myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Hauskaa vappua!

 

Aurinkoista vappua kaikille täällä pistäytyneille!

Eipä kuulu mitään kummempia. Toissapäivänä vedin kunnon lipat tuossa meidän ohi kulkevalla tiellä. Asvaltissa oli mahtava halkeama, johon onnistuin jalkani kampeamaan. Hiukan asvaltti-ihottumaa tuli ja farkkujakin jouduin paikkailemaan. Luulin että kädelle kävi pahasti, kun otin leikatulla kädellä vastaan, ja se oli aluksi aika kipeä, mutta eipä siinäkään tainnut takapakkia tulla. Kierukkavaivainen polvi oli aluksi aika kipeä, mutta koki jonkun ihmeparantumisen eilen zumbassa. Alkaa jo epäilyttää, voiko polvikierukassa mitään vikaa olla kun on välillä parempi ja välillä taas kipeämpi. Vai onko endorfiiniryöpyllä osuutta asiaan kivunlievityksessä, zumba kun on niin ihanaa? Tytär treenasi taas vetämistä parin kappaleen ajan nuoruuden innolla, ja täytyy sanoa että enemmän hiki tuli niiden kappaleiden aikana kun konkarivetäjän biiseissä. Mutta oli miten oli, pääasia että kipu on nyt erittäin vähäinen.

Vappua vietämme mökkeillen. Jos pääsis talviturkin heittämään. Räjähtänyt sohva olis tarkoitus heittää pihalle (tämä toimenpide vaatii ikkunan irroituksen, se ei mahdu ovesta) ja laittaa kepeitä korituoleja tilalle. Isäntä vähän nikottelee tätä ratkaisua, kun löhösohva pitäisi kuulemma olla, mutta katsotaan nyt miltä näyttää ja tuntuu, ja käveleekö joskus kelvollinen mökkisohva vastaan.

Eilen lenkkeilin koirien kanssa sorakuopalle, ja voi onnea kun talvella lumeen hukkunut lelu löytyi sieltä! Kotimatkalla Veera ahmaisi yli talven marinoituneen oravanraadon, häntä vaan jäi jäljelle. Yökyök! En kertakaikkiaan pystynyt ottamaan sitä illalla viereen nukkumaan, ajatus oravasta ällötti niin paljon. Yöllä sitten piti käydä pari kertaa pihalla yrjöilemässä. Pitänee antaa Veeruskalle uusi matokuuri.

Sateita on kai luvassa vappuaatoksi, mutta nyt ainakin näyttää aika selkeältä. Mökillä on kyllä ihanaa sateellakin. Vielä kerran ihanata Wappua itse kullekin!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Sunnuntain mietteitä, ja vähän piirakkaa


Ihan ekaksi haluan kiittää täällä poikenneita ja toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi! On kun saisi ison lämpimän halauksen, kun uusi kommentti putkahtaa ruudulle tai uusi lukija on ilmoittautunut. Halauksia teille kaikille!


Rakastan kinuskia, ja löysin Hannelen Täyttä elämää  -blogista helpon kinuskipiirakan ohjeen, ja pitihän sitä kokeilla kun tänään on nuorisoakin paikalla . Taka-ajatuksena oli, että josko tätä täytettä voisi käyttää myös täytekakun päällä, kun olen huono tekemään "oikeaa" kinuskia. Ja varmaan menee täydestä. Hyvää on piirakkakin, joten laitan ohjeen tähän, kiitos siitä kuuluu Hannelelle.

KINUSKIPIIRAKKA
Pohja:
3 munaa
3 kkp sokeria
4,5 kkp vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1,5 kkp vettä tai maitoa
200 g sulatettua voita
Munat ja sokeri vaahdotetaan, kuivat aineet sekaisin ja ne lisätään vaahtoon nesteen kanssa vuorotellen lusikalla sekoittaen, lopuksi sulatettu voi. Kaadetaan pellille ja paistetaan 200 asteessa n. 20 minuuttia.
Päällinen:
75 g voita
2 dl kinuskikastiketta
4 dl tomusokeria
Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon kinuskikastike ja tomusokeri. Levitä pohjan päälle ja koristele esim. nonparelleilla. Ja herkuttele!

Sitten vähän ikävämpää aihetta. Olin eilen 15-vuotiaan tytön hautajaisissa, ja arkku on ollut silmissäni koko viime yön. Kuten myös tuo pikku tyttö iloisena leikeissään, sitten sairauden eri vaiheissa, näkönsä menettäneenä, pyörätuolissa. Elämä ei ole reilua. Pappi osasi kovin kauniisti puhua, mikä oli tämän lyhyen elämän tarkoitus, ja se oli rakastaa ja tulla rakastetuksi. Taas piti raskaimman kautta todeta se, että joka ainoa päivä pitäisi olla onnellinen näistä rakkaistaan. Elävistä ja terveistä. Kun terveys menee, menee kaikki. Enkä tällä tarkoita meikäläisen pikku kremppoja, joita kai jokaiselle alkaa tulla kun neljänkympin pyykki on ohitettu.

