Meidän lauma barffaa

Tuossa muutama kuukausi sitten pähkäilin muistaakseni täälläkin koirien ruokinta-asioilla. Barffaus  eli BARF-metodi (Biologically Appropriate Raw Food tai Bones and Raw Food) ei ole mikään uusi juttu, sillä jo kymmenisen vuotta sitten barffasimme ensimmäisen kääpiösnautserimme Sirun kanssa. Barffaus on raakaruokintaa, jossa pääosan ravinnosta muodostavat lihaisat luut sekä raakaliha ja sisäelimet. Barffaus on myös ajattelutapa, joka perustuu koiran (tai kissan) luonnonmukaiseen ravintoon, eli siihen mitä villikoirat ja sudet syövät luonnossa saalistaessaan. Ensimmäisenä susi ahmaisee esim. saalistamansa jäniksen vatsalaukun puoliksi sulaneine sisältöineen. Tähän perustuen koiralla annetaan myös pieniä määriä soseutettuja kasviksia ja hedelmiä.

Usein on tullut lueskeltua kuivamuonapussin kyljestä, mitä kaikkea lisäainetta tuo ruoka sisältääkään. Myöskään viljat eivät luonnollisesti kuulu koirien ruokavalioon, vaikka ne ovat ihmisten kanssa eläessään oppineetkin niitä syömään. Myös yleinen mielipide on tullut myönteisemmäksi raakaruokinnalle. Kun allergiat, syöpäkasvaimet ym. ovat koirilla lisääntyneet, on enemmän alettu kiinnittää huomiota lisäaineiden määrään. Niistä ajoista, kun Sirun kanssa barffattiin, on homma muuttunut myös helpommaksi. Eläintarvikeliikkeissä on nykyään laajat valikoimat raakaruokintaa helpottavia pakasteita, joista on helppo rakentaa koiralle monipuolinen ruokavalio. Sirun kanssa barffatessa touhu tuntui joskus salatieteeltä, ruoan lisäksi piti antaa myös moninaisia lisäravinteita. Nyt on tutkittu, että jos koira saa ravinnossaan kolmea eri eläintä sekä myös sisäelimiä, se pärjää ilman lisäravinteita. Jos on epävarma, on myös olemassa valmiita pakasteaterioita, joihin on lisätty koiran tarvitsemat ravinteet, kuten nämä Vaisto-ateriat:

Barffauksessa on toki eri koulukuntia, jotkut antavat lihan lisäksi erilaisia öljyjä, esim. lohiöljyjä, jotkut myös maitotuotteita, esim piimää ja raejuustoa. 

Ruoan määrässä karkea sääntö on, että 2 % koiran painosta olisi lähellä totuutta. Toki määrä on suuresti riippuvainen koiran rodusta ja aktiivisuudesta. Tärkeää on tarkkailla koiraa, onko se sopusuhtaisen näköinen vai lihooko vai mahdollisesti laihtuu. Karkea sääntö on myös, että lihaisia luita tulisi olla n. 60 % ruoasta. Aloittaessa voi koiran vatsa mennä kovalle, ja jos se joutuu kovasti päkistelemään, voi luiden osuutta hiukan vähentää. Alussa on myös tavallista, että koira oksentaa sulamattomia luunpalasia. Tämäkin on normaalia ja kuuluu asiaan, sillä kestää jonkin aikaa ennenkuin etenkin vanhemman koiran ruoansulatus tottuu luihin. Meillä Veera oksenteli muutaman kerran luunkappaleita parin ensimmäisen barffausviikon aikana, mutta nyt oksentelu on loppunut.

Hiukan mietitytti barffaukseen siirtyessä se, että Pinjalta on poistettu monta hammasta. Mitenkähän se vaillinaisella purukalustollaan selviäisi luiden narskuttelusta. Eläintarvikeliikkeistä saa nykyään myös liha-luuseosta, jossa luut ovat murskeena. Tämä on hyvä vaihtoehto juuri hammasongelmaisille, tai erityisen ahmateille koirille, jotka hotkivat luita kokonaisina. Toisaalta silloin jää pois virikkeistäminen, joka toteutuu luita järsimällä. Meillä on tykästytty näihin broilerin kaularankoihin, joita ostan kymmenen kilon laatikoissa:

 Varsin houkuttelevan näköistä ravintoa, vai mitä! Nämä ovat kuitenkin sen verran pehmeää rouskutettavaa, että Pinjakin saa näitä hyvin syötyä. Toisena vaihtoehtona meillä on luuaterioiksi ollut broilerin siipiä, joita myös ostetaan laatikkokaupalla. Siipiä olen pienimmälle koiralle pilkkonut hiukan oksasaksilla. 

Lihaseoksia olen antanut vaihdellen sikaa, nautaa, kalkkunaa ym. sekä myös sisäelimiä, joista tämä pötsi on ihan ehdoton herkku, mitä sekoittelen melkein jokaiseen ruokaan.

Varsin tömäkän hajuista tavaraa tuo vatsalaukku on, mutta koirien mielestä todella herkullista! Kasvissoseita saa myös valmiina pakasteina, mutta usein teen kasvissoseet itse erilaisista vihanneksista ja hedelmistä tehosekoittimella. Esim jos ruoalta jää salaatin jämiä, ne menevät tehosekoittimeen koirille. Joka aterialla ei tarvitse saada tasapainoisesti kaikkea, riittää kun pitkällä aikavälillä koirat saavat kaiken tarvitsemansa. Kerran viikossa heitän tehosekoittimeen kasvisten sekaan yhden kananmunan per koira - kuorineen.

Sirun kanssa barffatessamme eläinlääkäri varoitteli meitä, että huonoinkin kuivamuona peittoaa moiset kokeilut. Nykyään eläinlääkärit jopa suosittelevat raakaruokintaa esim. kovin allergisille koirille. Meillä ovat lyhyen aikavälin hyödyt jo parin kuukauden jälkeen selvästi näkyvissä. Veerassa ei vanhuuden merkkejä ole vielä juuri näkynyt, ja ruokavalion muutos tuntuu sitä vaan piristäneen. Pyöreyteen taipuvaiset Veera ja Ronja ovat molemmat hoikistuneet. Pinjasta sensijaan olen huomannut pieniä pyöristymisen merkkejä, joten se saa jatkossa hiukan pienempiä annoksia. En ole juurikaan ruokia puntaroinut, vaan arvioinut annoksia silmämääräisesti. Aluksi ehkä puntarointi on hyväksi, että tulee mutu-tuntuma sopivasta ruoan määrästä. Ruokia myyvät liikkeet osaavat neuvoa ruokamäärien sopivista suhteista. 

Varmaan jokainen kakkapussien kanssa kulkeva koirantaluttaja arvostaa myös sitä, että jätökset kutistuvat raakaruokinnan myötä murto-osaan aikaisemmasta. Koiran elimistö käyttää ruoan niin hyvin hyväkseen. Meidänkin takapihallamme on nurmikon ajo huomattavasti miellyttävämpää, kun isot lehmänläjät ovat vaihtuneet pikku kikkareiksi. Ronjaa koko sen iän vaivannut silmien rähmintä on nyt lähes tyystin loppunut. Jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, mikä ruoan ainesosa sen aikaisemmin aiheutti.

Eikä pidä väheksyä myöskään sitä, että ruoka nyt todella maistuu lemmikeille. Nirsoilevaa Ronjaakaan ei tarvitse juuri houkutella ruokakupin ääreen. Trimmaajan kanssa jutellessani hän kertoi, että esim. suursnautserin urospennuille pitäisi lihat syöttää kädestä isompien riitojen välttämiseksi. Raaka liha laukaisee joissakin roduissa/yksilöissä saalistusvietin, ja saalista tietysti pitää puolustaa. Meillä Pinjalla on vähän näkyvissä tuota käytöstä, ärähtelee muille koirille vaikka eivät ole tulossa lähellekään sen kuppia. Seitsemänviikkoiset suursnautserin urospennut kuulemma saavat raakalihasta aikaan ihan kunnon tappelun. Nappuloista tuskin tarvitsee tapella....

Joitakin varjopuoliakin tietenkin on. Yhden pienen koiran kanssa barffatessa ruoan hinta ei muodostu kohtuuttomaksi, mutta meidän lauman kanssa siirto Jahti-Vahdista tuoreruokaan nosti kyllä ruokakuluja aika lailla. Toki kuivamuoniakin on eri hintaisia, kalleimmista merkeistä siirtyminen tuskin juurikaan kuluja nostaa. Jos koiria on useampi, vaatii ruokkiminen myös pakastustilaa. Ja entäs sitten reissaaminen ja mökkeily koirien kanssa? Meillä on onneksi mökilläkin pakastin, joten parin päivän mökkimuonat saa kätevästi mukaan. Kun matkailuautolla reissuun lähdetään, pitää miettiä jotain muuta ratkaisua. Acana-merkkinen kuivamuona kuulemma käy raakaruokinnan rinnalle reissumuonaksi. Kuivaruokaa ei vaan ikinä saa antaa luiden kanssa samalla aterialla, vaan pitäisi pitää vähintään 12 tunnin tauko luiden jälkeen suolitukosten välttämiseksi. Jonkinlainen tukosten vaara on kai aina olemassa, varsinkin jos koira hotkii, ja tämän vuoksi jotkut eläinlääkärit ovat ehdottomasti raakaruokintaa vastaan. Toisaalta meidän hurtat kyllä järsivät keppejäkin, plus muuta mukavaa mitä tuolta luonnosta löytyy, joten eiköhän se vaara ole olemassa joka tapauksessa. 

Aluksi minua mietitytti kovasti, että saavatko koirat kaiken tarvitsemansa, kun ruoka ei ole ns. täysravintoa. Tuo huoli on kuitenkin väistynyt, kun olen katsellut tyytyväistä, hyvinvoivaa kolmikkoamme.

Tunnelmallista syysiltaa ja maistuvaa alkavaa viikkoa!