Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

torstai 31. tammikuuta 2019

Vegaanihaaste ja talvipäivän keitto

Heippa!

Torstai on toivoa täynnä, nimittäin toivoa ettei tulisi enää enempää lunta. Nyt sitä on varmaan tarpeeksi kaikille talviurheilua harrastaville ja elinkeinojaan harjoittaville. Minä odotan kevättä, lumien sulamista ja mökille pääsyä. Lunta on nyt niin paljon, ettei sinne ole asiaa ilman lumikenkiä tai umpihankisuksia.

Osallistuin tänä vuonna toista kertaa vegaanihaasteeseen. Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa ja siitä alkoi matkani kohti vegaanisempaa elämäntapaa. Vuosi sitten yllätyin, miten helppoa syödä vegaanisesti Suomessa. Kaupat ja tuottajat ovat vastanneet kysyntään, vegaanituotteita on monipuolisesti saatavilla ja asiakkaiden toiveita kuunnellaan. Vegaanitaipaleeni ensimmäinen vuosi ei ole ollut mitään tiukistelua, vaan olen joustanut lakto-ovo -suuntaan välillä. Kalaakin olen välillä  syönyt, lähinnä kesällä mökillä lohta, ja matkoilla jotain mereneläviä. Vegaanihaasteessa ei ollut oikeastaan mitään uutta viime vuoteen verrattuna, samoja reseptejä ja kauppalistoja kuin viime vuonnakin. Luin silti aina uutiskirjeet, kun ne sähköpostiin päivittäin tulivat. Niistä sai mukavasti uutta intoa ja jo unohduksiin jäänyttä tietoa. Haasteen aikana olin yhden viikon Espanjassa (siitä lisää myöhemmin), ja ruokavalio oli sitä lakto-ovoa, plus vähän mereneläviä. 

Vegaaniuteeni on suhtauduttu pääosin positiivisesti. Uteliaan kiinnostuneesti tai sitten sen enempää asiaa kommentoimatta. Toki haasteitakin on ollut. Yhteiskunnassamme vallitsevat tietynlaiset syömiseen liittyvät normit. Ja kun vegaanina haastaa nämä normit ja alkaakin syödä erilailla, se herättää joissakin ärtymystä. Olen kuullut kommentin: miten on varaa nirsoilla ruoasta, kun niin moni näkee nälkää. Tämä on sikäli nurinkurinen juttu, että suuri osa tuotantoalasta käytetään nyt tuottamaan ruokaa tuotantoeläimille, jotka sitten tuottavat ruokaa ihmisille pienellä hyötyprosentilla. Jos tuo viljelyala käytettäisiin ihmisten ruoan tuottamiseen, sitä ruokaa riittäisikin useammalle. Jotkut ovat huolissaan, saako vegaani todella kaiken tarvittavan ruoasta ilman eläinkunnan tuotteita. Kyllä saa, jos ruokavalio on oiken suunniteltu. B12-vitamiinin vegaani joutuu ottamaan purkista. Sitten on niitä, joiden mielestä vegaaninen ruoka on pahaa ja kamalaa (vrt. kukkakaalipirtelö) ja sekasyöjiä sorsitaan, jos tarjolla ei ole sitä norminmukaista ruokaa. Vegaaniruoka voi olla pahaa mutta niin voi olla sekaruokakin. Kaikki on kokista kiinni. Itse sanoisin olevani ihan kohtuullisen hyvä kokki ja leipuri ja yleensä tarjoiluni ovat kelvanneet. Ja koska sekasyöjä on sekasyöjä, hän voi syödä KAIKKEA, myös vegaaniruokaa, eikös vaan. 

