Ilmoja pitelee...

...lomailmoja nimittäin! Eipä yhtään haittaa vaikka nämä loput lomaviikot siirtyivät loppukesään ja alkusyksyyn. Tänäänkin ihan hiki hatussa leikkasin nurmikkoa. 

Olen valmistautunut henkisesti ja fyysisesti perjantain operaatioihin (ranteen mediaanihermon pinteen vapautus sekä repeytyneen polvikierukan tähystys, kaksi kärpästä samalla sairaalareissulla). Aika lailla on tullut nyt huhkittua koti- ja pihatöissä, kun tiedän että tulossa on useita viikkoja pakollista lepoa. Ja nyt on ollut sikälikin hyvä huhkia, ettei ole tarvinnut varoa käden tai polven kipeytymistä, kun "korjattavaksi" olen menossa. Toki ne tätä elämää rajoittavat kovastikin ja niiden rajojen puitteissa on toimittava. Mutta ikkunat sain pestyä sisä- ja ulkopuolelta. Ja mikä parasta, keittiön kaapit siivottua! Se on homma, mitä välttelen viimeiseen asti. Useita vuosia olen siinä onnistunutkin, ja teettänyt nuorison kesätöinä. Poikani jo aikanaan niitä siivoili ja nyt tytär sitten viime vuosina. Tänä kesänä tytöllä oli kuitenkin muita kesäduuneja niin paljon, että kaappien siivous jäi. Sikäli hyvä juttu, että siivosin itse, sillä kaappeihin oli kertynyt aika lailla myös poisheitettävää tavaraa.

Olen myös kiertänyt vähän kirppareita ja löytänytkin kaikenlaista kivaa, etupäässä vaatetta tulevalle syksylle. 

En tiedä, onko tässä tulossa nyt jonkinlainen blogitauko leikkausten myötä. Ainakaan mitään ei nyt lähiaikoina käsillä tehden synny, joten ei varmaan ole kauheasti näytettävää täällä. Pahaa pelkään (ja varoitan jo etukäteen), että tulen tänne lätisemään syntyjä syviä ja valittamaan tylsyyttä ja surkeutta. Ehkäpä teen kirjapostauksen, kun luultavasti tulee luettua aika lailla. 

Hauska pikku sattumus on pakko vielä kertoa tältä päivältä. Lähdin pikaisesti kaupassa käymään, ja jotenkin työnsin huolimattomasti lähtiessäni jääkaapin oven kiinni, ja se jäi rakoselleen....useimmat arvaavatkin, mitä tästä seuraa, kun talossa on ruokafriikki Veera-koira sekä uskolliset lakeijat Pinja ja Ronja. Paketillinen raakoja, marinoituja grillilihoja oli hotkittu parempiin suihin. Makaronilaatikot oli saatu sievästi Tupperware-rasiasta rasiaa vahingoittamatta. Nakkipakettia oli tavoiteltu alalokerosta, mutta sitten tylsä isäntä tuli sisälle ja keskeytti hyvät bileet! Isäntä totesi vaan, että niin kauan kun eivät hänen oluitaan juo jääkaapista niin saavat asua täällä. Minä kyllä tunnen itseni hiukan tarpeettomaksi, kun koiratkin osaavat ottaa itse ruokansa jääkaapista! Ihmettelen vaan, miten Veeran vatsa kestää noita raakoja, marinoituja lihoja. Raakalihaahan koirat kyllä syövät joka päivä, kun barffataan, mutta nuo kaikki mausteet? Eipä sen vatsa mennyt sekaisin siitä 700 g:n lärvilaudastakaan, jonka se hotkaisi grillistä viime kesänä. Opettipa tämäkin tarina taas hiukan huolellisuutta. En kyllä usko että oli lajissaan viimeinen, näitä ruokajuttuja tuntuu meillä tapahtuvan tasaiseen tahtiin. Turha näistä on koiria syyttää tai olla vihainen, sylttytehdas löytyy joka kerta jostain isäntäväen huolimattomuudesta. Kukapa voisi vastustaa kiusausta, kun ruokaa jätetään ihan kuonon eteen....

 Tässä vielä kurkistus puutarhaan:

Mekin jo kukimme, kukahan muistaisi meidän nimemme?

Krysanteemi aukoo hiljalleen nuppujaan ja pelakuut senkun jaksavat. Pinja-linssilude taustalla.

Täällä oltaisiin jo lähes kypsässä iässä! En taida raaskia edes poimia kun näyttävät niin kivoilta.

Aurinkoista syyskuuta!