Makean nälkään

Heippa ystävät rakkaat! Arvatkaas mitä. Meikäläinen on tänään koristellut jo kaksi joulukuusta. Aamusta koristeltiin työkavereiden kanssa kirjastolle joulukuusi, josta ei nyt kuvaa tullutkaan näpättyä (paitsi kännykkäkameralla jonkinlainen otos). Meille on joskus vuosia vuosia sitten hankittu muovikuusi, joka oli hyvä olemassa silloin kun oli pentukoiria ja allergiaoireita. Nyt on taas siirrytty ehtaan luonnonkuuseen, mutta kun koristeita on kertynyt nurkat väärälleen, niin keksinkin viritellä muovisen tuonne yläkertaan "kakkoskuuseksi". 

Yllättävän nätti kuusesta tulikin, ja jouluinen fiilis kiireisen viikon keskelle. Ja ihan vaan ylijäämätavarasta koottu. Olen laiskuri näiden joulutouhujen suhteen, ja aina kun jotain koristeita virittelen, mietin jo mielessäni pois keräämisen vaivaa (tosi optimistinen ja valoisa asenne, eikö vaan). Mutta - jos menisikin yli siitä missä aita on matalin, ja nostaisi joulun jälkeen koko komeuden kynttilöineen ja koristeineen varastoon ensi joulua odottelemaan. Uudeltahan se silloin taas näyttäisi. Meillä on onni omistaa hervottoman iso vaatehuone tuolla yläkerrassa, ja hyvin sinne tuo kuusi mahtuisi nurkkaan. Pistetäänpä mietintään. 

Siitä fudgesta puhuin viime postauksessani. Aika herkullista tuli. 

Jos makean nälkä yllättää, niin tällä herkulla se takuuvarmasti lähtee. Tässä ohjetta kokeilunhaluisille:

Maitosuklaafudge

 2 dl kermaa

2dl sokeria

3rkl voita

2 rkl hunajaa

2dl vaahtokarkkeja

100g maitosuklaata

Mittaa kerma, sokeri, hunaja ja voi kattilaan

ja keitä hiljalleen sekoittaen kunnes sakenee

ja kylmään veteen pudotettu tippa pysyy koossa.

Nosta pois levyltä ja pilko suklaa ja vaahtokarkit sekaan.

Sekoita kunnes ne sulaa ja seos on tasaista.

Kaada pieneen vuokaan ja anna jähmettyä jääkaapissa

muutama tunti. Leikkaa pieniksi neliöiksi.

Ohjeesta taas suurkiitos Hannelelle Täyttä elämää -blogiin!

Tämän sanon nyt yhtä paljon itselleni kuin muillekin käteville emännille ja miksei isännillekin: jäitä hattuun ja kohtuutta touhuamiseen. Mikään ei vie joulufiilistä paremmin kuin stressaantunut kotihengetär. Joulunviettäjät tuskin pahastuvat, jos muutama villakoira haukkuu nurkissa tai joulupöydästä joku sillinpää puuttuisi. Jospa tänä jouluna lopetettaisiin ne kiireet viimeistään aatonaattoon, se mitä siihen mennessä ei ole saatu tehtyä, jääkööt tekemättä. Minulla on lainassa ihanaakin ihanampi Samuli Edelmanin joululevy Hiljaisuuden valo, jota kuunnellen ajattelin virittyä joulutunnelmaan jo hyvissä ajoin. Kynttilät palamaan, glögiä mukiin ja suklaarasia nojatuolin käsinojalle. Siitä se lähtee!