Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Saunaremppa 2021

Ulkonna sade ropisee ja toivottavasti hanget vihdoinkin sulavat. Kovasti tekisi jo mökille mieli, mutta sinne ei ole vielä mitään asiaa kun lunta on näin paljon. Usein on pääsiäiset vietetty mökilllä mutta tänä vuonna tulee kotipääsiäinen. 

Viime keväänä ja alkukesästä tehtiin mökillä saunaremppaa. Oli pikku pakko, sillä katto oli vuotanut löylyhuoneen puolelle. Samalla kun katto korjattiin, laitettiin koko löylyhuone uusiksi. Valitettavasti en löytänyt "ennen"-kuvaa, mutta melko surulliselta se näytti. Katto oli kiukaan yläpuolelta mätä, kiuas ruosteessa ja lauteetkin olivat mitä sattui.

Aluksi piti tietysti purkaa vanhaa uuden tieltä. Kiukaan takaa paljastui yllätys, koko sauna oli meinannut joskus palaa.  


Ikkuna oli löylyhuoneessa liian alhaalla, lauteilta ei nähnyt järvelle kuin kyyryyn menemällä. Niinpä ikkunan paikka vaihdettiin ylemmäksi, että lauteilta voi katsella järvimaisemaa. 



Tuo alempi, vanha ikkuna laitettiin sitten kokonaan umpeen. Näköalat paranivat huomattavasti, eipä tarvitse enää seinää tuijotella.

Uutta lattiaa. Ensin suunnittelimme laattaa, mutta koska rakennus elää, laatat olisivat halkeilleet. 


Ja sitten uutta panelia seiniin. 

Lauteet menivät kokonaan uusiksi. 


Samoin kiuas, hormi ja vesisäiliö.

Lauteet vahattiin ja seinäpanelit käsiteltiin saunasuojalla. Seinistä piti tulla harmaat, mutta lopputulos oli jotain vihertävän ja sinertävän välillä, mutta ehkä se johtuu valosta. 

Valmista tuli, ja kesäkuun alussa jo saunottiin. 





Tässä kuvassa lauteet ovat vielä keskeneräiset, mutta kokonaisuus hahmottuu. Samalla näkyy tuo seinien väri, jota tietyssä valossa voisi kuvitella harmaaksi. 

Samassa yhteydessä tietysti korjattiin katon lahonnut osa. Uudet huovat katto sai myöhemmin kesällä.

Nyt sitten vaan odotellaan että päästään saunomaan. Ja ehkä avantoon! Jäiden sulamista saa varmaan vielä hetken odotella. 




torstai 7. huhtikuuta 2022

Kuulumisia

 Hei taas pitkästä aikaa! Lieneeköhän edellisestä päivityksestä kulunut jo puolitoista vuotta, ja nyt tuli tunne että voisi palata blogin pariin. Koronavuodet menivät niin, ettei oikein mitään voinut tehdä eikä ollut oikein mitään  sanottavaa. Maailmankirjat ovat taas sekaisin, mutta pitää yrittää pysyä positiivisena. Kuten Mauno Koivisto aikanaan sanoi, että jos ei tiedä, miten asiat menevät, voi olettaa että ne menevät hyvin.

Uusille kotikulmille  olemme kotiutuneet,  ja solahtaneet rivitaloelämään. Naapureihin ollaan tutustuttu jonkun verran, Timppa enemmän kun pääsi tai joutui taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Minulla tuo jalkavamma aiheuttaa sen etten juurikaan pääse tutustumaan lähiseudun lenkkimaastoihin. Timppa hiihtelee tuossa läheisellä Varrassuolla.  Minä hankin alkuvuodesta kuntopyörän, ja olen sillä rullaillut lähes joka päivä ja lisäksi jumpannut ja venytellyt. Jospa saisi kesäksi itsensä vähän parempaan kuntoon että jaksaisi mökillä puuhastella ja ehkä vähän matkustellakin. 

Muut harrastukset ovat sitä samaa mitä ennenkin. Käsitöitä, leipomista, huonekasveja. Lukeminen on nyt jäänyt jostain syystä vähemmälle. 


Vauvasukat ja -peitto lähtivät Ukrainan pakolaisille.



Sukuun on tulossa uusi tulokas, väri ehkä kertoo kumpaa sukupuolta.

Huonekasvit ovat viihtyneet valtavan hyvin uudessa kodissa, ja olohuone alkaa jo käydä ahtaaksi kun niitä on joka paikassa. Nyt olen ostokiellossa, eli uusia kasveja meille ei enää saisi tulla. Mutta aina jotain pientä  jostain tarttuu mukaan. Ja eipä aikaakaan kun se pieni onkin jo iso.

Pullaa pitää aina olla pakastimessa. Koskaan ei tiedä koska ovikello soi.



Ponchon tein Novitan  1/22 lehden ohjetta mukaillen. Ihan tyytyväinen en ole lopputulokseen. Helmaosasta tuli vähän liian leveä, joskin hapsut tasapainottavat. Lämmin tämä ainakin on. Taitaa päätyä mökkivaatteeksi. 

Islantilaisvillapaitoja taitavat nyt tehdä kaikki käsityöihmiset. Minäkin väsäsin niitä viime talvena neljä. Käsitöistäni löydät kuvia instatililtäni @marijaj_handmade

Olin pari vuotta kuntoutustuella, joka siis on määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Helmikuun alusta olen ollut pysyvällä eläkkeellä. Stressi on helpottanut kovasti, kun ei tarvitse papereita ja lääkärinlausuntoja lähetellä enää mihinkään. Tokihan välillä töitä ja työkavereita kaipailen. Koronan takia läksiäiskahvit juotiin vasta pari viikkoa sitten. 

Kalevala-korun Haave-kaulaketjun sain työnantajan lahjana. 


 
Ja vielä ihanat kukat.

Työkaverit olivat keränneet setin kaikkea ihanaa. Noista langoista lähti syntymään pitkävartiset kirjoneulesukat Anelmaisten tyyliin, ovat jo toista terää vaille valmiit. 

Siinä lyhykäisyydessään pitkän ajan tapahtumia. Paljon jäi kertomatta, mutta ehkä alan taas aktiivisemmin päivittämään blogia nyt kun aikaakin on. Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua!