Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mikä ihmeen flow?

Eilen olimme hauskassa liikuntatapahtumassa, Evattaren Zuper Zumbassa Hämeenlinnassa. Kyseessä on tapahtuma, mikä kestää yli neljä tuntia, ohjaaja vaihtuu lavalla nonstoppina ja osallistujat sitten kukin kuntonsa mukaan zumbailevat niin pitkään kuin jaksavat  haluavat. Myös meidän oma zumbamimmimme veti yhden setin lavalla. Tämän jälkeen yksi zumbaystävämme tuli kertomaan, että oli päässyt ko. setin aikana flow-tilaan. Olen toki kuullut sanan ennenkin ja hämärästi tiedän sen merkityksenkin, ja käsitimme että oli kyse erittäin positiivisesta palautteesta. Kotiin tultua piti kuitenkin vielä tarkistaa ko. termin merkitys wikipediasta.

Flow-sanan määrite on pitkä. Tässä osa siitä:" Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csíkszentmihályi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään. "
"Flow-tilaan ei pääse helposti ja nopeasti. Esimerkiksi urheilutilanteissa flow-tilan saavutus on haastavaa ja ei onnistu läheskään aina, sillä häiriötekijöitä on paljon."
Lisäksi on määritelty, että flow-tilassa ko. henkilön keskittyminen on täydellistä, oman minän kontrollointi katoaa ja ajantaju häviää.

Jostain syystä flow jäi kummittelemaan mieleeni, ja tuli sellainen olo, että se ansaitsee tarkempaa pohdiskelua. Mietin, milloin itselläni olisi ollut flow-olo, miltä se on tuntunut ja miten siihen olen päässyt. Zumba on laji, josta kovasti nautin, ja uskonpa usein olleeni zumbatunnilla melkoisessa flow-tilassa. Mieli ikäänkuin tyhjentyy muista ajatuksista, ei mieti kauppalistaa eikä seuraavan päivän työtehtäviä. Tällaisen kokemuksen jälkeen olo on keventynyt ja virkistynyt, on ikäänkuin helpompi järjestellä asioita mielessään. Moni hankala ja sekava asia tuntuu helpommalta. Myös koirien kanssa metsässä on ollut tuollainen olo, kehää kiertävät ajatukset ovat rauhoittuneet ja oikeastaan ei ole mutta miettimistä kuin mahtaisiko seuraavan mättään juuressa olla kanttarelleja.

Mietin voisiko flow-tilaan tietoisesti pyrkiä ja säilyttää oloa mahdollisimman pitkään. Kirjastotyössä keskittyminen on olematonta, usein samalla kun tehdään jotain hommaa, ollaan myös tiskissä asiakkaita palvelemassa, vastataan puhelimeen, jutellaan työkavereiden kanssa tms. Voisin kuvitella, että aamuinen kirjojen hyllytyshetki ennen ovien aukeamista voisi olla flow. Voisiko sitä olla myös asiakaspalvelutilanne, jolloin tuntee hallitsevansa tilanteen ja pystyvänsä auttamaan asiakasta? Ainakin siinä täyttyy monta flow-kriteeriä, esim. tehtävällä on selvät päämäärät ja siitä saa välitöntä palautetta. Entäs sitten kotityöt? Voisiko imuroida tai tehdä ruokaa flow-tilassa? Ruoanlaitossa ajantajun ei ole ainakaan hyvä hävitä, tarkoitushan on että ruoka kypsyy tietyn ajan ja sitä tullaan tiettynä aikana syömään.

Sekä kotona että töissä on paljon häiriötekijöitä, jotka estävät tai haittaavat flow-tilaan pääsemistä. Nyt kun olen ollut pitkään kotona, huomaan ramppaavani tuon tuostakin tietokoneella tai otan kännykän käteen ja tarkistan onko kukaan tavoitellut (pidän tekstareita aina äänettömällä). Koirat rähähtävät haukkumaan vähän väliä, perhe tulee ja menee. Mökillä voisi olla helpompaa saavuttaa flow. Kännykkä toki on turvana mökillä, mutta usein se unohtuu pitkiksi ajoiksi. Tietokonetta en ota mökille mukaan, pääsen kännykällä nettiin sen verran kuin mökillä kaipaan.

Voisin kuvitella, että mökkisauna ja hyytävä pulahdus järveen voisi tuoda jälkitilakseen flown. Kun istuskelee saunan terassilla, hörppää siideriä mehua ja katselee koirien touhua tai kuuntelee korpin raakkumista. Usein siinä istuskellessa vierähtää pitkäkin tovi, varsinkin kesällä helteisen päivän jälkeen kun ilta on vielä lämmin eikä vilu aja takaisin löylyihin.

Nyt, hyvä lukija, kaipaisin juuri Sinun kokemustasi flow-tilasta! Mitä se juuri sinulle tarkoittaa ja milloin olet sen saavuttanut, vai oletko? Onko sellaista tilaa oikeasti olemassa ollenkaan? Voisiko olla koko ajan flow-olo ja mitä se vaatisi? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä tästä jutusta, joten laittakaahan kommenttia! 

Nachopaistos nuorison mieleen

Tänään taas mietiskelin, mitä ruokaa tekisin, että maistuisi myös tyttärelle ja kaverille. Tortillat olisivat varma "nakki", ja niiden mukana saa upotettua myös reilusti tuoreita kasviksia. Tänään ei kuitenkaan pilkkominen huvittanut, joten menin  yli siitä mistä aita oli matalin. Tämä paistos herätti ihastuksen huudahduksia.

Kaupassa siis tex mex -hyllylle, sieltä mukaan pussi tortillachipsejä, purkki salsakastiketta (tulisuus maun mukaan, minä tyydyin miedoimpaan vaihtoehtoon) sekä purkki juustokastiketta. Paketti jauhelihaa ja juustoraastetta. Jauhelihat paistetaan ja maustetaan, laitoin myös salsakastikkeen (puoli purkkia) jauhelihan sekaan. Muita mausteita maun mukaan, potkua pitää olla. Nachot (puolet 450 g pussista) voideltuun uunivuokaan, jauheliha ja juustokastike sekoitellaan sekaan. Päälle juustoraastetta. Koko hoito uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Valmista tuli, syömään! Tuo "mato" annoksen etualalla venynyttä juustoa ;). 

Jos porukkaa on paljon, tee tupla-annos uunipellille. Helppo myös nuorten tehdä itse vaikka illanistujaisiin!

Makoisaa sunnuntaita!

torstai 26. syyskuuta 2013

Päivän kuppikakut - ja Pinjan kuulumiset


Ihan ensiksi iso kiitos kaikille Pinjan kovia aikoja myötäeläneille ja meitä tsempittäneille! Ilokseni voin kertoa, että Pinja voi jo varsin hyvin. Tänään saimme suihkutella haavan, ja uskalsin jopa katsoa sitä. Oikein siistiltä näytti eikä vuoda enää. Reipas ja tomera koira on entisellään. Isoimpana huolenaiheena on nyt tosiaan se, millä estää sitä hyppimästä ja riehumasta, etteivät ompeleet ratkeaisi. Lääkärikin totesi ensi tapaamisella koiran varsin vauhdikkaaksi luonteeksi, ja kertoi laittaneensa haavaan erikoisvahvat omepeleet! Bodyyn laitoin yöksi hakaneulavahvistuksia, ettei se yön pimeydessä riisuisi sitä. Se on varsin taitava riisumaan varsinkin juoksuhousuja (joita nyt ei sitten onneksi enää tarvita). Mamman viereen se halusi yöksi ja pääsikin tietysti. Nyt mietin, mihin sulkisin sen illan zumban ajaksi, ettei tulisi esim. mieleen hypätä keittiön pöydälle (Pinjan mielestä paras näköalapaikka, mistä voi haukkua tielläliikkujia). Kauppareissun ajaksi suljin sen kodinhoitohuoneeseen, mutta oli kuitenkin eteisessä vastassa kun tulin kotiin - lukoton ovi ei sitä pitele. Varmaan pitää laittaa se tuonne työhuoneeseen ja ovi lukkoon. Äsken jo käytiin pikku lenkilläkin, ja vauhtia riitti Pinjalla parin päivän lepäilyn jälkeen.