Toinen oppi oli, että kannattaa käydä katsomassa vanhuksia, sairaita, kuolevia, silloin kun on vielä aikaa ja mahdollisuus. Ettei sitten olisi arkun äärellä huono omatunto, kuten minulla on ollut näissä tähän puoleen vuoteen mahtuneissa kolmissa hautajaisissa. Tulee mieleen Veikko Lavin laulun sanat: Myöhäistä on hälle polttaa kynttilää, kun hautakumpu umpeen luotu on....

No jopas meni synkistelyksi. Mutta hyvä näidenkin asioiden äärelle on joskus pysähtyä. Lakata hetkeksi valittamasta pikkujutuista. Nautitaan läheistemme seurasta tänäkin sunnuntaina!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Kakkua ja pitsiunelmia


Sain synttäreillä maistaa tällaista hyydytettyä kerroskakkua ja kun meillä vietettiin nimppareita niin pitihän sitä kokeilla. Kiitokset Tuijalle ohjeesta! Tein tästä ihan oman version, alkuperäinen on appelsiini-juustokakun nimellä, mutta hassua kyllä ohjeessa ei ole yhtään juustoa, joten kutsutaan tätä vaikka nimellä 

Kerroskakku

Pohja:
 175 g keksejä (esim Digestive)
50 g voita
Keksit hienonnetaan ja sekoitetaan voisulan kanssa, painellaan leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte:
4 liivatelehteä
2 prk maustettua rahkaa esim. vanilja
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
Liivatteet liotetaan kylmässä vedessä n. 10 minuuttia. Van.kastike vatkataan ja sekoitetaan rahkan joukkoon. Liivatteet liuotetaan kiuhuvaan vesitilkkaan ja kaadetaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen rahkaseoksen joukkoon. Täyte pohjan päälle ja jääkaappiin hyytymään 4-5 tunniksi tai vaikka yön yli.

Päälle:
3 dl mango-appelsiinimehua
1 1/2 dl hyytelösokeria
Valmistetaan kiille hyytelösokeripaketin ohjeen mukaan, hiukan jäähtyneenä kaadetaan kakun päälle. Ja taas hyytymään 4-5 tuntia tai vaikka yön yli.




Kakku säilyy hyvin seuraavaan päivään ja sen voi myös pakastaa. Gluteeniton kakusta tulee kun tekee pohjan gluteenittomista kekseitä. Aivan ihanaa ja helppoa! Tein jo tällaisen pakastimeen myös rippijuhlia odottamaan.

Juhlien menu alkaa muotoutua. Kirkosta tulijoille tarjotaan keittolounas. Minä ehdotin lohikeittoa, mutta päivänsankari tyrmäsi ehdotuksen. Tykkää kuulemma vaan jauheliha- tai nakkikeitosta. Kumpikaan ei kuulosta minusta kovin juhlalliselta ruoalta, joten ilmeisesti teen sekä kana- että jauhelihakeittoa, joita on sitten helppo kirkosta tullessa lämmittää. Lisäksi omatekoista leipää, juustoa ja sankarin mielestä ehdottomasti sormisuolaa leivän päälle ripoteltavaksi!

Iltapäivällä tulee sitten kahvittelijoita nonstoppina. Heille sitten suolapalaa, varmaankin pasteijoita, karjalanpiirakoita ja voileipäkakkua. Makeaksi syötäväksi täytekakkua, erilaisia hyydytettyjä kakkuja, yksi tiikerikakkukin odottaa pakastimessa. Herrasväenleipiä ja luultavasti jotain cookie-tyyppisiä pikkuleipiä. Kuppikakkuja, jos tyttö innostuu niitä tekemään. Pakkopullat ajattelin jättää sovinnolla pois. Aika paljon on jo leivottuna pakastimessa, paljon on vielä tehtävää.

Leikattu käsi ei vielä juurikaan kestä käsitöitä. Sain kuitenkin Jujukerhosta tällaista ihanaa pitsihuivilankaa, ja pakko oli päästä kokeilemaan, hitaasti ja pari kerrosta kerrallaan.
Tästä tuli mielestäni aivan ihana, kuin kermavaahtoa!


Lanka on Tekstiiliteollisuuden Teetee-pitsi. En ole nähnyt tätä kaupoissa mutta varmaan jostain löytyy. Violetti kerä on vielä odottamassa.


