Tämän ohjeen sain vuosia sitten eräältä ystävältäni, joka viitisen vuotta sitten hävisi taistelun syöpää vastaan. Nyt se putkahti arkistojen kätköistä esiin, ja pitihän sitä taas kokeilla. Ja voi miten hyvää se on! Uskon että tästä voisi paatuneinkin kaalinvihaaja pitää. Alkuperäisessä ohjeessa ei tietenkään ole Härkistä vaan jauhelihaa, mutta kyllä tämä härkisversio on ihan yhtä hyvää. Jos olet lihansyöjä voit tietenkin tehdä laatikon jauhelihasta.
Kaalilaatikosta ei taida kovin kaunistaa kuvaa saada:
Härkis-kaalilaatikko
1 keskikokoinen kaali
2 sipulia
2 suolakurkkua
1 pkt Härkistä (original)
1 tuubi tomaattipyreetä
2 prk smetanaa
1 pussi juustoraastetta, esim. Emmental
suolaa, paprikajauhetta, mustapippuria ym mausteita makusi mukaan
Suikaloi kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Laita ison kattilan pohjalle n. 1 cm vettä ja laita kaali- ja sipulisuikaleet hautumaan n. tunniksi.Sekoittele välillä. Voitele uunivuoka ja laita sinne suikaleet, sekoita Härkis ja suolakurkkukuutiot joukkoon ja mausta. Sekoita pyree ja smetana ja sekoita vuokaan muiden ainesten sekaan. Sekoita vielä puolet juustoraasteesta sekaan ja ripottele loput pinnalle. Paista uunissa 200 asteessa n. tunti, sammuta uuni ja anna muhia jälkilämmössä vielä puolisen tuntia.
Tämä ei siis ole mitään pikaruokaa vaan vaatii pitkän hauduttelun muhevaksi tullakseen, mutta varsinaisesti työläs ruoka tämä ei ole. Meillä laatikko jäi jälkilämmölle muhimaan leffareisuun ajaksi Käytiin katsomassa Ikitie, mikä oli muuten ihan liian kamalaa katsottavaa minulle. Hienosti tehty elokuva ja upeat näyttelijäsuoritukset, mutta kertakaikkiaan ahdistava samaan tapaan kuin Puhdistus.
Töihin olen palannut sairasloman jälkeen, ja aika koville on ottanut. Selkä kipuilee kovasti työpäivän jälkeen ja sen aikanakin, vaikka teenkin puolikasta työaikaa. Muuten on ollut ihanaa nähdä työkavereita ja asiakkaita ja päästä käsiksi syksyn uutuuskirjoihin. Ja neuleohjeisiin, mistä tulikin mieleeni esitellä nämä yhdet valmistuneet sukat.
Nämä on tehty aika pitkälti Novitan sukkalehden Anelmaiset-mallin mukaan, vähän kuviota soveltaen. Kuvio-osuuden tein raitalangalla, mikä helpotti kovasti päättelytyötä. Kirjoneule vetää nyt kovasti puoleensa, vaikka ennen luulin, että se ei ole minun juttuni ollenkaan.
Ja arvatkaas mitä, minä olen nykyään opiskelija! Aloitin kansalaisopistossa Espanjan kieltä ja kulttuuria -kurssin, ja olen ihan innoissani. Minulla on koulukirja, ja läksyjä!!!
Kunnon opiskelijan tapaan jätän läksyt viime tippaan. Nyt olen yksin kotona, ja aion kuunnella Espanjan kielistä musiikkia ääntämisharjoitteluna, ja siinä samalla mitäs muuta kuin neuloa kirjoneuletta.
Mukavaa viikonjatkoa sinullekin!