Tänään tein koulusta palaajalle yllätykseksi Nutella-kuppikakkuja, ohje tästä samaisesta kirjasta:
Nutellan tilalle laitoin kyllä Rainbow pähkinä-suklaalevitettä, koska kaupasta ei muuta vastaavaa löytynyt. Hyviä tuli, kuulemma. Itse en ole vielä maistanut, paitsi kuorrutusta (mikä vei suklaannälän kyllä hetkeksi aikaa). Laitan tässä suklaannälkäisille myös ohjeen:

Sami Garamin Nutella-kuppikakut (n. 12 kpl)
125 g voita
1½  dl fariinisokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1½  tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
Nutellaa

Kuorrutus: 
100 g voita
200 g Nutellaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria

Vaahdota pehmeä voi ja fariinisokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maito ja sekoita tasaiseksi. Jaa puolet taikinasta paperisiin vuokiin ja laita reilu teelusikallinen Nutellaa jokaiseen kakkuun. Lisää päälle loput taikinat ja paista 200 asteessa n. 15 min.

Tee kuorrutus: vatkaa pehmeä voi ja huoneenlämpöinen Nutella sekaisin, lisää vaniljasokeri ja tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Kuorruta kakut täysin jäähtyneenä.

Tuo kuorrutuksen määrä on muuten varsin reilu, ehkä neljäsosan verran vähemmän voisi tehdä ja silti riittäisi 12 kakulle. Täytyy sanoa että muffinssipelti oli varsin hyvä ostos, eivät leviä nuo leivonnaiset vaan pysyvät kauniin muotoisina.

Olenkohan muistanut tätä yhtä kirppislöytöä teille esitellä?
6-kulmainen, trikookuteesta virkattu matto maksoi peräti 2 euroa! Väri on ehkä vähän erikoinen, mutta meillä on vihreäsävyinen (ysäri) pikkuwc mihin tämä kävi hyvin. 

Takka on lämmennyt parina päivänä peräkkäin, ja nyt on leivinuuni sen verran lämmin että laitoin sinne leivän ohjeella "Vaivaton ja vaivaamaton leipä", alunperin tuolta Hannelen Täyttä elämää -blogista. Ohje täällä

Torstai on toivoa täynnä!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Lisää potilaita

Pinjan tulevasta sterilointileikkauksesta täällä jossain välissä jo mainitsinkin. Eilen oli sitten varattu aika eläilääkärille ko. operaatiota varten. Isännän kanssa yhdessä olimme Pinjan kanssa reissussa, minulla kun ei käsi vielä kestä nostella potilasta. Homman piti olla ihan rutiinijuttu, mutta toisin kävi.

Yhdeltätoista oli määrä olla valmista, ja olimme hyvissä ajoin odotushuoneessa odottelemassa. Kun kello lähenteli kahtatoista, alkoi hermostus ja kylmä hiki hiipiä pintaan. Nyt on pakko olla jotain pielessä. Vihdoin sitten lääkäri tuli leikkaussalista todeten "elämäni vaikein sterilointileikkaus". 

Pinja ei ole mikään lihava koira, mutta sillä oli ollut kuitenkin vatsaontelossa reilusti rasvaa, mikä vaikeutti kovasti leikkausta. Toinen munasarja oli erittäin "piilossa" ja hankalassa paikassa. Pinjalla oli ollut myös runsaasti tihkuvuotoa, mikä vaikeutti leikkausta. Samassa yhteydessä poistettiin myös napatyrä, joka vaikeutti hommaa entisestään.
Tässä potilas eilen reporankana pyjamassaan, minkä olen tuunannut suurimmasta vauvan bodysta minkä kaupasta löysin. Suojaa haavaa rapsutuksilta, eikä tarvitse koko aikaa pitää inhottavaa kauluria.

Eilisen päivän mieluusti kyllä pyyhkäisisin olemattomiin. Koska Pinjalla oli selvästi verenvuototaipumusta leikkauksen aikana,oli myös sisäisten verenvuotojen vaara suuri. Jos sellaisia olisi tullut, olisi tilanne ollut kriitinen. En uskaltanut potilaan vierestä väistyä koko päivänä ja iltana, ja tarkkailin ikenien väriä varmaan vartin välein. Niin kauan kun ne pysyivät kauniin vaaleanpunaisina, ei vaaraa ollut. Yölläkään en juuri uskaltanut nukkua. Pinja itkeskeli patjallaan sänkyni vieressä, ja kuulostelin koko ajan hengitystä ja tarkkailin koiran kuntoa.

Aamun tulo oli sitten helpotus. Kun tähän päivään päästiin onnellisesti, ei verenvuodon vaaraa enää ole. Toki on riskejä olemassa vieläkin, esim. haavainfektio, mutta toivotaan nyt että siltä vältytään. Tänään on sitten ollut toisenlaiset huolet. Kun kunto on parantunut, on vilkasta koiraa vaikea pitää aloillaan. Hyppyjä ym. äkkinäisiä liikkeitä pitäisi välttää, mutta heti kun silmä välttää, koira on sohvalla tai sängyn päällä. Olen nyt antanut sen pötkötellä omassa lempinojatuolissaan, kun on siinä selvästi tyytyväinen elämäänsä. Ruokakin on Pinjalle maistunut eilisen paastopäivän jälkeen. Varovasti on evästä tarjoiltu huonovointisuuden välttämiseksi. 

Ihan yllättävän koville otti eilinen päivä. Tulin jo eläinlääkärin vastaanotolla huonovointiseksi, ja pyörrytys ja paha olo jatkui koko illan. Haavaa en voinut vilkaistakaan, tai silmissä musteni. Samoin Pinjan valitus sai minut lähes kyyneliin. Vaikka koiran parasta tässä on haettu myöhempien vaivojen, esim. märkäkohdun välttämiseksi, niin jotenkin oli valtava syyllisyys siitä että on aiheuttanut ystävälle kärsimystä toiminnallaan. En yleensä näin herkkä ole, vaikuttaakohan ikääntyminen näin? Vannoin jo eilen, että kun nykyisistä koirista aika jättää, niin enää en eläintä ota. Vannomatta paras. Tietysti asiaan vaikutti sekin, että olemme yhden koiran menettäneet steriloinnin jälkeen. Ensimmäisellä kääpiösnautserillamme oli munuaiskeräsairaus, joka aktivoitui leikkauksessa, ja koira eli vaan viikon sen jälkeen. Onneksi nyt näyttää siltä, että tällä tarinalla on onnellisempi loppu. Nyt kun itsekin olen tässä vielä käden vuoksi pari viikkoa toipilaana, niin ehdimme Pinjan kanssa toisiamme hoivailla.

Siskoni myi mökkinsä, mikä on sekin aika surullista. Mökki on tässä meidän lähellä, ja usein lenkkeilin sinne koirien kanssa kesällä. Koiratkin sitten pääsivät kivasti uimaan. Mutta aikansa kutakin, siskolle varmaan pian puhaltavat uudet tuulet. Muutama ihana tavara päätyi meillekin, kun niille ei siskon kaupunkikodissa ainakaan vielä ole paikkaa. Kuten tämä vanha fillari samettiruusuineen:
Se löysi heti paikkansa tuosta pihasaunan seinustalta.