Tämä on siis Frillan tyylistä lankaa, jossa poimitaan reunan verkosta 6 silmukkaa ja niillä tehdään sitten oikeaa, ja kun kerä loppuu, on huivikin valmis. Helppoa!




Kävin eilen työterveydessä juttelemassa käden tilanteesta, sairauslomaa jatkettiin vielä niin, että menen helatorstain jälkeen perjantaina töihin, niin tulee pehmeä lasku, ja näkee kestääkö käsi työntekoa. Päiväkirurgiselta tarjottiin jo leikkausaikaa vasemmallekin kädelle, mutta olisi tullut niin pahaan aikaan että olisin ollut rippijuhlissa tikit kädessä, joten hommaa lykättiin. Ja hyvä olisi saada oikea käsi sitä ennen parempaan kuntoon. Voipi olla että tuo vasurikin tulee operoitavaksi vielä kesän aikana. Eipä kyllä haittaisi vaikka menisi syksyynkin. 

Kun nyt kävin vaivojani valittelemassa, niin valitin samalla tuota vuosi sitten pururadalla satuttamaani polvea, joka vaivaa koko ajan enemmän. Polvi kuvattiin silloin vuosi sitten, mutta mitään kulumaa tai nivelrikkoa siitä ei löytynyt. Lääkäri epäili kierukkavammaa ja laittoi lähetteen ortopedille. Saas nähdä pitääkö polvi vielä tähystellä vai mitä tehdään. Ei lopu sairastaminen näillä näkymin, mutta onneksi nämä vaivat ovat toivottavasti korjattavissa olevia juttuja. Nivelet ovat näköjään meikäläisen heikko kohta.



Tässä vielä Veeruskan kaunis purukalusto. Veeraa ei ole vaikea houkutella lelujen kanssa riehumaan, vaikka onkin jo hiukan ikäneito. Olemme viikon päästä menossa Veeran kanssa vanhainkotiin moikkaamaan mummoja ja pappoja, Veera kun on ihan omiaan kaverikoiran hommiin. Tytär siellä vähän myös soittelee ja laulelee vanhusten iloksi. 

Aurinkoista viikonloppua!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kirjan ja ruusun päivänä

 
 



"Jos ei erityisemmin pidä pukemisesta
mutta sitäkin enemmän lukemisesta,
jos rakastaa kirjoja laihoja ja paksuja,
jos maksaa joskus myöhästymismaksuja
kun on unohtanut palautuspäivän ja toisenkin
kun joutui niin kirjan lumoihin,
jos kuljettaa kirjaa mukana myös kun matkustaa,
jos siitä kertoo heti toisille aivan innoissaan:
Oliko aihe virkistävä tai peräti merkillinen?
Oliko kiehtova järjestys valittujen sanojen?
Hengästyttikö rytmi tai saiko uneksimaan?
Saiko kirjaherkku vatsan kurnimaan?
Jos pitää kirjan henkilöistä
ja on vähällä myöhästyä töistä
jos juonen käänteet kiinnostaa,
jos kirjan kansistakin voimaa saa,
annan vinkin, kuin aarteen inkkareiden:
Liity joukkoon kirjavinkkareiden!" (Eppu Nuotio: Hyttysenkesyttäjä)
 Hyvää kirjan ja ruusun päivän iltaa! Tänäänhän olisi pitänyt miehen antaa naiselle ruusu ja naisen miehelle kirja, mikä ei mielestäni ole kyllä ihan reilu jako. Tuulinen ja sateinen päivä on kuitenkin ihan omiaan kirjan käteen ottamiselle. Mukavaa lukuviikon jatkoa!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Tunnelmapalasia mökiltä


Tiistaina pääsin vihdoin käden tikeistä eroon, ja saunomaan teki jo kovasti mieli. Olimme viettäneet tyttären kanssa cityviikonloppua, joten maaseudun rauhakin houkutteli. Niinpä lastasin koirat autoon ja köröttelin mökille. 

Tavaroiden purkamisen jälkeen piti heti laittaa sauna lämpiämään.



Uimaan ei kyllä ollut vielä asiaa, mutta eipä kestä kauaa kun tuolta laiturin päästä pääsee pulahtamaan jäiden sekaan.


Jäälle ei ollut enää asiaa, heikolta näyttää.


Ronjan piti silti käydä kokeilemassa. No, 7-kiloisen koiran se kyllä sentään kantoi.


Pikku saaremmekin näyttää odottavan jäiden lähtemistä. Pääsiäisenä olimme vielä saaren kupeessa pilkillä.


Aitta oli vielä lumen saartamana.


