, että nämä sairaudet ovat todellisia. Et pysty kaikkeen, mitä ennen teit, etkä kaikkeen, mitä muut tekevät. Yritä löytää iloa niistä asioista, mitä pystyt tekemään. " Ilman näitä sanoja pyristelisin edelleen menneessä ja vaatisin itseltäni liikaa. Oppiminen kestää varmaan loppuiän, mutta sillä tiellä ollaan.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Blogiystävähaaste


Heei, olenpas ollut taas pitkään hiljaa. Sain jo jokin aika sitten Tasapainoilua ja tassunjälkiä -blogin Peppermintiltä tämän haasteen mutta jotenkin on vastaaminen jäänyt, nytpä päätin paneutua tähän. 

Bloggaajan nimi: Maija
Blogin nimi: Henkireikiä

Ikä/blogin ikä: 54 vuotta, blogikin jo 6 vuotta!

Aikaisemmat blogit: Tämä on ensimmäiseni, mutta aloitin tämän tuolla Vuodatus-alustalla. Hermot meni kun kuvia katoili sieltä ja siirryin tänne Blogspotiin. Kirjoittelin myös Hämärä hiljaisuus -nimistä blogia  Sairaankaunis-sivustolla, mutta enää en ole sitä päivittänyt. Se homma ei oikein toiminut, blogeja alkoi olla liikaa ja vaan muutamaa niistä päivitettiin pitkän päälle. Lukulampun valossa -nimistä kirjablogiani päivitän ahkerasti, joten se teettää tällä hetkellä eniten töitä. Pyrin kirjoittamaan jokaisesta lukemastani kirjasta jotain, joten päivityksiä tulee aika tiuhaan tahtiin sinne. 

Miksi aloitit bloggaamisen: Innostuin käsitöistä silloin 6 vuotta sitten, ja halusin tallentaa tekeleitäni kuvina, ja niin perustin blogin. Sittemmin aiheita on ollut laidasta laitaan kaikesta kiinnostuksen kohteistani: ruoanlaitto, leipominen, käsityöt, askartelu, puutarhajutut, matkat....

Mistä aiheesta postaat mielelläsi: Omasta arjestani, mitä siihen milloinkin liittyy. Iloja ja suruja, kipujakin.

Mistä aiheesta et postaa mielelläsi: Perheen ja läheisten yksityiselämä ei kuulu blogiin.

Kuinka kriittinen olet omaa blogiasi kohtaan: En oikeastaan kovin kriittinen. En tavoittele mitään hienojen life style -blogien ilmettä/sisältöä. Blogini on kotikutoinen, kuten minäkin olen ihan tavallinen maalaismuija :)

Mitä tapahtuu blogisi kulissien takana: Ihan tavallista elämää. Välillä hyvin hiljaista hissuttelua, välillä räväkämpää elämää ystävien, lastemme ja heidän kumppaneidensa kanssa. Tosiaan läheisten yksityiselämää suojelen enkä esim. julkaise kuvia heistä.

Blogisalaisuuteni: Enpäs nyt keksi mitään kovin salaista.

Suosikkisovellukseni: Ihan vanhanaikainen Facebook.

Blogin kautta olen saavuttanut: Kirjoittamisen iloa. Iloa siitä, että joku on saanut iloa kirjoituksistani. Olen ollut aika rehellinen esim. sairauksistani, ja koen että pääsen helpommalla kun en salaile asioitani. 

 Lempibloggaajasi: Peppermintin blogin Tasapainoilua ja tassunjälkiä luen aina, onneksi linkki tulee facebookiin niin ei mene postaukset ohi. Meillä on paljon yhteistä kuten kirjastotyö ja kirjat, sairaudetkin osaksi. Myös eettiset ja ekologiset asiat ovat kummankin sydäntä lähellä, ja Peppermint on toiminut yhtenä esikuvanani matkallani kohti vegaanista elämäntapaa. Vuoden siivooja on mustan huumorin ja sarkasmin mestari ja nautin suuresti hänen postauksistaan. Marja-Tertun Ruusun tuhkaa on täynnä iloa ja kauniita asioita, samoin Kaisan Pajupirtti. He myös osaavat valokuvauksen taidon. 

Mikä erottaa blogisi muista blogeista: Elän omaa elämääni ja kirjoitan siitä. Siihen ei pysty kukaan muu! 

Paras blogimuistoni: Kirjablogin puolella sykähdyttää aina, kun kirjailija itse on lukenut tekstini ja mahdollisesti jakanut sen esim. facebook-sivuillaan. Tällä sivustolla tuntuu aina mukavalta, kun joku kertoo ilahtuneensa tekstistäni tai samaistuneensa siihen. 

Kenet haastan mukaan: Taidanpa haastaa Pajupirtin Kaisan.