Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

perjantai 29. tammikuuta 2016

Karvainen potilas

Jokin aika sitten Ronja-käppänältä löytyi peukalonpään kokoinen nisäkasvain. Meille tuli kiire kiikuttaa Ronja sydänlääkärille, koska jokin aika sitten eläinlääkärikäynnillä lääkäri kuuli Ronjan sydämestä voimakkaan sivuäänen. Asia piti tutkia kunnolla, ja läppävikahan sieltä sydämestä löytyi. Lääkitys piti saada alkuun ennenkuin kasvainta voitiin alkaa leikkaamaan, ja anestesiassakin se piti ottaa huomioon. 

Tänään olin töistä vapaalla, ja aamusella suuntasimme lääkäriasemalle. Kuvittelin, että patti nypätään pois helposti ja nopeasti, mutta kyseessä ei ollutkaan mikään pikku leikkaus. Patin lisäksi varotoimenpiteenä poistettiin myös alimmat kolme nisää ja niitä ympäröivä rauhaskudos. Sain siis viettää aikaa kaupungilla monta tuntia ennenkuin pääsin hakemaan potilasta kotiin. Järkytyin kun näin haavan, ei ole tosiaan kyseessä mikään muutaman tikin viilto vaan haava on viitisentoista senttiä pitkä, mikä on todella paljon seitsemän kilon painoisessa koirassa. 
Pelkkä body ei riitä, vaan lääkäri määräsi varotoimenpiteenä käyttämään kauluria aina öisin  ja silloin kun Ronja jää yksin. Ikävä kapine, mutta kaipa koira siihen tottuu. Ja ehkä sitkeillään nyt pari viikkoa tämän kapineen kanssa, niin ei ainakaan tule mitään takapakkia haavan suhteen. Kipulääkkeet ja antibiootit saimme mukaan. Tänään ei vielä tarvitse lääkkeitä antaa, sillä kaikki on tullut suonensisäisesti. 
Aika kipeän oloinen Ronja oli kun kotiin päästiin, pientä vikinää kuuluu pediltä vähän väliä. Lääkäri kyllä vakuutti, että kipua on lääkitty, joten ilmeisesti olo on vaan kummallinen kun opiaattejakin on käytetty ja nukutusaineetkin vielä vaikuttavat. 

Nukutusaineet oli räätälöity Ronjalle erityisesti sydänvikaa ajatellen. Silti oli hengityksen kanssa ollut pientä ongelmaa anestesian aikana, ei mitään vaaratilannetta kuitenkaan. Pitkään pidetiin Ronjaa kuitenkin tarkkailtavana ennenkuin lähtölupa kotiin heltisi. Ronja sai ihan erityiskohtelua ja pääsi henkilökunnan huoneeseen heräilemään, että joku olisi koko ajan potilaan luona. Hyvin kaikki kuitenkin sitten meni. 

Yllättäen Ronja söi hyvällä ruokahalulla aika pian sen jälkeen kun kotiin päästiin. Tietenkin oli vähän erityisherkkua tarjolla, munakasrullaa fetatäytteellä. Ajattelin että on helpommin sulavaa kuin tuo raakaruoka, vaikka ihan normaalia ruokaa kuulemma potilaalle saa antaa. Ulkonakin on vähän käyty jaloittelemassa, pissaamaan Ronja ei ole vielä suostunut mutta pitää yrittää tässä illan mittaan uudestaan. 
Kummasti sitä potilas piristyi kun sai vähän ruokaa tyhjään masuunsa. Bodyn hienot pingviinikuviot eivät valitettavasti näy kuvassa :) Huomaa jalan kääreen hieno väritys ja sydänkuvio!

Uuvuttava päivä on ollut. Aina on vähän paha mieli kun koirille jotain toimenpiteitä tehdään, kun terveenoloisen koiran vie vastaanotolle ja tulee valittavan raasun kanssa kotiin. Mutta pitää vaan ajatella, että tämä on meidän karvalapsen parhaaksi. Pattia ei lähetetty patologille, joten emme tule tietämään oliko se hyvän- vai pahanlaatuinen. Ajattelimme, että emme sillä tiedolla mitään tee, sillä vaikka kasvain olisi ollut pahanlaatuinen, ei koirille juurikaan mitään syöpähoitoja anneta. Pääasia, että patti on nyt tiessään. Toinenkin, pikkuruinen ryyni toisen puolen nisän vierestä löytyi, ja sitä seuraillaan nyt. Jos se pysyy samanlaisena, sille ei tehdä mitään. Samalla kertaa sitä ei voinut poistaa, koska koiran vatsanahka ei olisi riittänyt kahteen tällaiseen haavaan. Ja koska anestesia on Ronjalle tulevaisuudessakin riski, ei hommaan ihan varmuuden vuoksi ryhdytä. Toki jos patti osoittaa kasvamisen merkkejä, pitää miettiä mitä tehdään. Mutta tänään sitä ei mietitä.
Tänään loikoillaan takan ääressä, minä Anelmaisia värkäten ja Ronja voimia keräillen. Huomenna on uusi päivä ja  Veera, joka on tänään ollut vähän vähällä huomiolla, on ansainnut kunnon lenkin! Mitään muita suunnitelmia ei viikonlopuksi ole kuin potilaan hoivailua. 

Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Ihana sunnuntai

Kylläpä sunnuntai maistuu mukavalle kuusipäiväisen työviikon jälkeen! Touhukas päivä kyllä ollut tänäänkin, aamulla tein pikaisen kaupunkireissun. Paitaa, jumppavaatetta ja koiranruokaa oli hankintalistalla. Ronja on ollut taas ihan kokonaan raakaruokinnalla, kun sillä on tuota kummallista karvanlähtöä. Ainakaan vielä ei ruokavaliolla ole ollut vaikutusta, ikävä kyllä. Ronja on nyt käytetty sydänlääkärillä, selitys sivuääneen löytyi läppäviasta ja lääkitys on aloitettu. En kyllä huomaa mitään ennen-jälkeen eroa tuon lääkityksen suhteen, kun Ronja on ollut pirteä koko ajan. Mutta varmaan on hyvä ennaltaehkäistä sydänoireita. Ensi viikolla on vielä koitos edessä, kun Ronjalta leikataan nisäkasvain. Anestesian kannalta on ihan ehdoton juttu, että vaiva on tiedossa ja hoidossa. Toivotaan että operaatio menee hyvin ja kasvain saadaan kokonaan pois. Bodykin on Ronjalle ostettu leikkausta ajatellen. 
Uupunut potilas maastoutui lääkärireissun jälkeen pöydän alle
 Kuvan karvattomat kohdat on lääkäri ajellut, ihan näin rajua ei karvanlähtö onneksi ole.

Kaupunkireissun jälkeen oli ohjelmassa kokkailua tyttären kanssa. Teimme bataattiranskalaisia ja auradippiä. Hyvää oli, joskaan ranskiksista ei tullut ihan niin rapeita kun ajattelimme. Tyttö paistoi vielä broilerin rintafileitä, jotka upotettiin kermaan ja loppuun Auramuruun. Minäkin maistoin palan broileria pitkästä aikaa. Hyvää oli mutta mitään himoa ei tähänkään ruokaan tullut, joten hyvin voin lihattomuutta jatkaa.

Tässä ohje ranskiksiin:

Bataattiranskalaiset ja auradippi

1 kg bataattia
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl korppujauhoja

Mausteeksi laitoimme paprikaa, suolaa, sokeria (voi jättää pois, bataatti on makeaa muutenkin), pippuria, grillimaustetta, chiliä. Jokainen voi tietenkin maustaa mielensä mukaan. 

Auradippi:
1 prk ranskankermaa
100 g Auramurua
aromisuolaa, grillimaustetta, paprikaa tms., maun mukaan

Bataatti kuoritaan ja leikataan suikaleiksi. Huuhdellaan lävikössä ja kuivatellaan hyvin pyyhkeen päällä. Laitetaan isoon kulhoon, sekoitellaan sekaan oliiviöljy sekä mausteseos ja korppujauhot. Paistetaan 225 asteessa 30-45 minuuttia, riippuu uunista. Sillä aikaa voi sekoitella dipin ja tehdä salaatin ja muut tykötarpeet.

 Ja ruoan jälkeen reipasta ulkoilua koirien kanssa jäällä! Mukavaa kun pääsi pitkästä aikaa kunnolla ulkoilemaan.

Tämmöset valmistuivat Isoveli-langasta käsieni lämmikkeeksi pakkaspäiviin:
Tossujen jämälangoista syntyivät ja ovat lämpimät! Pitääpä muistaa Isoveli kun lapasten tarvetta tulee jollekulle. 