Joutsenetkin tähyilivät aitan ikkunasta järvelle päin: joko ne jäät kohta lähtevät että pääsee uimaan?


Isäntä oli tehnyt minulle parempaa järvinäköalaa. Sivutuotteena saunapuita.


Sekä juhannuskokon ainekset.
Betoniset raparperinlehteni olivat kestäneet hyvin talven pakkaset.
Uusvanhaa:


Sekä oikeasti vanhaa tavaraa. Olen puutarhurin tytär, ja näillä punnuksilla on puutarhallamme aikanaan puntaroitu kurkkuja ja tomaatteja.


Pyyheliinateline on myös lapsuudenkodistani. Vanha öljylamppu on pelastettu naapurista.


Feikkiovi


Ronjaa ei tassujen kastuminen haitannut.


Veera tarkkailee



Pinja ja Ronja

Kiire on, mihinköhän?


Onko siellä metsässä joku?


Taistelu kepistä. Ronjaa ei pieni koko haittaa, periksi ei anneta!


Usko nyt, olet pieni etkä pärjää!


Tästä alkaa mökkitie.


Kukkakukkula heräilee lumen alta.


Kyllä se kevät sieltä tulee. Kotona oli parissa päivässä lumet sulaneet todella paljon. Ja karu totuus paljastui: koiranläjiä on takapihalla jokakeväiseen tapaan julmetusti. Yritin niitä keräillä haravan ja lumikolan kanssa, mutta käsi ei ole vielä ollenkaan kunnossa, ja isäntä joutui hoitelemaan homman loppuun. Tai eipä se vielä lopussa ole ollenkaan, vielä on lunta pihassa, ja lumen alta löytyy yhä uusia kasoja...no, hiljalleen ne sieltä hävitetään.

Cityviikonloppumme oli tyttärelle merkityksellinen, hän teki haaveesta tavoitteen, ja tavoitteethan on tehty toteutettavaksi. Kahden rankan kurssipäivän jälkeen neidillä on zumbaohjaajan lisenssi takataskussa! Ei hullummin 15-vuotiaalta tytöltä. Pääsi jo näyttämään kyntensä yhden biisin verran maanantain zumbassa, ja sai kovasti kehuja ja kannustusta. 

Kurssin rankkuudesta kertoo se, että me cityladyt olimme lauantai-iltana kahdeksalta hotellin pehmeissä sängyissä matkalla unten maille. Minä vietin aikaani vaeltelemalla Ikeassa, jonne sain tällä kertaa tuhlattua peräti 50 euroa. Siitä 20 euroa meni tyttären huoneen lamppuun. En ole oikein noita Ikea-ihmisiä...sunnuntaina, kun tyttö jatkoi hikoilua, minä kahvittelin synttäreillä ja tapasin kivoja sukulaisiamme.

On niin mielettömän hienoa, kun lapset löytävät vahvuutensa, tietävät mitä haluavat ja tekevät sitten tavoitteistaan totta raivaten esteitä tieltään. Tie ei aina ole ruusuinen, mutta kun on matkalla kohti unelman toteutumista, niin pikku vastoinkäymiset muuttuvat haasteiksi. Pojat ovat sen jo osoittaneet, ja sisko näyttää tulevan perässä kovaa kyytiä.

Keväistä loppuviikkoa!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Laatuaikaa

Piti tulla kirjoittamaan tänne yksi juttu, kun en eilen illalla enää jaksanut. Selailin taas kaikkia kivoja blogeja, vierailen useammankin nuoren äidin blogissa, ja mieltäni lämmittää aina kun joku kirjoittaa että on tehnyt juttuja yhdessä lasten kanssa. Leipomista, askartelua, vaikka siivousta. Itselläni ei enää pieniä  ole, mutta kolmen lapsen äitinä tiedän, että nuo ovat niitä nopeasti ohikiitäviä hetkiä, joihin kannattaa tarttua. Elämän ruuhkavuosia elellessä pääsee varmaan helpommalla, kun istuttaa lapset  dvdtä katsomaan ja tekee itse nopeasti ja siististi hommat pois. Mutta samalla jää montaa kokemusta köyhemmäksi. Pikkulapsiajat ovat niitä, jolloin voi unohtaa täydellisyyden tavoittelun. Olla välittämättä liimatahroista ja paperisilpusta lattialla, jauhoista ja taikinakönteistä keittiön tasoilla. Jälkeä syntyy, varmasti sotkuakin, eikä se lopputuloskaan aina ole ihan sellainen kuin aikuisen tekemä. Mutta se tekemisen ilo, se että saa puuhastella ja tehdä jotain ihan oikeaa hommaa oman äidin/isän kanssa, ne on niitä asioita ja muistoja jotka kantaa pitkälle aikuisuuteen.

