Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

torstai 24. toukokuuta 2018

Hupsista, sehän on kesä!

Reissuun lähdettiin talvikelillä, ja kotiin tullessa olikin jo melkein kesä. Ja nyt sitä kesää on riittänyt jo monta viikkoa. Lämpö on ihanaa, mutta niille, jotka sadetta toivovat - tai tarvitsevat  kipeästi tuottaakseen meille muille ruokaa - toivon hiljaista, lämmintä kesäsadetta. 

Kotona on oltu jo monta viikkoa, mutta kesäihminen on kirmannut helmat hulmuten pitkin peltoja ja pientareita, eikä ole ehtinyt koneelle ollenkaan. Äitienpäivälahjaksi sain lahjakortin puutarhalle, joten kesäihminen on myös roudannut kotiin kärryllisen kukkia ja yrttejä, ja möyrinyt mullassa sydämensä kyllyydestä. Kotipihalla tuntuu nyt kukkivan kaikki yhtaikaa. Sireenien ja angervojen tuoksu on huumaava.




 


Terassilla on viihdytty siitepölyistä huolimatta, pieni riesa muuten ihanassa kesäsäässä. Allergisille tietenkin isompi riesa. 

Mökillekin on ehditty jo monta kertaa. Kevätsiivoukset tehty ja nurmikkokin ajettu jo kerran. Viime viikonloppuna oli sykähdyttävä näky, istuimme saunan terassilla ja näimme kun metsäkauris ui järven yli vastarannalle. 


Eikä kesä ole mitään ilman ukkosta, tosin Lehmiksen yli ukkonen harvoin tulee ja tälläkin kertaa jäätiin ilman sadetta, vaikka muualla oli satanut ja ukkostanut kunnolla. 
Tällä hetkellä meillä on muuttolaatikoita siellä sun täällä. Kuopuskin on muuttamassa kotoa pois rakkaansa kanssa yhdessä asustelemaan. Onhan sitä jo harjoiteltu puolin ja toisin kansanopistovuoden aikana, mutta nyt on nuorellaparilla ihan oma asunto  kesäkuun alusta ja sinne haalitaan kaikenlaista tavaraa, joilla pääsevät elämisen alkuun. Kyllähän äidin sydäntä hiukan särkee, mutta samalla siellä pulppuilee ilo nuorten puolesta. Näin sen elämän kuuluukin mennä.