Tätä vuodesohvaa kantamaan tarvittiin eilen pari riuskaa miestä:
Painavampi kuin kuvasta katsoen luulisi, tässä kun on tosiaan kunnon vuodesohvamekanismi. Kuvassa näkyy myös märkä läntti, joka tuli sohvalle vuotaneesta höyrysilistysraudasta. Onneksi on pelkkää vettä.
Vaarilta perityt laiskanlinnat vietiin nyt yläkertaan, saas nähdä mikä niiden loppusijoituspaikka on . Tummanruskeat, vanhat nahkanojatuolit eivät ole kovin trendikkäitä nykysisustuksessa, mutta ne ovat hyväkuntoiset, yltympäriinsä nahkaa, ja äärettömän hyvät istua, joten toivoisin niiden pääsevän hyvään kotiin. Onneksi ei ole hätää luopua niistä.

Räntää ja aurinkoa vuorotellen on tämän päivän sää ollut. Olisikohan se päikkäreiden paikka kun viime yö meni tosiaan aika vähillä unilla. Leppoisaa pikkulauantaita!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Nautitaan syksystä





Nyt sitten alkais päivät olemaan lyhyempiä kuin yöt. Sovitaanko, että nyt ei anneta ankeudelle periksi, vaan otetaan kaikki keinot käyttöön, että syksy olisi ihanaa aikaa! Kynttilät palamaan, takkaan tuli kellä sellainen ihanuus on pirtissään. Puikot, koukut, langat, kirjat, askarteluvälineet esiin. Ihanimmat teelaadut ja herkkukahvit kaapin kätköistä kuppiin höyryämään. Ystävät koolle pienimmästäkin syystä. Synttärit, nimpparit, vaate- tai meikkikutsut, yhteinen kokkaus, saunailta...syitähän riittää! Tai sitten ihan vaan lapsi, koira, oma kulta tai pehmonalle kainalossa katsomaan lemppariohjelmia töllöstä. Lämpimimmät villasukat ja ihanimmat torkkupeitot käyttöön!

Ja säähän on vaan pukeutumiskysymys. Kumpparit ja sadetakit esiin jos sää niitä vaatii ja ulkoilemaan. Minä olen joutunut kehittelemään uusia koiranulkoilutuskeinoja teemalla yksi käsi - kolme koiraa. Tänään ajoin auton sänkipellon laittaan ja päästin koirat kirmaamaan. Voi sitä juoksemisen riemua! Välillä piti heittäytyä ihan kieriskelemään, sänki varmaan rapsutti mukavasti koiruleiden selkää. Metsäpolkumme on metsäkoneet jyllänneet kuravelliksi, ja kuvittelin, että peltokeikan jälkeen koirat olisivat suht puhtaita. Mutta kyllähän niitä kurapaikkoja sieltäkin löytyi, taisipa olla jotain lantapaakkujakin, joissa kierimällä sai hyvät aromit turkkiin. Ja taas kylppärin kautta kotiudutiin!

Syksy on myös mainiota aikaa leivontakokeiluihin (ja leipominenhan on taas hyvä syy kutsua kahvivieraita). Löysin kirjastostamme tämän ihanan kuppikakkukirjan, joka lumosi minut ihanilla ohjeillaan niin, että haluaisin hankkia tämän omaksi!
Kuppikakkuohjeita löytyy joka juhlaan ja tilaisuuteen, suolaisia ja makeita, toinen toistaan ihanampia! Paria olen jo kokeillutkin, yhtä makeaa ja yhtä suolaista. Suolaisista tein näitä feta-tomaattikuppikakkuja:
Makeana vaihtoehtona sitten sitruuna-marenkikuppikakkuja:

Näihin sain hyvin hukutettua jääkaapista lemon curdin jämät. Hyviä olivat kumpaisetkin. 

Mitähän sitä seuraavaksi kokeilisi? Tiramisua ehkä...? Vai miltä kuulostaisi vadelma-valkosuklaakuppikakut?

Ihanaa syksyistä viikkoa, mehän ei masennuta vaikka tulisi räntää kuten on luvattu!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Meidän lauma barffaa

Tuossa muutama kuukausi sitten pähkäilin muistaakseni täälläkin koirien ruokinta-asioilla. Barffaus  eli BARF-metodi (Biologically Appropriate Raw Food tai Bones and Raw Food) ei ole mikään uusi juttu, sillä jo kymmenisen vuotta sitten barffasimme ensimmäisen kääpiösnautserimme Sirun kanssa. Barffaus on raakaruokintaa, jossa pääosan ravinnosta muodostavat lihaisat luut sekä raakaliha ja sisäelimet. Barffaus on myös ajattelutapa, joka perustuu koiran (tai kissan) luonnonmukaiseen ravintoon, eli siihen mitä villikoirat ja sudet syövät luonnossa saalistaessaan. Ensimmäisenä susi ahmaisee esim. saalistamansa jäniksen vatsalaukun puoliksi sulaneine sisältöineen. Tähän perustuen koiralla annetaan myös pieniä määriä soseutettuja kasviksia ja hedelmiä.

Usein on tullut lueskeltua kuivamuonapussin kyljestä, mitä kaikkea lisäainetta tuo ruoka sisältääkään. Myöskään viljat eivät luonnollisesti kuulu koirien ruokavalioon, vaikka ne ovat ihmisten kanssa eläessään oppineetkin niitä syömään. Myös yleinen mielipide on tullut myönteisemmäksi raakaruokinnalle. Kun allergiat, syöpäkasvaimet ym. ovat koirilla lisääntyneet, on enemmän alettu kiinnittää huomiota lisäaineiden määrään. Niistä ajoista, kun Sirun kanssa barffattiin, on homma muuttunut myös helpommaksi. Eläintarvikeliikkeissä on nykyään laajat valikoimat raakaruokintaa helpottavia pakasteita, joista on helppo rakentaa koiralle monipuolinen ruokavalio. Sirun kanssa barffatessa touhu tuntui joskus salatieteeltä, ruoan lisäksi piti antaa myös moninaisia lisäravinteita. Nyt on tutkittu, että jos koira saa ravinnossaan kolmea eri eläintä sekä myös sisäelimiä, se pärjää ilman lisäravinteita. Jos on epävarma, on myös olemassa valmiita pakasteaterioita, joihin on lisätty koiran tarvitsemat ravinteet, kuten nämä Vaisto-ateriat:
Barffauksessa on toki eri koulukuntia, jotkut antavat lihan lisäksi erilaisia öljyjä, esim. lohiöljyjä, jotkut myös maitotuotteita, esim piimää ja raejuustoa. 
Ruoan määrässä karkea sääntö on, että 2 % koiran painosta olisi lähellä totuutta. Toki määrä on suuresti riippuvainen koiran rodusta ja aktiivisuudesta. Tärkeää on tarkkailla koiraa, onko se sopusuhtaisen näköinen vai lihooko vai mahdollisesti laihtuu. Karkea sääntö on myös, että lihaisia luita tulisi olla n. 60 % ruoasta. Aloittaessa voi koiran vatsa mennä kovalle, ja jos se joutuu kovasti päkistelemään, voi luiden osuutta hiukan vähentää. Alussa on myös tavallista, että koira oksentaa sulamattomia luunpalasia. Tämäkin on normaalia ja kuuluu asiaan, sillä kestää jonkin aikaa ennenkuin etenkin vanhemman koiran ruoansulatus tottuu luihin. Meillä Veera oksenteli muutaman kerran luunkappaleita parin ensimmäisen barffausviikon aikana, mutta nyt oksentelu on loppunut.
Hiukan mietitytti barffaukseen siirtyessä se, että Pinjalta on poistettu monta hammasta. Mitenkähän se vaillinaisella purukalustollaan selviäisi luiden narskuttelusta. Eläintarvikeliikkeistä saa nykyään myös liha-luuseosta, jossa luut ovat murskeena. Tämä on hyvä vaihtoehto juuri hammasongelmaisille, tai erityisen ahmateille koirille, jotka hotkivat luita kokonaisina. Toisaalta silloin jää pois virikkeistäminen, joka toteutuu luita järsimällä. Meillä on tykästytty näihin broilerin kaularankoihin, joita ostan kymmenen kilon laatikoissa:
 Varsin houkuttelevan näköistä ravintoa, vai mitä! Nämä ovat kuitenkin sen verran pehmeää rouskutettavaa, että Pinjakin saa näitä hyvin syötyä. Toisena vaihtoehtona meillä on luuaterioiksi ollut broilerin siipiä, joita myös ostetaan laatikkokaupalla. Siipiä olen pienimmälle koiralle pilkkonut hiukan oksasaksilla. 