En ole ollut superäiti, en ole sitä vieläkään vaikka äitiyden oppivuosia on takana 25. Pojat ovat jo maailmalla, toivottavasti ovat saaneet jonkinlaiset eväät selvitä arjesta. Siperia opettaa sitten loput. Ja toki autan ja neuvon edelleen sen minkä pystyn, jos/kun apuani tai neuvojani pyydetään. Monet taikinat on poikienkin kanssa värkätty ja pölyrättiä heilutettu yhdessä. 15-vuotias tytär on vielä vaikutuspiirissäni. Tytär on ollut innokas keittiössä jo ihan pienestä pitäen. Muistan kun sain aikanaan isännältä moitteita, kun neiti poltti käpälänsä hellan levyllä, että pitääkö ihan oikeasti 2-vuotiaan olla mukana kokkaamassa. Mutta homma on kantanut hedelmää, tyttö kokkailee monenlaista pientä juttua ja rentoutuu leipomalla. Siivoaminen, no, se ei taida olla kovinkaan monen teinin himohommaa, mutta pikku patistuksella paikat menevät kuntoon.

Jokin aika sitten tytär esitti kysymyksen, joka pisti minulle todella jauhot suuhun: Oletko tehnyt/ostanut minulle/minun hyväkseni jotain asioita sen takia että olen tyttö? Tarkensi sitten kysymystään, että olenko toiminut jotenkin erilailla, kun sain kahden pojan jälkeen tytön. Olen tuota asiaa pohtinut paljonkin, kun en osannut suoralta kädeltä vastata. Onhan meillä paljonkin yhteisiä asioita, keittiöhommelit ja askartelut, ja zumbahan meillä on ollut yhteisenä harrastuksena jo monta vuotta. Poikien kanssa elämä kovinkin erilaista. Urheilevien nuorten miesten kanssa elämä pyöri paljolti harrastuksiin kuskauksen ympärillä, tyttö on kulkenut laulutreeneihin kävellen ja zumbaan ajellaan yhdessä. Vaateostoksille lähdettiin poikien kanssa silloin, kun oli viimeinen hätä ja niistä pyrittiin suoriutumaan mahdollisimman äkkiä. Tyttären kanssa kaupoilla kuljetaan pitkään ja hartaasti, ollaan toistemme makutuomareina vaate- ja meikkijutuissa. Poikia oli aina porukka paikalla, kotiin tullessa päättelin eteisessä lojuvista 43-kokoisista lenkkareista, että kuinka paljon väkeä on paikalla. Tytöllä on yleensä yksi ystävä kerrallaan, ja aikaa vietetään sitten yhdessä pitkään ja hartaasti. Kaikkien puolesta olen murehtinut ja ollut huolissani, ja iloinnut kun joku haave, esim. opiskelupaikka toteutuu. Eipä kai se murehtiminen ikinä lopu, tai ehkä koittaa aika kun jälkikasvu joutuu murehtimaan höppänän äitimuorin toilauksia. Toivotaan että se aika on vielä kaukana edessäpäin. 

Paljon on ollut keskustelua koulumaailmasta, siitä miten kotona annetaan ne eväät joilla sitten koulussakin pärjää. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä, ja sieltä kotoa ne lähtevät. Se arki, jota tänään pienten kanssa kodeissa eletään, antaa huomiselle joko hyvät tai huonot eväät. Haastetta riittää, välittää tarpeeksi ja päästää sitten irti kun on aika istahtaa omalle oksalle.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Carbonaraa yksikätisesti

Heippa kaikki lukijat ja mukavaa torstai-iltaa! Piti oikein miettiä mikä päivä on, kun tahtoo sairaslomalaisella mennä päivät sekaisin. Käsi paranee hitaasti mutta toivottavasti kuitenkin varmasti, ja joka päivä on hiukan vaikeampaa olla tekemättä mitään isompia juttuja. Apukätenä tuo käsi jo pelittää joten hiukan on elämä helpottunut leikkauksen jälkeisistä päivistä. Tänään oli ystävä ja ihana kummityttöni mieltäni piristämässä, ja töissäkin olen piipahdellut hakemassa lisää lukemista (sitähän kuluu).

Meillä on karppausvuosien jälkeen nuo pastaruoat olleen hiukan aliedustettuina, mutta nyt on pitänyt ottaa käyttöön kaikki keinot saada helpolla suuhunpantavaa. Isännälläkin on omat työnsä, joten ei aina voi olla kyökissä apunani, vaikka kiitettävästi ovat tytär ja mies osallistuneet kotitouhuihin. Eineksiä meillä ei juuri käytetä. Siihen ei ole sen kummemmin mitään periaattellista syytä, emme vaan pidä niiden mausta. Enkä koe niiden käyttöä edes mitenkään tarpeelliseksi, aina sen verran yleensä ehtii ruokaa tehdä ja jos ei ehdi niin voi ottaa vaikka voileivän, parempi sekin kuin nuo lisäainepommit. Puolivalmisteita ja pakasteita toki käytän arjen pikku helpotuksina.

