Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Oletko nähnyt kylmää kiveä?

Jaakonpäivä tuli ja meni mutta uimarannoilta kuuluu edelleen ilonpitoa, ja mikä sen ihanampaa kun vielä on koululaisilla kesälomat ja helle hellii. Niin ja arvatkaapas kuka muu on aloittanut lomansa tällä viikolla ja kolme täyttä viikkoa vielä lomaa jäljellä?!? Paljon on toki vapaata ollut muutenkin tänä kesänä ja olen ehtinyt kesästä nauttia mökillä ja kotona. Nämä ovat niitä hetkiä, joita sitten talvella muistellaan, silloin kun tuntuu, että kesää ei ole ikinä ollutkaan. Olen kesäihminen, nautin helteestäkin, ja ennen kaikkea lämpimistä illoista, kun voi istuskella terassilla ilman vilttejä ja säteilylämmittimiä.


Keräsin tähän päivitykseen asioita, joita sitten talvella on kiva katsella. Kukkia, marjoja, maisemia...olkaapa hyvät!

Kuhmoisten satamassa jätskillä ruokaostosten ohessa:



Semivegaanin lakto-ovo -kesäsalaatti peräti kolmella eri juustolla (mozzarella, feta, lämmin halloumi). Viini on luomua ja vegaanista.


Ja sitten sitä ihan ehtaa luomua mökkimaisemista. Lakkoja löytyi litran verran (eli noin puoli litraa enemmän kuin edellisinä vuosina). Mustikoista ei juuri voi puhua, kolmisen litraa sain revittyä kokoon suon reunasta työllä ja tuskalla. Linnut ovat osaltaan huolehtineet niiden vähienkin mustikoiden hupenemisesta, ainakin sinisistä jätöksistä päätellen. Lakat syötiin heti tuoreeltaan, jäätelön kanssa tietenkin.






Laitataanpa tähän väliin tilannetiedotus mustarastaasta. Vietimme viikon mökillä, ja ensimmäisenä iltana se kävi koputtelemassa. Verkotimme toisen päädyn mökistä kokonaan, ja olemme saaneet nukkua rauhassa. Lintu on kyllä pyrähdellyt kiukkuisen oloisena pihapiirissä.

Vanha, käytöstä poistettu grillikatos sai uuden elämän. Tätä katosta on siirrelty kaikkia luonnonlakeja uhmaten ympäri tonttia. Juhannuksena avautui Café Lehmis juhlallisin menoin. 




Jos herää aamuyöstä, tai valvoo siihen saakka, voi nähdä tällaisia maisemia:


Vähän kurjuuttakin mökille kuuluu. Kylppäristä löytyi massiivinen kosteusvaurio, joten iso remontti on tulossa. Tänään nimeltä mainitsematon vakuutusyhtiö eli Fennia ilmoitti, ettei osallistu korjauskustannuksiin. Olisi kuulemma pitänyt tajuta, mikä pommi seinämateriaalin alla muhi, vaikka mitään ei ollut näkyvissä. Nyt vähän ketuttaa, hirsiäkin joudutaan vaihtamaan, joten ihan vähillä kustannuksilla tuosta ei selvitä. Mutta kuten olen tässä moneen kertaan todennut, kukaan ei ole kuollut eikä sairastunut vakavasti. Silloin, kun selvitään rahalla, asiat ovat suht hyvin. Nyt ei tätä jäädä suremaan, vaan jatketaan lomafiiliksissä. Asiat järjestyvät, aikanaan. 


Eikä mökkeilyä ilman puutarhahommia. Yhdeksän vuoden aikana, kun olemme Lehmistä asuttaneet, olen metri kerrallaan raivannut pajukoita kukkamaiksi. Vannoin, että tämä oli nyt tässä, enempää en jaksa raivata enkä hoitaa. 




Mutta kun istuskelen terassilla, en näe näitä kukkia, vaan edelleen sitä pajupusikkoa. Niinpä uudisraivaaja kääräisi taas hihansa ja kävi pöheikön kimppuun. Isoimmat kannot väänsi Timppa irti. 


Nämä kasvit saivat kasvualustakseen oikein pussimultaa, eli sopisi osoittaa vähän kiitollisuutta ja alkaa leviämään ihan kunnolla. Kuun kierrot menivät penkkiä väsätessä vähän sekaisin. Istutukset olisi hyvä tehdä yläkuun ja pajukon raivaus alakuun aikana. Toivottavasti ei käynyt päinvastoin. Vaikka skeptikko olenkin monessa asiassa, näihin kuun kiertoihin uskon. Monta kertaa on nähty, että kuu tietää. Tämän todistaa myös vuorovesi-ilmiö. 

Mutta olisikohan se kukkaosio nyt valmis? Mene tiedä.

Mökkiviikon jälkeen oli kiva tulla kotiinkin. Tässä kotipihan kukkia kesän ajalta:





Rypälesatoakin on tulossa. 


Isännän inhokkeja (piikkien vuoksi) ja minun lemppareita, karhunvattuja! Ne kasvavat juuri siellä, missä haluavat (eli ruusupuskassa), eivät ollenkaan siellä, mihin ne istuttaa. 


Hieno halkopino on isännän alkukesän urakoinnin tulosta. 

Mutta kuten totesin, loma on vasta aluillaan ja tässähän ehtii vielä vaikka mitä. 30 vuotta vanha matkailuautomme Lyyli on kohta lähtövalmiudessa. Saas nähdä mihin se tänä kesänä meidät kuljettaa. Se onkin sitten ihan toinen tarina. 

Me jotka helteistä pidämme, nautitaan nyt. Ensi viikolla sitten on helpotusta tiedossa niille, jotka eivät niin kovin nauti. Kaunista viikonloppua!