Itse en vaadi kylässä enkä kekkereillä mitään erityiskohtelua. Yleensä on aina jotain mitä voin syödä, ja joustan kyllä tarvittaessa. En halua tehdä elämääni liian vaikeaksi. Meille kylään tulijat joutuvat kyllä maistelemaan vegaanisia ruokia, jollen aivan höveliksi heittäydy ja tee lakto-ovoa. Koetaanko kasvissyönti jotenkin uhkana, vai luullaanko, että vegaani pitää itseään jotenkin parempana ihmisenä.? Tunteeko sekasyöjä hämmennystä asiasta, joka vaikuttaa hyvältä mutta ehkä kuitenkin sotii omia opittuja tapoja vastaan? Ovatko periaatteet, ajatukset ja eettiset mietteet jotenkin myllerryksessä nyt kun julkisuudessa asiasta niin paljon puhutaan? 

Ihmiset tekevät erilaisia valintoja, ja on asioita, joita ei haluaisi valita vaikka ne itseä kohtaavatkin. Joku saa vauvan, toinen ostaa kissan, jollekin puhkeaa keliakia tai syöpä. Voi raitistua, tulla uskoon tai ryhtyä vegaaniksi. Ei se sen kummenpaa ole. 

Mutta siihen soppa-asiaan. Nyt on tultu siihen elämäntilanteeseen, että viimeinenkin lapsi on lentänyt pesästä. Meidän kahden ruoka-asiat sujuvat jouhevasti. Minä hoidan meidän kauppa-asiat ja ruoanlaiton,  ja yritän tehdä sen sekä sekasyöjän että vegaanin mieltymyksiä kunnioittaen. Välillä teen meille eri ruoat, välillä syödään molemmat vegaaniruokaa. Tai siltä välililtä, kuten tänään. Vegaaninhaasteen uutiskirjeestä löytyi papuminestronen ohje, ja tuunasin sitä vähän nakeilla. Keiton valmistuttua jaoin sen kahteen kattilaan. Ruskistin pannulla tavallisia nakkeja miehen keitonpuolikkaaseen, omaani Bonsoyan kasvinakkeja. Laitanpa ohjeen tähän alle, jopa joku haluaisi tehdä tämän lämmittävän keiton pakkaspäivän ruoaksi. 

Nakkiminestrone

1 punasipuli
2 isoa porkkanaa
1 punainen paprika
oliiviöljyä
1 l vettä
1 prk (luomu)tomaattimurskaa
1 kasvisliemikuutio
2 dl simpukkapastaa
2 tl kuivattua oreganoa
1 tlk kidneypapuja
200 g pakasteherneitä
suolaa, pippuria, yrttejä (itse käytin basilikaa ja persiljaa)
1 prk Plantin kaurakermaa
4 kpl Bonsoyan kasvisnakkeja

Pilko kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipuli kattilan pohjalla oliiviöljyssä. Lisää porkkana ja paprika. Kaada joukkoon vesi ja tomaattimurska. Murenna joukkoon kasvisliemikuutio. Anna kiehua ja lisää joukkoon pasta. Lisää oregano. 

Huuhtele ja valuta pavut. Lisää keiton joukkoon pavut ja herneet. Anna porista, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja pasta kypsää. Rouhi sekaan mustapippuria ja lisää tuoreita tai kuivattuja yrttejä. Lisää kaurakerma ja anna vielä kiehahtaa.Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Paloittele nakit ja ruskista pannulla ja lisää lopuksi keiton joukkoon. 

Kauniita talvipäiviä sekä rauhaa, rakkautta ja suvaitsevaisuutta!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Hyvää alkanutta vuotta

Hyvää loppiaisiltaa  ja alkanutta vuotta 2019! 

Joulut on taputeltu ja reissusta palattu. Kotimatka Espanjasta oli aika tuskaa, sairastuin joulupäivänä ja tapaninpäivän iltana/yönä päädyin suoraan lentokentältä sairaalan päivystykseen. Nyt on menossa kolmas antibioottikuuri, jospahan infektio hiljalleen alkaisi paranemaan. 

Sairasteluista huolimatta vuosi 2018 oli hyvä vuosi. Kesä oli lämpimin aikoihin. Minä nautin lämmöstä, joskin sadetta olisin toivonut heille jotka sitä elinkeinonsa vuoksi olisivat tarvinneet. Varmaan myös lasten, vanhusten ja eläinten olot olivat välillä tukalat. Minulla etuoikeutetulla on mökki ja Lehmis mihin pulahtaa, kun olo käy  liian tukalaksi. 