Saakohan kukaan muu vinkkejä ruoanvalmistukseen ihan muista kirjoista kuin keittokirjoista. Dekkareissa usein herkutellaan, ja Läckbergin kirjassa (niitä olen ahminut) tehtiin pasta carbonaraa, joten eikun googlettamaan.

Pasta carbonara (neljälle)

 


500g pastaa (spaghetti tai pennejä)
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
140g pekonia
2 valkosipulinkynttä
4 munankeltuaista
2 dl kermaa
150g parmesaaniraastetta
1 ripaus sokeria
suolaa ja pippuria


Laita pasta kiehumaan reilusti suolattuun veteen. Muista jättää napakaksi - al dente!!!
Laita öljy ja silputtu sipuli pannulle ja kuullota pehmeäksi. Lisää silputtu pekoni, sokeri, suola, pippuri. Paista kypsäksi.
Sekoita kulhossa kerma, keltuaiset ja parmesaaniraaste. Lisää reippaasti pippuria ja silputtu valkosipuli.
Kaada pastasta vedet pois ja lorauta oliiviöljyä sekaan kattilaan. Kaada myös pekoniseos pannulta mukaan.
Kaada kermajuusto-seos kattilaan ja sekoita huolellisesti. Nosta pois levyltä ja tarjoa pasta carbonara heti.
 
Varmaan tuttuakin tutumpi ruoka useimmille, mutta täytyy myöntää että minä kokeilin tätä ensimmäistä kertaa eilen. Ja se saavutti niin suuren suosion, että tänään kokkailin uuden satsin. Hiukan madalsin rimaa ja jätin turhat silppuamiset pois, esim. pekonin ostin valmiina suikaleina ja sipulin laitoin pakastepussista, parmesan oli valmiina raasteena. Sitten tervekätisenä voi tehdä alusta loppuun pitkän kaavan mukaan. 
 
Moni on valitellut kevään viipymistä, mutta onpa ollut aika luksusta, että aurinko on paistanut jo päiväkausia putkeen. Tänään sitten onkin vähän pilvisempi päivä, ja fibroihmiset varmaan tuntee nivelissään että jokin muutos säätilaan on tulossa. Silti toivotan termisen kevään vesisateineen tervetulleeksi! 
 
Kipeä käsi ei ole estänyt ulkona liikkumista, ja olen suunnannut joka päivä tuonne metsään, missä voin päästää koirat irti eikä tarvitse seuhtoa hihnojen kanssa. Hassu juttu, kun on tarpeeksi kävellyt, jalat lähtee ikäänkuin itsestään juoksemaan. Teloin vaan viime kesänä polveni pururadalla, ja se vähän ilmoittelee jos rasitusta tulee liikaa, joten olen yrittänyt  pysytellä kävelyssä pikku juoksupyrähdyksiä lukuunottamatta. Pitäisi saada kädet kuntoon ennenkuin voi alkaa kävellä kainalosauvoilla :). Pahaa pelkään että jossain vaiheessa tuo polvikin pitää tähystää, mutta eipä mennä asioiden edelle. 
 
Tässä vielä pari ihanaa juttua joilla minua on piristetty! Miten nuo väritkin voivat natsata noin hyvin vaikka ovat eri ihmisiltä? Niin keväisiä. Kaunis kiitos asianosaisille!
 
Keväistä loppuviikkoa!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Suomalaista voimaruokaa

Tässä talvikuukausien kuluessa olen ollut monta kertaa iloinen siitä, että loppukesästä tuli rämmittyä mökkimetsissä hyttysiä uhmaten ämpärin ja poimurin kanssa. Kotimaista superfoodia eli mustikoita tuli kerättyä isännän kanssa (koirien ollessa tietenkin myös asiassa mukana) peräti 26 litraa!

 Mielestäni mustikoiden puhdistaminen on ollut aina tuskastuttavan työlästä hommaa, mutta viime kesänä keksimme koneistaa tämänkin hommelin. Eli marjat uunipellille, ja hiustenkuivaaja puhaltamaan. Roskat lentävät pois ja marjat kuivahtavat sen verran että on helppoa nyppiä loputkin roskat marjojen seasta. Yllättävän nopeaa! Homma kannattaa tietysti toteuttaa pihalla.