Anelmaisetkin olen saanut alulleen. Hitaasti homma etenee ja värit on mitä sattuu, mutta ihana näitä on tehdä! Mikään reissutyö nämä eivät ole jo lankahässäkän vuoksi, joten näitä teen ainoastaan kotona silloin kun aikaa on. Reissussa sitten värkkään isoäidinneliöitä.Ohje on siis Novitan viimeisimmässä Sukkalehdessä.Näiden merkeissä meneekin loppuilta!

Mukavaa alkavaa viikkoa, vähän lauhemmissa merkeissä!

lauantai 16. tammikuuta 2016

Soppaa ja silmukoita

Talvi on tullut toden teolla myös tänne eteläiseen Suomeen. En ole talvi-ihmisiä, mutta myöntää täytyy että kaunista on. Ihania auringonnousuja ja -laskuja ja lumisia maisemia. Pakkasta hiukan liikaa. Tänään suunnistinkin kaupunkiin etsimään alen lopuista talvivarusteita, kun ei se talvi näköjään ota hellittääkseen. Ja maaliskuun puolessavälissä odottaa seuraava kuntoutusjakso, uskon että Oulussa on silloin vielä toppavarusteille käyttöä. Kivoja löysin, ja edullisesti. 

Ale oli myös Sinellissä ja lankaosastolla. Huomioikaa punaiset hintalaput ;)

Pitkästä aikaa voisi taas värkätä muutaman 3D-kortin, kun löytyi ihania kuvia edullisesti. Ja lankojahan aina tarvitaan, talvessa parasta taitaa olla neulominen. Suunnitelmissa olisi aloittaa omat Anelmaiset, joita tuolla sukkaryhmissä nyt vähän jokainen tekee. Ensin pitää neuloa Isoveikan jämistä lämpimät lapaset. En millään tahdo pysyä käsistäni lämpimänä ulkoillessa. Tossuja olen muutamat tehnyt, kun jouluksi jakelin kaikki pois ja itsekin tulee näitä kulutettua.
Ai teinkö eriväriset? No en, on näille paritkin olemassa. Tästä huomaa, miten paljon paremmin tuo lehtikuvio tulee esille vaaleassa langassa kuin tummassa. 

Keitto taitaa olla parasta pakkaspäivän ruokaa. Itse olen tykästynyt kasvissosekeittoihin, joihin voi upottaa ihan mitä vaan. Tällä kertaa keitto valmistui bataatista, porkkanasta, sipulista ja paprikasta. 

Keitin vihannekset kypsiksi ja soseutin keitinliemeen, sulattelinpa sekaan vähän Koskenlaskijaakin (en Koskenkorvaa, niinkuin työkaverini "kuuli väärin" - sehän se vasta olisikin lämmittänyt). Valkoviini sopisi kyllä keittoon hyvin. Loraus kermaa, mausteeksi luomulihaliemikuutio ja vähän potkua chilistä, inkivääristä ja viherpippurista. Maustaakin voi ihan mielensä mukaan.

Paranee lämmittäessä!
Hyvää viikonlopun jatkoa!

lauantai 9. tammikuuta 2016

Pakkaspäiviä

Heipparallaa! Mitenkäs olette tarenneet? Hirmupakkaset täällä etelässäkin viime päivinä. Koiraparat ovat päässeet vaan pikaisille happihyppelyille, ja siltikin on pitänyt kolmella jalalla kulkea kun tassut ovat ressukoilla jäässä. Tänään oli sitten sen verran lauhempaa että otimme ilon irti tuolla järven jäällä. Tassunpohjat voitelin mehiläisvaha-lanoliinivoiteella. Ehkä se vähän auttoi, tai sitten oli pakkasta sen verran vähemmän että tarkeni kaikilla neljällä tassulla astua. Yritin bongailla haloilmiöitä, joista olen nähnyt hienoja kuvia eri medioissa viime päivinä, mutta eipä näkynyt. Kaunis taivas kylläkin.
Kumman hämärältä näyttää nämä kuvat, vaikka ihan täysi päivä oli. Taas joku ihme asetus meikäläisella kamerassa. Pitäisi ehkä perehtyä vähän käyttöohjeeseen. 