Kuvassa vuoden 2018 tähtihetkiä. Mökkeilyä, ystäviä, omia rakkaita. Hyvää ruokaa ja juomaa. Ihana reissu Lofooteille ja pari matkaa Espanjaan. 

Joulureissulta tuli siis tuliaisiksti infektio, mutta isompi terveydellinen juttu on, että sain leikatun polveni kuntoutettua lähes kivuttomaksi. Olin huolissani särkylääkkeiden käytöstäni, joten jätin soittopyynnön ortopedille, joka polven operoi. Hänen ohjeensa oli, että niin paljon pitää särkylääkettä ottaa, että voi kivuttomasti liikkua. Tein työtä käskettyä, ja reissussa tuli käveltyä enemmän kuin koko vuonna yhteensä sitä ennen. Kotiin palattua on polvi välillä hiukan muistutellut, mutta on kuitenkin lähes kivuton. Eläköön Torrevieja ja suolajärvet ja autottomuus, kun joka paikkaan mentiin kävellen. No, muutaman kerran tuli taksiinkin turvauduttua. 

Joulukortit tein valmiiksi jo vuoden  2018 keväällä, ja ennen reissua laitoin ne matkaan. 




Tässä vuoden 2018 sukkasatoa, joista osa lähti myöskin joulupaketteihin. 


 Kuva on sitkeästi kyljellään, vaikka kuinka sitä olen yrittänyt kääntää. 

Lukusaldoa vuodelle 2018 tuli 47 kirjaa. Hiukan alamäkeä on menty, 2017 lukema  oli 54 ja vuoden 2016 luin 61 kirjaa. No, onhan tuossa sentään lähes kirja per viikko. Elokuvien ja sarjojen katselu on selkeästi verottanut lukuaikaa, mutta eipä tuosta kannata paineita ottaa. Kuutisen viikkoa vuodesta meni reissun päällä, missä en kirjaa ottanut käteeni. 

Keväällä siis teimme parin viikon reissun Torreviejaan. Kesälomalla retkeilimme Lyyli-matkailuautollamme Pohjois-Suomi/Ruotsi/Norja suunnalla sekä sadunhohtoisilla Lofooteilla, minne olen pitkään haaveillut pääseväni. Ja joulun seutu meni taas Torreviejassa. Eikä muuten ollut viimeinen reissu sinne ;)

Muutaman päivän olen joulun jälkeen ehtinyt töissäkin olla. Muutenkin vuosi on alkanut mukavasti, lapsia perheineen ja kumppaneineen on poikennut, mikä tietysti aina ilahduttaa ja piristää mieltä. Kyllä sitä aina reissussa kaipailee kivoja juttuja kotoa, varsinkin omaa sänkyä ja mukavaa nojatuolia (miten nuo Airbnb-asuntojen huonekalut osaavatkin aina olla niin epämukavia?) . Vuodenvaihteen lumimyräkät ja tuulen tuiverrukset kyllä taas muistuttivat, miksi sinne lämpimään aina kaipailee. Fibroukkokin vallan villiintyi noista myräköistä, ja nukkumiset jäivät väliin. Yleensä loppiaisen aikaan olen joulukoristeita korjannut pois. Nyt niitä ei juurikaan ollut esillä, joten eipä ole ollut paljon korjattavaakaan.

Tein saman uudenvuodenlupauksen kuin muutamana aikaisempanakin vuonna: aion nauttia elämästä. Tämä lupaus on ollut helppo pitää. Terveys on sellainen asia, mitä ei muista ennenkuin sen menettää, joten itselleni ja läheisilleni sitä toivon runsain mitoin. 

Sinulle lukijani toivon myös terveyttä ja ihania hetkiä vuodelle 2019 ja aina! Kiitos kun käyt vierailemassa blogissani!