Hei, terveisiä Lehmikseltä missä lehmätkin lentävät. Tämä kaunotar on Pärnun tuliainen, ja on tullut aika kirjoitella taas matkapäiväkirjaa. Tämä Lyylimme on yksi ihmeistä, ikää autolla on liki 30 vuotta ja sillä olemme viime vuosina reissainneet viidessä eri maassa.
Kesälomani alkoi helleviikolla, jolloin elohopea nousi useana päivänä yli 30 asteen. Hellepäiviä oli ihana viettää mökillä veden äärellä. Ensimmäisen lomaviikon päätteeksi vietimme poikani synttäreitä kaikin puolin lämpimissä tunnelmissa. Toisella lomaviikolla ilmat sopivasti viilenivät, ja me ajoimme Lyylin laivaan ja matkustimme Tallink Starilla parin tunnin matkan Tallinnaan.
Ensimmäisenä etappinamme oli Saarenmaa. Virtsu-Kuivastu -välillä kulkee lautta. Olimme varautuneet ruuhkiin varaamalla ja maksamalla lauttamatkan etukäteen netissä. Matkalla oli tietöitä ja parikin pysäytystä, ja hiukan tuli kiire ehtiä varatulle lauttamatkalle. Kun lauttamatkan varaa etukäteen, aukeaa puomi automaattisesti rekisterikilven luettuaan. Mutta eipä auennutkaan, ja ilmettelimme aikamme puomin takana, kunnes kävimme kysymässä asiaa lippuluukulta. Kuinka ollakaan, olimme varanneet lipun juurikin sille varauspäivälle, joka oli 14.7. No, aina sitä jotain mokia sattuu, ja maksamalla uudestaan n. 14 euron lauttamaksun, puomi aukeni ja pääsimme ajamaan lautalle. Lauttamatka kesti 25 minuuttia ja hiukan ehdimme jotain haukatakin lautan baarissa.
Olin vähän tsekannut etukäteen majoitusvaihtoehtoja, ja koska kello oli tässä vaiheessa jo paljon, oli selvää, että yöpyisimme Muhun saarella emmekä yrittäneet Saarenmaan puolelle. Päädyimme Vanatoa Turismitaluun, joka on kaunis majoituspaikka vanhan maalaistalon pihapiirissä. Vanatoassa on majoitushuoneita, ja muutama leirintäpaikka omenapuiden alla. Meidän lisäksemme puutarhassa oli majoittumassa kaksi perhettä, toinen teltassa ja toinen asuntovaunussa, saksalaisia ja virolaisia. Nämä pienten lasten kanssa telttailevat perheet herättävät aina kunnioitusta mielessäni. He sytyttelivät kynttilöitä ja paistoivat makkaraa kertakäyttögrillissä.
Me vietimme juttuhetken paikan isännän kanssa baarissa viinilasin ääressä. Hän puhui hyvää suomea ja kertoi paikan historiasta, ja saimme myös vinkkejä Saarenmaata varten. Usein Muhun saaresta puhutaan osana Saarenmaata, mutta isäntä teki selväksi, että Muhu on Muhu ja seuraava saari on sitten Saarenmaa.
Viehättävä paikka ja ystävällinen palvelu. Ikinä en ole missään kuullut sellaista kaskaiden siritystä kuin tuona lämpimänä iltana. Hetken vielä istuskelimme niitä kuunnellen, kunnes uni voitti.
Aamulla jatkoimme matkaa hyvin levänneitä kohti Saarenmaata. Muhusta Saarenmaalle menee silta, joten lauttayhteyksien kanssa ei tarvinnut tällä kertaa toheloida. Matkalla Kuressaareen pysähdyimme erään ihmeen äärelle. 20 km ennen Kuressaarta on Kaalin kraateri, pyöreä meteoriittijärvi.
Meteoriitin uskotaan törmänneen maahan esihistoriallisella aikakaudella, n. 7500-7600 vuotta sitten. Sen aiheuttamia tuhoja on verrattu atomipommin räjähdykseen. Kraatereita on yhteensä yhdeksän, joista Kaalin kraateri on suurin ja ainoa, jonka pohjalla yleensä on vettä, joten voidaan puhua meteoriittijärvestä. Kraateri on ollut paikallisen väen pyhä paikka ja sen äärellä on rukoiltu ja annettu uhreja luonnolle. Paljon oli vierailijoita paikalla nytkin. Kannattaa kyllä käydä kraaterin äärellä jos tuollapäin olet liikenteessä.
Harvoin sitä lomallaan vesisadetta toivoo. Nyt olen kuitenkin kiitollinen noista pisaroista, jotka putoilevat rutikuivalle nurmikolle.
Olipa mukava lukea kesäkuulumisianne! Paljon mukavia kokemuksia ja muistoja. Matkailuauto on haave, jonka toivon joskus toteutuvan. Täälläkin on satanut muutamia pisaroita vettä ja siitä olemme kovin iloisia :)
VastaaPoista