Eipä tuolla tuntitolkulla vieläkään tarennut ulkoilla, parta huurussa Veerallakin jo puolen tunnin ulkoilun jäljiltä. Mutta hyvää teki päästä vähän valoisan aikaan ulos. 

Loppiaisena juhlimme meidän täysi-ikäistä kuopusta! Tein hyviksi havaittuja porkkanakuppikakkuja, ja pakastimesta löytyi vielä puolikas piimäkakkua eivätkä nuo joulupiparitkaan tunnu tänä vuonna loppuvan. Varsinaisena synttärikakkuna oli tällainen Nutella-kerrosjuustokakku.
Keksipohja:
1 pkt Kanelikeksejä (esim Bastogne)
100g voita
Murskaa keksit, sulata voi, yhdistä. Pingota leivinpaperi irtopohjavuuan pohjalle. Kumoa seos pohjalle, ja painele tasaiseksi.

Valmista vaalea mousse:
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
300g maustamatonta tuorejuustoa (ei rasvatonta)
1 dl Tomusokeria
3 liivatelehteä
1 rkl sitruunamehua
Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. notkista tuorejuusto. Yhdistä vaahto ja tuorejuusto varovasti nostellen, mausta tomusokerilla. Liota liivatelehdet. Kuumenna sitruunamehu ja purista liivatteet ja liliuota ne sitruunamehuun. Sekoita liivate liemi massaan hyvin.  Kaada vaalea mousse keksipohjan päälle.
Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia ennen toisen kerroksen päälle laittoa.

Tumma täyte:
1 prk Hasselpähkinäkaakaoleviettä (Nutellaa)
2 dl kermaa
3 liivatetta
2 rkl kermaa
Notkista Nutellaa hetken erillisessä astiassa miksrossa, pieni hetki riittää matalalla teholla. Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä nutella tahna ja kermavaahto. Liota taas liivatteet kylmässä vedessä, kuumenna kerma, ja liuota liivatteet sen joukkoon. Kaada seos ohuena nauhana massaan, hyvin sekoittaen. Kaada massa vaalean massan päälle tasaiseksi. 
Anna hyytyä jääkaapissa 5-6h mielellään seuraavaan päivään.

Koristeena kermavaahtoa sekä jouluisesta suklaarasiasta sydämiä. Tähän sopisivat hyvin myös erilaiset pähkinät koristeeksi.

Suolapalat yleensä maistuvat makeita paremmin, joten tein texmex-jauhelihapiirakkaa, joka ei meillä ole texmexiä vaan vähän miedommin maustettua niin käy monenlaiseen makuun. Piirakka katosi ennenkuin ehdin ja muistin kuvata, joten hyvää taisi olla :) Lisäksi tein fetakakun, jonka ohje on ollut rippijuhlien yhteydessä pari vuotta sitten (hassua kun googlettamalla löytyi linkki omaan blogiin :) )
Tässä vielä ohje jos joku haluaa kokeilla.

Fetakakku
Pohja: 1 pussi ruisleipää (Real 420 g)
100 g voita tai leivontamargariinia
Täyte:
4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
3 dl turkkilaista jugurttia
200 g fetaa
3 dl raastettua kurkkua
1/2 dl silputtua ruohosipulia
1 tl sitruunapippuria
2 rkl sitruunamehua
+ koristeita, mitä haluat
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Valmista sillä aikaa pohja. Murenna leipäviipaleet monitoimikoneessa hienoksi. Sulata voi ja lisää leipämurujen joukkoon. Pingota irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi. Painele leipäjauhelma tiiviiksi pohjaksi.
Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Raasta feta ja pesty kurkku karkeaksi raasteeksi. Silppua ruohosipuli. Yhdistä kermavaahto, turkkilainen jugurtti, raasteet ja sitruunapippuri. Kuumenna sitruunamehu kattilassa. Puserra liivatelehdet kuiviksi ja laita liukenemaan kuumaan mehuun. Lisää liivateseos massaan tasaisesti. Levitä massa ruispohjan päälle ja nosta kylmään hyytymään vähintään kuudeksi tunniksi.
Irrota kakku vuoasta ja nosta tarjoiluvadille. Koristele mieleiselläsi tavalla.
 
Tuohon täytteeseen voisi mielestäni lisätä vielä jotain lisää makua antavaa, vaikka mausteiden muodossa. 
 