Lihaseoksia olen antanut vaihdellen sikaa, nautaa, kalkkunaa ym. sekä myös sisäelimiä, joista tämä pötsi on ihan ehdoton herkku, mitä sekoittelen melkein jokaiseen ruokaan.
Varsin tömäkän hajuista tavaraa tuo vatsalaukku on, mutta koirien mielestä todella herkullista! Kasvissoseita saa myös valmiina pakasteina, mutta usein teen kasvissoseet itse erilaisista vihanneksista ja hedelmistä tehosekoittimella. Esim jos ruoalta jää salaatin jämiä, ne menevät tehosekoittimeen koirille. Joka aterialla ei tarvitse saada tasapainoisesti kaikkea, riittää kun pitkällä aikavälillä koirat saavat kaiken tarvitsemansa. Kerran viikossa heitän tehosekoittimeen kasvisten sekaan yhden kananmunan per koira - kuorineen.

Sirun kanssa barffatessamme eläinlääkäri varoitteli meitä, että huonoinkin kuivamuona peittoaa moiset kokeilut. Nykyään eläinlääkärit jopa suosittelevat raakaruokintaa esim. kovin allergisille koirille. Meillä ovat lyhyen aikavälin hyödyt jo parin kuukauden jälkeen selvästi näkyvissä. Veerassa ei vanhuuden merkkejä ole vielä juuri näkynyt, ja ruokavalion muutos tuntuu sitä vaan piristäneen. Pyöreyteen taipuvaiset Veera ja Ronja ovat molemmat hoikistuneet. Pinjasta sensijaan olen huomannut pieniä pyöristymisen merkkejä, joten se saa jatkossa hiukan pienempiä annoksia. En ole juurikaan ruokia puntaroinut, vaan arvioinut annoksia silmämääräisesti. Aluksi ehkä puntarointi on hyväksi, että tulee mutu-tuntuma sopivasta ruoan määrästä. Ruokia myyvät liikkeet osaavat neuvoa ruokamäärien sopivista suhteista. 

Varmaan jokainen kakkapussien kanssa kulkeva koirantaluttaja arvostaa myös sitä, että jätökset kutistuvat raakaruokinnan myötä murto-osaan aikaisemmasta. Koiran elimistö käyttää ruoan niin hyvin hyväkseen. Meidänkin takapihallamme on nurmikon ajo huomattavasti miellyttävämpää, kun isot lehmänläjät ovat vaihtuneet pikku kikkareiksi. Ronjaa koko sen iän vaivannut silmien rähmintä on nyt lähes tyystin loppunut. Jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, mikä ruoan ainesosa sen aikaisemmin aiheutti.

Eikä pidä väheksyä myöskään sitä, että ruoka nyt todella maistuu lemmikeille. Nirsoilevaa Ronjaakaan ei tarvitse juuri houkutella ruokakupin ääreen. Trimmaajan kanssa jutellessani hän kertoi, että esim. suursnautserin urospennuille pitäisi lihat syöttää kädestä isompien riitojen välttämiseksi. Raaka liha laukaisee joissakin roduissa/yksilöissä saalistusvietin, ja saalista tietysti pitää puolustaa. Meillä Pinjalla on vähän näkyvissä tuota käytöstä, ärähtelee muille koirille vaikka eivät ole tulossa lähellekään sen kuppia. Seitsemänviikkoiset suursnautserin urospennut kuulemma saavat raakalihasta aikaan ihan kunnon tappelun. Nappuloista tuskin tarvitsee tapella....

Joitakin varjopuoliakin tietenkin on. Yhden pienen koiran kanssa barffatessa ruoan hinta ei muodostu kohtuuttomaksi, mutta meidän lauman kanssa siirto Jahti-Vahdista tuoreruokaan nosti kyllä ruokakuluja aika lailla. Toki kuivamuoniakin on eri hintaisia, kalleimmista merkeistä siirtyminen tuskin juurikaan kuluja nostaa. Jos koiria on useampi, vaatii ruokkiminen myös pakastustilaa. Ja entäs sitten reissaaminen ja mökkeily koirien kanssa? Meillä on onneksi mökilläkin pakastin, joten parin päivän mökkimuonat saa kätevästi mukaan. Kun matkailuautolla reissuun lähdetään, pitää miettiä jotain muuta ratkaisua. Acana-merkkinen kuivamuona kuulemma käy raakaruokinnan rinnalle reissumuonaksi. Kuivaruokaa ei vaan ikinä saa antaa luiden kanssa samalla aterialla, vaan pitäisi pitää vähintään 12 tunnin tauko luiden jälkeen suolitukosten välttämiseksi. Jonkinlainen tukosten vaara on kai aina olemassa, varsinkin jos koira hotkii, ja tämän vuoksi jotkut eläinlääkärit ovat ehdottomasti raakaruokintaa vastaan. Toisaalta meidän hurtat kyllä järsivät keppejäkin, plus muuta mukavaa mitä tuolta luonnosta löytyy, joten eiköhän se vaara ole olemassa joka tapauksessa. 

Aluksi minua mietitytti kovasti, että saavatko koirat kaiken tarvitsemansa, kun ruoka ei ole ns. täysravintoa. Tuo huoli on kuitenkin väistynyt, kun olen katsellut tyytyväistä, hyvinvoivaa kolmikkoamme.

Tunnelmallista syysiltaa ja maistuvaa alkavaa viikkoa!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kivun syvin olemus

On ollut melkoinen viikko monessakin mielessä. Syksy on tainnut tulla toden teolla lieveilmiöineen. Olen täällä hehkuttanut, miten hyvin olen toipunut noista pikku operaatioista, polvikin on jo kestänyt sekä lenkkeilyä että zumbailua. Käden kanssa saa toki olla vielä pari viikkoa varuillaan. Tänään sain ikävät, kiristävät tikit pois, mikä helpotti oloa kovasti. Ihan kivuton toimenpide ei tikkien poisto ollut, kun haava on sellaisessa paikassa että ne oli pitänyt vetää tiukalle. Eilen tuli töppöiltyä myös liikenteessä, kun vein koiria trimmiin. Peltiä meni ruttuun, mutta muut kolhut ovat onneksi henkistä sorttia sekä ihmisillä että koirilla. Ihan heti ei tee kyllä mieli lähteä kaupunkiliikenteeseen kruisailemaan.

Käden hermosärkyyn on lääkäri kirjoitellut auliisti Panacodia. Se on ollut myös ainoa lääke, joka auttoi kesällä repiväksi yltyneeseen polvikipuun. Jotenkin uskoin, että nyt kun krempat on korjattu, voin lopettaa raskaan kipulääkityksen. Lääke loppui ja resepti umpeutui. Miten olinkin taas jättänyt huomiotta kumppanini nimeltä Herra Fibro. Herra-nimityksen olen lainannut eräästä kirjasta, missä todetaan, että kukaan naisihminen ei olisi niin epäsolidaarinen toista naista kohtaan.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä piti taas todeta, että kumppani on palannut harharetkiltään. Herra Fibro iskee helposti kyntensä kohteisiin, jotka ovat jollain lailla vahingoittuneita, kuten leikellyt ranteeni. Fibrokivun jotenkin erottaa muista säryistä. Sitä on turha yrittää tainnuttaa Buranalla tai pelkällä parasetamolilla. Ei auta, ei. Yöllä tuntui siltä kuin kämmeniä olisi revitty ranteista irti. Itku tai kiroilu ei auta, ei myöskään koiralle tai sille ihan oikealle elämänkumppanille raivoaminen. Siinä epätoivoissaan kokeilee kaikki keinot, buranat ja kylmägeelit, vaikka hyvin tietää että ne eivät tuo helpotusta. Yleensä säryn lisäksi riesana ovat myös levottomat jalat ja jopa kädet. Siinä ei auta muu kuin purra hammasta, vetää peittoa korville, yrittää nukahdella herätäkseen taas tunnin päästä samaan kierteeseen.

Aamu tulee kamalankin yön jälkeen. Peilikuva oli vaan hämärästi tuttu, punaiset silmät ja kunnon silmäpussit. Onneksi sain jo aamupäiväksi ajan tutulle työterveyslääkärille, jolle ei tarvitse selitellä sen kummemmin muuta, kun että nyt tarvitsisi helpotusta ja äkkiä. 

Aiemmin, kun fibroa ei pidetty vielä minään "oikeana" sairautena, ajateltiin, että fibroihmiset ovat luulotautisia, "päässä vikaa". Mikä muu voisi olla selitys kun missään laboratoriokokeissa ei ilmene mitään poikkeavaa, ei myöskään röntgenkuvissa mitään esim. reumaan viittaavaa. Sopeutumisvalmennuskurssilla meille selitettiin, että vika on kuin onkin päässä, mutta ei psyykessä vaan keskushermostossa sekä välittäjäaineissa, jotka kuljettavat kipusignaaleja keskushermostoon ja sieltä pois. Eli se kipu, mitä muut ihmiset eivät edes tunne, voi fibroihmiselle tuntua jo sietämättömältä. Lisäksi riesana on yöuni, joka ei tuo riittävää lepoa. Myös kasvuhormonilla on jollain lailla sormensa pelissä. Hoitona käytetään myös kipukynnystä nostavia lääkkeitä, kuten Lyrica tai Triptyl. Minä en ole näistä kummastakaan saanut apua. Panacodilla pärjään jotenkuten,mutta sitä en voi päiväsaikaan käyttää, koska se väsyttää liikaa. Välillä tuntuu, että vahva kipulääke myös "pehmittää päätä", vaikuttaa muistiin ja oppimiseen. Kodeiini on myös jonkin sortin huume, joka aiheuttaa riippuvuutta. Mieluiten olisin siis ilman tätä troppia, mutta nuo säryt ja valvotut yöt ajavat ihmisen äkkiä hulluuden partaalle. Masennus on myös valitettavan monen fibroihmisen kumppanina. Jatkuvan kivun ja "roskakoridiagnoosin" kanssa eläminen on varsin kuluttavaa, joten ei ole ihme jos ihminen uupuu ja masentuu. 

Onneksi pehmeitäkin hoitokeinoja on. Sauna aiheuttaa minulle kovia särkyjä, enkä kotona sauno kuin jouluna. Mökillä voin saunoa, kun menen viimeiseksi jäähdytelemään viileään järveen enkä mene enää sen jälkeen löylyihin. Avantouintia olen joskus harrastanut säännöllisesti, ja se pitää hyvin särkyjä loitolla. Liikunta kohtuullisessa määrin on hyväksi. Itse olen tehnyt sellaisen havainnon, että liikunnan on myös oltava kivaa ja mieleistä, hampaat irvessä puskeminen ei hyödytä. Nyt on asiat hyvin, kun zumbasta ja lenkkeilystä on syntynyt positiivinen riippuvuus. Elämän pitäisi olla helppoa ja stressitöntä. Useimmiten mahdoton asia toteuttaa.

Vertaistuen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Itse olen toiminut tukihenkilönä eräälle fibromyalgiaan sairastuneelle, ja nyt kun hän on päässyt sinuiksi sairautensa kanssa, vertaistuki toimii myös toisinpäin. Puolesta sanasta jo ymmärtää, mistä toinen puhuu.

Keskiviikkoiltana, tuon  vaikean yön jälkeen oli kai tarkoitus, että illasta tulee poikkeuksellisen ihana. Tapasin entisiä työkavereita vuosien takaa, ihmisiä, joilla on minulle ihan erityinen merkitys. Tapaamme harvakseltaan, nytkin oli aikaa edellisestä tapaamisesta vierähtänyt parisen vuotta, mutta aina jatkamme juttua siitä mihin olemme edellisen kerran jääneet, ilman mitään alkukankeutta. Tästä ystäväjoukusta saan aina myös vertaistukea näihin kipuiluihin. Tapaamme aina hyvän ruoan ääressä jossain mukavassa ravintolassa. Aina onnistumme herättämään pahennusta ilonpidollamme (joka ei johdu alkoholista), sillä tämän porukan kanssa irtoaa joka kerta ihan hervoton nauru, josta ei tahdo loppua tulla. Illan lopuksi pyyhitään aina ripsivärejä poskilta, kun on vedet silmissä naurettu. Ilot tuplaantuvat ja surut puolittuvat, kun ne saa jakaa ystävien kesken. Mahtoiko nauruterapia auttaa, kun seuraavana yönä ei kolottanut ollenkaan? Nämä ihanat asiat painavat vaakakupissa niin paljon, että viikon saldo jää kaikesta kurjuudesta huolimatta plussan puolelle!


tiistai 17. syyskuuta 2013

Ihana omenapiirakka


 Tulipa sitten "paastopäivän" kunniaksi tehtyä omppupiirakkaa ihan koko pellillinen. Piti tulla vieraita tänään mutta tulonsa peruuntui sairastumisen vuoksi. Piirakka päätyi sitten pakastimeen melkein kokonaan. No, myönnetään, pikku kulman maistoin. Ja tytär tykkäsi tästä myös kovasti, vaikka ei yleensä piirakoista välitä. 
Nyt on pakko kehua, että ikinä en ole yhtä hyvää omppupiirakkaa maistanut. Kiitos ja kunnia tästä ohjeesta kuuluu Raaheen Emmille, joka ystävällisesti jakoi ohjeen fb:ssa. Helppoa ja erittäin herkullista, joten laitanpa ohjeen tähänkin näkyviin, nyt kun omppuaika on.

Herkullinen omenapiirakka;
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g voisulaa
=> sekoitetaan murutaikinaksi (käsin, ei vatkata)

Taikina jaetaan kahteen osaan, toinen osa yli puolet.
Suurempaan osaan lisätään
2dl piimää
1 muna
Paranneltu taikina levitetään pellille pohjakerrokseksi.

4-7 omenaa lohkotaan ja levitellään pohjataikinan päälle.

2 prk rahkaa
1.5 - 2 dl sokeria
2 munaa
2 tli vaniljasokeria
1 sitruunan mehu
(kanelia)
=> sekoitetaan ja kaadetaan omenoiden päälle.

Murutaikinan loppuosa ripotellaan päällimmäiseksi. Paistetaan 200 asteessa uunin keskitasolla n. 30 min.

Ei tarvitse mitään jäätelöä tai vaniljakastiketta kyytipojaksi kun on tuo rahkatäyte. Isoin homma tässä on omenoiden kuoriminen ja lohkominen, muuten tosiaan selviää sekoittelemalla. 

Pätkäpaaston ideanahan on se, että viitenä päivänä viikossa syödään normaalisti, ja kahtena päivänä (ei peräkkäisinä) syödään 500 kcal (naiset) ja 600 kcal (miehet). Mielestäni ei mikään paha nakki, huomattavasti lempeämpi kuin esim. eneily jossa noilla pusseilla elellään usein viikkojakin. Kompastuskivenähän tässä voi olla se että välipäivinä tulee sitten syötyä normaalia enemmän. Tätä ajateltiin kumppanini kanssa kokeilla, monet on kai saavuttaneet hyviäkin tuloksia. Olen joskus jostain lehdestä kopioinut esimerkkipäivien ruokia. Tänään aloiteltiin aamu kaurapuurolla ja mansikkasurvoksella. Lounaaksi olisi saanut nauttia 300 g tonnikalasalaattia, minä jaoin annoksen kahteen osaan ja söin sitten lounaaksi ja päivälliseksi. Ihan täyteen tulin! 
 Tonnikalan lisäksi laitoin salaattiin salaattijuustoa, vihreitä pakasteherneitä, kurkkua ja tillisilppua. Seuraavana paastopäivänä, joka olisi tarkoitus pitää perjantaina, ajattelin tehdä tästä sellaisen version, mihin laitan broilerisuikaleita ja raejuustoa. Nämä ovat sen verran proteiinipitoisia juttuja, että pitävät kivasti nälkää loitolla. Myös kirkasliemisiä keittoja ja wokkeja voisi kokeilla, jos vaikka tekee jotain lämmintä ruokaa mieli.

Paastopäiviksi ei suositella hikiliikuntaa, joten pitää vähän soveltaa ettei satu zumbailloiksi, jotka meillä ovat maanantai ja torstai. Kävin tänään kyllä kävelemässä metsässä koirien kanssa, eikä kevyesti syöminen ainakaan tahtia haitannut! 

Juupa juu. Saas nähdä miten nälkä on illalla...mukavaa illanjatkoa kaikille, syömisillä tai ilman!


maanantai 16. syyskuuta 2013

Ihanaa, haaste!

Jee ja ihanaa, sain haasteen
Mamma A:lta! Nyt vasta bongasin sen vaikka tuli jo jokin aika sitten. Kiitos kovasti! Pakko alkaa heti vastailemaan. 


Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisista. Liitä myös kuva.
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta.
3. Voit muuttaa haasteen sisältöä mieleiseksi.
4. Keksi haluamasi määrä kysymyksiä.
5. Haasta haluamasi määrä blogeja mukaan.
Tämän päivän kuulumiset liittyvät tähän netistä napattuun kuvaan. Eli sairaslomailen, mutta en suinkaan lamaile. Leikattu polvi on parantunut niin hyvin että tänään kokeilin miten zumba taipuu!Ja taipuihan se hienosti. Hyppyjä ja kiertoliikkeitä toki piti varoa. Polven osaltahan sairaslomani olisikin jo loppusuoralla, mutta tikattu käsi pitää vielä hoidella kuntoon. Muuten päivä on mennytkin kovin leppoisissa merkeissä, koirien kanssa tein pienen kierroksen, kohensin vähän paikkoja kotona, tein itselleni ja miehelle helpon lounaan (päivällisestä huolehtikin neitokaisemme). Nukuin päikkärit koirien kanssa, se kuuluu ehdottomasti sairaslomalaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tein myös hyviä ja terveellisiä päätöksiä, esim. ajattelin kokeilla pätkäpaastoa. Huomenna olisi ensimmäinen "paasto"päivä. Mietteitä eräästä positiivisesta riippuvuudestani voit käydä lukemassa täältä.

Päivän harmitukset liittyvät leikattuihin käsiin. Mieli teki kovasti ryhtyä maalaamaan noita betonisia sieniä, kun oikean kädenhän pitäisi olla suht kunnossa. Ja mitä vielä! Homma tyssäsi siihen etten saanut maalipurkkia auki. Heitin pensselit nurkkaan ja painuin päikkäreille.

Illaksi tein zumbaajille pannarin, jota sitten hyvällä omallatunnolla hikoilun jälkeen herkuteltiin. Herkuttelun jälkeen olin laittamassa hillopurkkia jääkaappiin, ja  siinä vaiheessa käsi petti, ja hillot levisivät keittiön lattialle. Siivoaminen olikin sitten haasteellista, kun konttausasentoon ei oikein voi leikatulla polvella mennä, joten kummallisen näköistä könyämistä taisi siivous olla. Koirat onneksi auttoivat. Niin, ja miksi koirankin pitää oksentaa matolle juuri silloin kun konttaaminen ja siivousrievun kuivaksi kiertäminen on mahdollisimaan hankalaa?

Ja sitten Mamma A:n kinkkisiin kysymyksiin:

1.Lempivuodenaikasi ja siihen liittyvä paras muisto?
Kyllä se taitaa liittyä kesään ja mökkisaunaan. Alkukesän illat, kun ilmassa on paljon lintujen ääniä ja puissa niin hento aavistus vihreää, että se vivahtaa keltaiseen. Siitä kun löylyjen jälkeen pulahtaa vielä erittäin viileään veteen, niin sitä fiilistä ei kyllä mikään voita.
2.Pahin korvamato ikinä?
Taitaa olla tiputanssi. Nyt zumban jälkeen soi Azonto aika pahasti päässä.
3.Milloin pelkäät?
Pelkään korkeita paikkoja. Ja sitä että läheisille sattuisi jotain. Esim. ukkosta sun muita luonnonilmiöitä en osaa pelätä, ne jotenkin kuuluvat luonnon kiertokulkuun.
4.Lempituoksusi luonnossa syksyisin?
Viime lauantaina kuljin soisessa maastossa mökkijärven ympärillä. Se syksyisen suon tuoksu oli jotenkin ihana, tuli varmaan suopursujen lehdistä. Kuvittelen myös haistavani kanttarellit kun niitä on jossain lähellä. Usein se osoittautuu harha-aistimukseksi.
5.Lapsuusajan muistettavin vaatteesi?
Eräs puhvihihainen ihana yöpaita. Ystäväni mummu oli tehnyt ystävälleni ihanan, valkoisen, puhvihihaisen mekon. Olin siitä niin kade, että käytin tuota yöpaitaa myös päivisin juurikin niiden puhvihihojen vuoksi. Jostain kumman syystä isäni ei ottanut minua yöpaidassa kauppaan mukaan.
6.Minkä kodinkoneen kanssa et tule toimeen?
Viihde-elektroniikan kanssa tulee eniten takuttua. Silloin harvoin kun haluaisin leffan katsoa, en yleensä saa edes tv:tä auki. Kertoo varmaan paljon telkkarinkatseluinnostani. Kyökin koneiden kanssa olen valitettavan sinut. 
Haastan seuraavat blogiystävät:


Ja napatkaa mukaan muutkin, ketkä haluaa!

Ja tässäpä teille kysymykset:

1. Mikä on loistavin ominaisuutesi (voit kertoa useitakin, itseään saa ja pitää kehua!)?
2. Onko sinulla jokin sellainen ominaisuus, josta et niin välittäisi?
3. Minkälaista musiikkia fiilistelet juuri tässä elämäntilanteessa?
4. Nojatuolimatkasi määränpää?
5. Miten tulit aloittaneeksi blogin kirjoittamisen?
6. Salainen paheesi (joka ei ole enää salainen jos sen tässä kohtaa paljastat)?

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sitä sun tätä syyskivaa

Moikka!

Otsikon mukaan tässä päivityksessä ei ole päätä eikä häntää. Sopii siis tämän hetken fiiliksiin oikein hyvin. 

Purin tänään käden paketin. Huomenna vasta olisi ollut lupa siihen, mutta ajattelin että 12 tuntia sinne sun tänne. Käsi tuntui huutavan pesua ja suihkutusta. Siistiltä näytti, ei siis ollenkaan tulehtuneelta, onneksi. Tikkejä katsellessa kyllä hiukan hirvitti, tosi tiukalla ovat. Tikkien poisto tulee olemaan taas yhtä tuskaa. Onneksi se on vasta ensi perjantain huolia.