 Mustikkametsässä yhdistyy monta hyötyä: saa hyvää liikuntaa vaihtelevassa maastossa, voi nauttia luonnon ihmeistä ja metsässä juoksentelu on hyvää liikuntaa myös koirille. Puhumattakaan ihanista marjoista! Koirat muuten pitävät myös mustikoista, söivät niitä suoraan varvuista. Pinja yritti kyllä aina salaa tulla syömään myös ämpäriin jo kerättyjä mustikoita, mutta sai kyllä nopeat lähtöpassit. Minä suunnistuksen ihmelapsena onnistuin monta kertaa hukkaamaan mustikkasankoni metsään, kun lähdin poimurin kanssa hortoilemaan, ja epätoivoisesti sitä aina sitten etsiskelin. Opettelin sitten katsomaan jonkun maamerkin, että muistin minkä männyn juurelle olin astiani unohtanut.

Monet piirakat näistä on paistettu, mustikkakeitto ei ole niinkään käypää kamaa meillä. Olen miettinyt missä noita antioksidanttipommeja voisi käyttää kypsentämättöminä. Mustikkarahka on ollut kovinkin suosittua, ja siihen saa marjoja upotettua aika kivasti. Nyt sitten keksin lisäillä niitä viime aikoina kovasti suosituksi tulleeseen smoothieen. 


Tämän päivän voimajuomaan laitoin rahkaa, karpalomehua, kohmeisia mustikoita, yhden jo vähän pehmenneen banaanin sekä proteiinijauhetta. Maistui välipalana minulle, mopokoulusulkeisia pitävälle isännälle sekä äippää moikkaamaan poikenneelle eräretkeläiselle palautusjuomaksi. Jos tuosta haluaa ihan herkkua, voi tietysti heittää tehosekoittimeen myös hiukan vaniljajäätelöä. Rahka ja protskujauhe saavat aikaan täyteläisen olon, ja nälkä ei ihan heti yllätä. Sekaanhan voi lisätä myös esim jugurttia, muitakin marjoja, tai mitä ikinä sattuu kaapista löytymään.

Toivotaanpa hyvää mustikkasatoa myös ensi kesäksi!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Helpoista helpoin mustikkakakku sekä pikku kirppisjuttuja

Valoisaa lauantai-iltaa! Taas on viikonloppu vierähtänyt näinkin pitkälle ja meidän poppoo on täysilukuinen. Oli kyllä perin outoa kun oli vaan yksi pieni koira talossa. Tein illalla tyttärelle ja yökyläkaverille pannaria, ja ihan automaattisesti mietin, että pitää siirtää se talteen keittiön työtasolta, kunnes muistin, että eihän Veeruska-ahmatti olekaan kotona. No, kyllä tänään sitten riemua riitti, kun kaverit kotiutuivat, ja mikä parasta, tyttökolmikko sai vähäksi aikaa nelijalkaista miesseuraakin, kun ystäväperhe poikkesi kahvilla.

Tein kahvivieraille tällaisen tosi helpon mustikkakakun, joka siis onnistuu yksikätiseltäkin "vasemmalla kädellä". Ohjeen olen löytänyt muistaakseni joskus Kodin Kuvalehdestä:

Mustikkakakku

2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 iso kananmuna
2 dl piimää
1 tl vaniljasokeria
100 g voisulaa
4-5 dl mustikoita
1 rkl perunajauhoja

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita sokeri, vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Vatkaa munan rakenne kevyesti rikki haarukalla. Lisää se taikinaan piimän, vaniljasokerin ja voisulan kanssa. Sekoita tasaiseksi puuhaarukalla. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Ripottele päälle mustikat. Jos käytät pakastemustikoita, pyöräytä ne perunajauhoissa ja lisää taikinaan jäisinä. Paista uunin alatasolla n. 30 min.

Kannattaa kokeilla, jos pakastimesta löytyy vielä mustikoita. Kaikki muut aineet usein löytyvätkin kotoa, paitsi piimää piti vartavasten ostaa. Koirat kyllä litkivät purkinloput. Mutta voisi tehdä vielä toisenkin tällaisen...vaatii kyllä ehdottomasti vaniljakastiketta, jäätelöä tai kermavaahtoa kyytipojaksi ;).

Eiliseltä kirpparikierrokselta yksi matto jäi huutelemaan niin paljon, että yöunet meinasi mennä. Ajamisen vaikeudesta huolimatta (särkylääkkeen voimalla) hurautin tänään hakemaan sen. Työhuone selvästi kaipaili sitä vaarilta perittyjen laiskanlinnojen kaveriksi.