Tänään suuntaamme isännän kanssa elokuviin, Nuotin vierestä -leffaa katsomaan. Mukavaa iltaa muillekin!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

2016

Mitenkäs se vuosi on lähtenyt käyntiin? Meillä uutta vuotta vietettiin perinteisin menoin, mikä tarkoitti sitä että katosin mökille koirineni kauas rakettien paukkeesta. Isännälle iski työvuoro, joten hän tuli uudenvuodenpäivän aamuna perässä mökille. Vielä joulun aikaan näytti, että uuden vuoden saunasta päästään pulahtelemaan avoveteen, mutta toisin kävi. Pakkanen oli jäädyttänyt Lehmäjärven eli Lehmiksen paksuun jäähän, joten aattona jäi käymättä uimassa. Isäntä sitten teki uudenvuodenpäivän illaksi meille avannon, mihin saunasta pulahtelimme ihan antaumuksella. Mahtavaa! Ja parasta oli että tänä vuonna mökillä ei paukkunut yhtään, eikä koirien tarvinut olla peloissaan. Joskus on lähimökeillä ollut porukkaa ja jonkunmoinen pauke on kuulunut Lehmikselläkin, mutta nyt oli hiljaista.

Sain hyvältä ystävältä ihanan joululahjan. Minähän olen näitä kalenteripyyhkeitä kerännyt, ja ystäväni oli löytänyt minulta puuttuvat poikieni syntymävuosien pyyhkeet!
Oi ihanuutta! Nyt olisi hakusessa vielä vuosi 1998, tyttäreni syntymävuosi. Tyttö muuten juhli uutenavuotena kotona ystäviensä kanssa täysi-ikäistymistään, kun on vuoden alussa syntynyt! Rippilahjaksi saatu mopo on myyty ja moporahoilla tyttö osti uuden nelipyöräisen kulkupelin itselleen. Nyt ei puutu enää kuin se ajokortti, kirjalliset on jo suoritettu.

Mutta näistä pyyhkeistä, mökillä katosta roikkuva heinäseiväsorsi on käynyt jo hieman ahtaaksi, kohta pitää alkaa suunnitella toista seivästä jos pyyhekokoelmani vielä karttuu, niinkuin toiveissa olisi.
Joulun aikaan löysin tällaisen kivan jouluisen tossumallin. Kirjoneule ei ole vahvimpia puoliani, mutta tässä tuli sitäkin harjoiteltua.


Tossut syntyivät Isoveli-langasta joutuisasti, ja niistä tuli tosi lämpimät. Onkohan tässä ensi joulun lahjahitti? Nämä pidin ihan itse. 

Kun väriä vaihtoi, tossuista tuli vähän vähemmän jouluisat. Toiseen versioon tein vähän varttakin, joten näistä tuli oikeastaan sukat. Kantapäähän näihin tehdään kuten sukkaan, samoin nuo kärkikavennukset. Ohjeen löysin Facebookin Voihan villasukka -ryhmästä.

Kun pohjasta tehdään raidallinen, tuottivat nuo kantapään jälkeiset kavennukset minulle hiukan päänvaivaa, vaikka niistä ihan selkeä ruutupiirros olikin ohjeissa. Neljännessä tossussa sitten oivalsin, miten kavennuksesta saa siistin. Tässä kuvassa huomaa eron:
Olen aika pedantti näissä hommissa, mutta kun näiden tarkoitus olikin jäädä omaan käyttöön, niin en purkamaankaan alkanut, vaikka tuo toinen tossu ei ihan valioyksilö olekaan. 

Nyt olisi tarkoitus alkaa tuhoamaan seiskaveikan jämiä mummoruuduiksi. Onkohan tässä uuden peiton alku?
Tänään olen päässyt toteuttamaan itseäni lempipuuhassani leipomisessa, sillä loppiaisena juhlitaan täysi-ikäistä neitokaistamme vähän aikuisemmalla porukalla. Leipomuksista kuvia myöhemmin. Mukavaa alkavaa viikkoa ja loppiaista!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Hyvää uutta vuotta

Uusi vuosi edessäsi,
kuin avautuva kirja.
Emme tunne tarinaa,
emme tiedä juonta.
Vain lukemalla sivu sivulta,
vain elämällä päivä päivältä,
tarina vie mukanaan seikkailuihin,
yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin,
alati vaihtuviin kuin itse elämä.

Hyvää alkanutta vuotta ja lämmin kiitos kanssakulkijoilleni!