Polvikin on jo hyvässä kunnossa ja olen uskaltanut jo hiukan lenkkeillä. Tämän päivän metsälenkin saalis oli melko vaatimaton.
Mutta niin kauniilta näyttivät nuo kanttarellit, että pitihän ne mukaan poimia. Jos vaikka jauhelihakastikkeen sekaan heittäisi. Nyt on ollut kai niin kuivaa, ettei sieniä ole oikein putkahdellut. 

Eilisen päivän vietimme miehen kannsa mökillä pikku huoltohommissa. Ilma oli kaunis, ja harmitti kun tikkien kanssa ei ollut asiaa saunaan eikä uimaan. Ensi viikonloppuna minua ei kyllä mikään pidättele!

Mutta mukava oli nähdä, mitä betonitöilleni kuului. Raparperin lehdet olivat kuivuneet tiukasti betoniin kiinni, ja teräsharjalla niitä rapsuttelin varovasti irti.
Tummat läikät ovat lehtien jäämiä, mutta luulen, että sade ne liottelee ajan kanssa pois. Kaksi näistä matkasi kotipihalle. Etupihalta on kaadettu isoja koivuja, ja halusin jotain kantojen päälle tuon kukkapadan seuraksi.
Yksi lehti jäi mökille, ja yhden onnistuin hajottamaan rapsutteluvaiheessa. 

Erään kannon juureen oli kasvanut sieniä:
Näitä jäi mökinkin kukkakukkulalle muutama. Kameraa ei vaan ollut mukana. Mitäs tuumaatte, maalaisinko nämä kärpässieniksi vai annanko olla ihan naturelleja betoninvärisiä? Vai tekisinkö näistä fantasiasieniä? Lakit valoin hiekkamonttuihin ja jalat tein wc-paperihylsyjen avulla.

Tässä vielä muutama pikku shoppailu. Täytyy myöntää, etten kamalasti pidä vahakangasliinoista. Mutta meillä eräällä koiralla nimeltä Pinja on paha tapa loikkia keittiön pöydälle (luitte oikein, näin kuriton hurtta meillä on!), ja pöytä on sen jäljiltä "hiukan" naarmuinen. Joten kun kiva vahakangas osui kohdalle kohtuuhintaan, niin kaupat tuli!
Tällä duukilla oli hintaa kokonaiset 2 euroa eräässä outlet-myymälässä.
 Siihen hintaan raaskin ostaa toisen myös terassin pöydälle. 
Lämmin syyskuu oli huijannut muutaman lupiininkin kukkaan!
Yksi liina matkasi mökillekin, se oli yllättäen pyöreä, mutta kävi kivasti saunan terassin mutterinmuotoiselle pöydälle.

Samaisesta outlet-myymälästä lähti mukaan muutama astiapyyhe, joita ei tunnu koskaan olevan liikaa.
Näissä oli hauskana jujuna purjerengas koukkuun laittamista varten. Hintaa pyyhkeillä peräti 1,50 e/kpl!

Pimenevät illat houkuttavat polttamaan kynttilöitä. Ja kynttilälyhtyjähän ei kai koskaan ole liikaa. Tämä sipulinmuotoinen lyhty lähti kirpparilta mukaan kolmella eurolla.



Valoisia syysiltoja toivottelen teille kaikille!

torstai 12. syyskuuta 2013

Riippuvuuksia


Huomenta!

Kohta viikko vierähtänyt sairauslomaa, ja kuten arvasin, aika kypsähtäneitä tässä aletaan olla. Onneksi olin lomaillessani ennen leikkauksia kaukaa viisas ja laittelin ränsistyneiden kesäkukkien tilalle vähän uutta syysiloa, joita nyt on sitten kiva katsella kun kotinurkissa pyörin. Rautapadassa krysanteemi, asteri ja hopealanka. 

Kylässä pyörähtänyt ystäväni toi vielä lisää silmäniloa, näitä kaksin kappalein.Toinen on keittiön pöydällä ja toinen tuossa terassilla toivottelemassa kotiintulijoita tervetulleiksi:
Toipuminen on kuoliaaksi pitkästymisestä huolimatta sujunut hyvin. Polvi on lähestulkoon kivuton, ja eilen palautin käyttämättömän kynnersauvankin terveyskeskukseen. Sinne tuli asiaa, kun minulle nousi pikku lämpö, ja pyysivät käden haavan nähtäville. Iso side purettiin ja lääkäri vilkaisi haavaa. Mielestäni siinä oli hiukan tulehduksen merkkejä, mutta lääkäri oli sitä mieltä että haava on ihan ok ja lämpöily johtuu jostain muusta. Nyt sitten vaan seuraillaan tilannetta, ja tänä aamuna olokin on ollut ihan hyvä. Hyvää tuossa visiitissä oli se, että pääsin eroon jo melkoisen nuhraantuneesta käden siteestä ja sain tilalle puhtaan, valkoisen, hiukan kevyemmän siteen. Maanantaina sitten pääsen eroon koko sidoksesta. Iltaani piristi eilen myös pyörähdys kaupungissa tapaksilla miehen kanssa kahdestaan.

Kun on oikein kiireinen ja työstä uuvuksissa, niin mistä muusta sitä haaveilee kuin täydellisestä levosta. Omasta ajasta, jolloin voi nukkua pitkään, lueskella ihania kirjoja, katsella leffoja silloin kun sattuu huvittamaan. Ilman suurempia koti- ja pihatyövelvoitteita tai pakkoa lähteä yhtään mihinkään. Vapaata jopa liikunnasta ja koirien ulkoilutuksesta. 

Mielestäni en ole koskaan ollut mikään liikunnallinen ihminen, pikemminkin laiskanpulskea ja pyöreyteen taipuvainen. Yllättäen tässä toimettomuudessa kaipailenkin nimenomaan liikuntaa ja ulkoilua. Olo on jotenkin kummallisen turvonnut, ruoka ei maistu ja uni on katkonaista. En keksi muuta selitystä kuin että keho kaipaa liikuntaa ja ulkoilmaa. Kolmen koiran emäntänä olen tottunut jonkunlaisen lenkin tekemään lähes joka päivä. Usein tarvomme pitkäänkin metsäpolkuja, minä keräilen sieniä tai ihmettelen vaan muuten luontoa,koirat touhuilevat omia touhujaan pitkin pöheikköjä. Tyttären kanssa zumbaillaan ihan kunnon hiet usein parikin kertaa viikossa. Hassua, että nyt kun liikkuminen ei ole mahdollista, niin odotan nimenomaan sitä, että pääsisin edes pikku lenkille. Onneksi polvi on niin hyvässä kunnossa, että haaveilen zumbailevani ja lenkkeileväni jo viikon päästä. Käden haavaa tässä parannellaan vielä pitkän aikaa, mutta sehän ei liikkumista estä. Varmaan tuo liikkuminen, ja nimenomaan zumbailu on vahvistanut polven lihaksia niin paljon, että olen päässyt todella helpolla tuon polvitähystyksen parantelussa. 

Pitääpä muistaa näitä aikoja sitten, kun elämä on taas hektisen kiireistä. Nyt voisi taas ottaa hetkeksi kirjan käteen ja päivän suorituksena voisi olla kaupassa käynti. 

Ihanaa päivää kaikille lukijoilleni!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Toipilaana

Moi!

Kiitos kaikista tsempityksistä mitä olen saanut sairaalareissua varten! Uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa!

Nyt on sitten käsi ja polvi leikattu ja toipuminen hyvällä alulla. Sairaalakokemus oli taas erinomainen, kaikki toimi tehokkaasti, kipulääkettä ei tarvinnut pyydellä vaan sitä tarjoiltiin, ja henkilökunta oli ystävällistä. Näin siis Päijät-Hämeen keskussairaalan päiväkirurgisella osastolla Lahdessa. Kotiin tultua mietin ääneen, että onkohan päivätyö syynä siihen, että henkilökunta jaksaa olla niin ystävällistä.