Antaa vähän rytmiä muuten aika hailakkaan huoneeseen. Matto on chenillentapaisesta aineesta tehty solmumatto, näyttää kuvassa aika tummalta mutta on enemmänkin suklaanruskea. Ostopäätöstä helpotti se, että Ronjan retale oli yöllä lirauttanut pissat työhuoneen räsymatolle. 

Pari paitaa ja yhdet kengät lähti myös mukaan. Sekä tallainen pikku juttu mökille, jonne keräilen näitä laiva-aiheita:



Katsotaan sitten päätyykö ulko- vai sisävessaan, mutta ehdottomasti tämän halusin kuitenkin mukaan.

Käsi paranee hiukan päivä päivältä, mutta muistuttelee kyllä jos tulee touhuttua liikaa. Tällainen hiljaiselo on meikäläiselle aika kovaa. Väkisinkin katse suuntautuu lankakopan suuntaan, oih ja voih! Ja kaipailen kivoja työkavereita ja asiakkaita. Asiakkaissa on tosin muunkinlaisia, mutta useimmat kuitenkin tosi kivoja ja tulleet hyviksi tutuiksi vuosien varrella. Ja mun työkaverit on kaikki ihan parhaita, terkut vaan teille jos olette lukemassa! Onneksi minulla on myös ihan loistava sijainen, joka tekee varmasti hommat nuoruuden innolla paremmin kuin kaavoihin kangistunut meikäläinen. Mutta eipä aikaakaan niin kehäkettu on toivottavasti kehissä taas, joten pitää nyt yrittää ajatella, että tämä on vaan väliaikainen olotila. Onneksi on yksi vähän terveempi käsi ja kaksi tervettä jalkaa! Täytyy myöntää että melko uupunutkin olen. Toimenpide oli vähäinen, mutta yksikätisyyttä ennakoiden tuli ehkä touhuttua vähän liikaa "varastoon". Joten lepo ja hiljaiselo tulevat varmasti kaikin puolin tarpeeseen. Mikä ei tarkoita sitä, että minua ei saisi tulla katsomaan! Kunhan varautuu siihen että kahvin kanssa saa ehkä pelkkiä hapankorppuja...

Huomiseksi on kai luvassa vähän pilvistyvää, mutta säätyyppi on muuttumassa keväisempään suuntaan! Sitä odotellessa, leppoisaa sunnuntaita!



perjantai 5. huhtikuuta 2013

Elämää yksikätisenä

Heippa ystävät!



Tässäpä ihan ekana tyttäreni minulle taituroimat uudet kynnet! Nyt voi olla kynnetkin lakattuna, kun ei käsillä pääse hirveästi tekemään. Yleensä lakkaan kynsiä lähinnä joihinkin erityistilaisuuksiin, kun minulla lakat ei tahdo kestää. Kirjastotyö on kovaa käsille, ja kotona on usein kädet taikinassa tai pesuvedessä joten lakkaaminen on aika turhaa touhua. Käden side on mennyt kuvauksen jälkeen vieläkin kamalampaan kuntoon, saas nähdä miltä se näyttää 16.4. kun koittaa tikkien poiston ilonpäivä. Joutuu ehkä pyörittämään kerroksen valkoista sideharsoa tuohon ympärille jossain vaiheessa.

En kyllä muistanutkaan, miten hankalaa elämä voi olla, kun pitää yhdellä kädellä toimia, ja vielä vasemmalla. Toki oikeaakin voi jo hiukan käyttää, sormet pelittävät, mutta kipu ja särky asettavat omat rajoituksensa. Onneksi särky on ensimmäisistä päivistä hiukan tasaantunut, ja pärjää jo vähemmillä lääkkeillä. Vatsa ei tykkää tuosta liiallisesta särkylääkekuurista. Äsken yritin vähän tehdä ruokaa, mutta hankalaa se oli. Ja sitten oli hankalaa saada sitä ruokaa suuhunsa. Puhumattakaan astioiden puhtaaksi saamisesta. Miss you, oikea käteni....

Tänään uskalsin ensimmäistä kertaa auton rattiin. Vaihteiden vaihtaminen oli kieltämättä melko hankalaa, ja pitää kyllä antaa autoilun vielä muutaman päivän olla. Ensi viikonloppuna pitäisi lähteä tyttären kanssa Espooseen, tytöllä on zumbaohjaajakurssit siellä. Voipi olla että joudun lainaamaan isännältä automaattivaihteista autoa, vaikka mieluusti tuolla rakkaalla Rellullani kurvailenkin. 

Treffasin ystäväni kahvittelujen merkeissä, ja poikkesimme kirppikselläkin. Ystävä kertoi jymyuutisen, joka vei hetkeksi jalat altani, joten hirveästi ei kirppiksen tarjonnasta mieleen jäänyt. