Joulunjälkeistä elämää

Heippa, äippä täällä nyt ihan omassa persoonassaan kirjoittelemassa. Niin se joulu sitten tuli ja meni, kuten joka vuosi, ja ainakaan minua ei harmita yhtään paluu arkeen (varsinkin kun loma jatkuu!). Kuvassa ihana amaryllis, jonka sain siskoltani tuliaisiksi tapaninpäivänä, ja ihanuutta on vielä paljon jäljellä kuten nupuista näkyy! Kiitokset kaikille täällä käyneille, kiitos kaikista ihanista toivotuksista ja kommenteista. Olette taas tehneet minut kovin iloiseksi!

Joka joulu toivon, että löytäisin itsestäni sen pienen jouluihmisen, joka ihan varmasti jossain sisälläni asustaa. Joulun alla mukavissa touhuissa se aina nostaakin päätään, mutta kaikkoaa sitten taas jossain vaiheessa. Hermot menivät tänäkin jouluna, kun tyhmänä lähdimme Prismaan sunnuntaina ruokaostoksille. Ihan muutama muukin oli saanut saman idean. Ja samat sapuskat olisi saanut ihan tuosta kotinurkan Salestakin.

Tämän joulun alla päätin, että poimin joulusta ne mukavat asiat, ja skippaan ne mistä en niin välitä. Osittain onnistuinkin. Ruoanlaitossa pääsin tosi vähällä, ja meillä oli tarjolla kuitenkin ihan kotoiset laatikot, kun ostin ne raakapakasteina eräältä maatilalta. Liikaahan niitä tietenkin tuli, kuten kaikkia muitakin ruokia. Jouluaattona nautin, kun saan kattaa pöydän kauniisti ja laittaa paljon herkkuja tarjolle. Joulupäivänä sama homma jo hermostuttaa, ja varsinkin se kun pitää yrittää mahduttaa koko repertuaari jääkaappiin. Tänä jouluna leudot säät pelastivat paljon, kun hillot ja juurekset sai laittaa jääkaapista evakkoon terassille.

Aattona olimme isännän, tyttären ja vanhemman poikani kanssa neljän hengen voimalla joulupöydässä. Poikaa näen ihan liian harvoin, joten oli ihana saada hänet kylään. Pojalla oli ihan omanlaisensa jouluyö, kun lähti vielä puolenyön jälkeen vanhan kaverin kotiin savusaunan jälkilöylyihin. Kotiin taivalsi pimeän metsän ja tuhansina valoina tuikkivan hautausmaan poikki.Toki meilläkin ulkosauna lämpeni sekä aattona että joulupäivänä. 

Joulupäivänä olimme kolmisin syömässä, kun poika lähti isänsä luo. Tapanina olikin sitten todellinen juhlahetki, kun molemmat poikani, miniäni, isäntä, tytär, siskoni ja minä istuimme kaikki samassa pöydässä aterioimassa. Näitä tilanteita on ihan liian harvoin, ja meillä oli todella mukavaa yhdessä. Tämä oli oikea joulun huipennus, ja eilen lähdin sitten varsin hyvällä mielellä yhdeksi päiväksi töihin. 

Lahjat ovat yksi juttu minkä joulusta voisi unohtaa kokonaan, ja kuitenkaan ei. Olen siirtynyt aika pitkälti lahjakortteihin, joilla voi sitten vaikka alesta käydä ostamassa jotain kivaa. Tai sitten olemme suosineet lahjoina elämyksiä, kuten teatterilippuja (jotka mieheni on yleensä hankkinut koko perheelle), ja itse ostin jääkiekkofani-miehelleni lippulahjakortteja matseihin. Turhaa tavaraa olen yrittänyt välttää, jos en tiedä että joku todella jotain tarvitsee. Paljon voisi vielä vähentää tavaramäärää lahjasäkistä. 

Niinpä niin, varmaan talvi olisi todella tylsä ja pitkä ellei joulu sitä katkaisisi. Toisaalta tuntuu, että varsin hyvin pärjäisin ilman koko pyhiä, ja mieluusti kokeilisin jotain ihan uutta vaihtoehtoa, vaikkapa hotellijoulua. Joulu etelän maalla on jo koettu, samoin Lapin joulu. Etelään voisin lähteä uudestaankin, mutta joulumatkat ovat ihan omissa hintaluokissaan. Lapin ihmistä minusta ei tullut vaikka niin kuvittelin. Moni on haikaillut lunta tänne pimeän ja vesisateen keskelle. Minä en niinkään, en välitä mistään liikunnasta mitä tehdään jonkinlaiset hiihtimet jalassa. Olen vaan tyytyväinen, että sade sulatti jäätiköt, kun koirien kanssa lenkkeilen kuitenkin vuoden ympäri. Toki lumi toisi valoa ja tunnelmaa ja vähentäsi siivousta, kun kolme rapatassua kantaa kuraa sisälle. Mutta sää nyt yksinkertaisesti vaan on asia, jolle ei mitään voi, joten valitus ja haikailu on täysin turhaa, ja tähän on vaan tyytyminen mitä ylhäältä annetaan. 

Nyt ollaan sitten menossa sitä valoa ja lämpöä kohti! En tiedä ajatteleeko kukaan muu vuodenkiertoa ikäänkuin kellotauluna. Vuodenvaihde on se kahdentoista lyönti, jonka jälkeen kaikki alkaa taas alusta eli ykkösestä. Minulle vuosi hahmottuu jotenkin tuollalailla. Uuden vuoden otamme vastaan mökin rauhassa, kaukana raketeista. Toinen vaihtoehto olisi istua koko yö sohvalla tutiseva koira kummassakin kainalossa. Meidän koirat ei raketeista tykkää, ei todellakaan. Enkä niistä itsekään piittaa eikä tulisi mieleenkään paukutella rahaa taivaan tuuliin, mieluusti polttelen kynttilöitä mökillä, saunon ja ehkä pulahdan järveenkin, jonka luulisin olevan sulana. Ihana ajatus on, että lomaa on vielä pari viikkoa edessäpäin!

Uure vuore ohjei:

Ot käpy pois kenkäst.

Kaar vesi pois saappaast.

Nost ämpär silmiltäs.

Jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone, ole valone, ol pulune.

Älä lait kät sirkkeli. 

Älä purot kirvest kintuil.

 Älä unohr kotti avaimi.

Älä karot annetui syrämei.

- Heli Laaksonen -

Kiitos kuluneesta vuodesta, tavataanhan taas vuonna 2014!

-Maija-