Polvi tähystettiin ensin spinaalipuudutuksessa. Jännitin puudutusta ja salaa olin toivonutkin nukutusta. Mutta hyvän esilääkityksen turvin puuduttaminen ei ollut mitenkään paha juttu. Itse toimenpidettä sain sitten seurailla omalta tv-ruudulta, ja lääkäri myös selitti mitä teki. Irtonainen polvikierukan osa poistettiin ja pientä kulumanalkua siistittiin. Hassu ajatus katsella, mitä oman koiven sisällä tapahtui, kun samalla kuuli instrumenttien äänet mutta mitään ei tuntenut! Ihan kuin koko jalka olisi ollut jossain muualla, minusta irrallaan.

Sitten siirryttiin käden puolelle, ja siinä vaiheessa rauhoittavien aineiden voimasta simahdin ja heräilin, kun verityhjiön tehnyt kiristysside poistettiin kädestä. Pääsin heti kahdeksalta leikkaussaliin, pari tuntia kului siellä, tunnin olin heräämössä ja siitä sitten runsaan välipalatiskin kautta miehen kyydillä kotiin heti puolenpäivän jälkeen. Eli todella nopeaa ja tehokasta toimintaa! Loppupäivä kuluikin sitten nukkuessa lääkehuuruja pois ja yöksikin riitti vielä unta 13 tunnin verran!

Polvi on ollut ainakin vielä ihmeen kivuton, ja kyynersauva on saanut nököttää eteisen nurkassa käyttämättömänä. Kättä kyllä särkee ja buranaa kuluu, mutta tiedän kokemuksesta, että parissa päivässä helpottaa, oikea kätenihän on kahteen kertaan leikattu. Sairauslomaa on kuukauden verran, ja pahaa pelkään, että tässä ollaan kohta harmaissa täissä. Lääkäri sanoi tiukasti, että kädellä ei kuukauteen nostella mitään maitopurkkia painavampaa. Täytyy myöntää, että etukäteen hirvitti aika paljon, miten selviän näiden leikeltyjen raajojen kanssa, ja lääkärikin tarjosi vielä leikkauspäivänä mahdollisuutta siirtää käsileikkausta tuonnemmaksi. Mutta jos polvi ei tästä kipeämmäksi tule niin eiköhän tässä pärjäillä. Huomattavasti helpompaa on olla vasen käsi paketissa kuin oikea. Suihkussakäynti ja hiusten pesu kyllä taitavat hyvin riittää tämän päivän aktiviteeteiksi. Tätä ihanaa "lumipallosidettä" pitäisi pitää 10-14 päivää. Onneksi polven taitokset sai jo tänään ottaa pois ja polven suihkuttaa.

Ihan hyvin täällä siis voidaan olosuhteisiin nähden! Laitanpa tähän loppuun muutaman aurinkoisen koirakuvan viime viikolta:
Hiekkalaatikon uusi elämä. Veera kaivaa hiekkaan viileän kolon ja asettuu sine makoilemaan, kun aurinko lämmittää.

 Tässä koko orkesteri:

Pinja ja Ronja:
Pinjalle on nyt sitten varattu sterilointiin aika 24.9. Voidaan sitten olla yhdessä toipilaina. Olen ommellut Pinjallen tosi hienon bodyn leikkauksen jälkeiseksi ajaksi. Sitten näette...

Ihania ja aurinkoisia syyspäiviä!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ilmoja pitelee...

...lomailmoja nimittäin! Eipä yhtään haittaa vaikka nämä loput lomaviikot siirtyivät loppukesään ja alkusyksyyn. Tänäänkin ihan hiki hatussa leikkasin nurmikkoa. 

Olen valmistautunut henkisesti ja fyysisesti perjantain operaatioihin (ranteen mediaanihermon pinteen vapautus sekä repeytyneen polvikierukan tähystys, kaksi kärpästä samalla sairaalareissulla). Aika lailla on tullut nyt huhkittua koti- ja pihatöissä, kun tiedän että tulossa on useita viikkoja pakollista lepoa. Ja nyt on ollut sikälikin hyvä huhkia, ettei ole tarvinnut varoa käden tai polven kipeytymistä, kun "korjattavaksi" olen menossa. Toki ne tätä elämää rajoittavat kovastikin ja niiden rajojen puitteissa on toimittava. Mutta ikkunat sain pestyä sisä- ja ulkopuolelta. Ja mikä parasta, keittiön kaapit siivottua! Se on homma, mitä välttelen viimeiseen asti. Useita vuosia olen siinä onnistunutkin, ja teettänyt nuorison kesätöinä. Poikani jo aikanaan niitä siivoili ja nyt tytär sitten viime vuosina. Tänä kesänä tytöllä oli kuitenkin muita kesäduuneja niin paljon, että kaappien siivous jäi. Sikäli hyvä juttu, että siivosin itse, sillä kaappeihin oli kertynyt aika lailla myös poisheitettävää tavaraa.

Olen myös kiertänyt vähän kirppareita ja löytänytkin kaikenlaista kivaa, etupäässä vaatetta tulevalle syksylle. 

En tiedä, onko tässä tulossa nyt jonkinlainen blogitauko leikkausten myötä. Ainakaan mitään ei nyt lähiaikoina käsillä tehden synny, joten ei varmaan ole kauheasti näytettävää täällä. Pahaa pelkään (ja varoitan jo etukäteen), että tulen tänne lätisemään syntyjä syviä ja valittamaan tylsyyttä ja surkeutta. Ehkäpä teen kirjapostauksen, kun luultavasti tulee luettua aika lailla. 

Hauska pikku sattumus on pakko vielä kertoa tältä päivältä. Lähdin pikaisesti kaupassa käymään, ja jotenkin työnsin huolimattomasti lähtiessäni jääkaapin oven kiinni, ja se jäi rakoselleen....useimmat arvaavatkin, mitä tästä seuraa, kun talossa on ruokafriikki Veera-koira sekä uskolliset lakeijat Pinja ja Ronja. Paketillinen raakoja, marinoituja grillilihoja oli hotkittu parempiin suihin. Makaronilaatikot oli saatu sievästi Tupperware-rasiasta rasiaa vahingoittamatta. Nakkipakettia oli tavoiteltu alalokerosta, mutta sitten tylsä isäntä tuli sisälle ja keskeytti hyvät bileet! Isäntä totesi vaan, että niin kauan kun eivät hänen oluitaan juo jääkaapista niin saavat asua täällä. Minä kyllä tunnen itseni hiukan tarpeettomaksi, kun koiratkin osaavat ottaa itse ruokansa jääkaapista! Ihmettelen vaan, miten Veeran vatsa kestää noita raakoja, marinoituja lihoja. Raakalihaahan koirat kyllä syövät joka päivä, kun barffataan, mutta nuo kaikki mausteet? Eipä sen vatsa mennyt sekaisin siitä 700 g:n lärvilaudastakaan, jonka se hotkaisi grillistä viime kesänä. Opettipa tämäkin tarina taas hiukan huolellisuutta. En kyllä usko että oli lajissaan viimeinen, näitä ruokajuttuja tuntuu meillä tapahtuvan tasaiseen tahtiin. Turha näistä on koiria syyttää tai olla vihainen, sylttytehdas löytyy joka kerta jostain isäntäväen huolimattomuudesta. Kukapa voisi vastustaa kiusausta, kun ruokaa jätetään ihan kuonon eteen....

 Tässä vielä kurkistus puutarhaan:
Mekin jo kukimme, kukahan muistaisi meidän nimemme?
Krysanteemi aukoo hiljalleen nuppujaan ja pelakuut senkun jaksavat. Pinja-linssilude taustalla.
Täällä oltaisiin jo lähes kypsässä iässä! En taida raaskia edes poimia kun näyttävät niin kivoilta.

Aurinkoista syyskuuta!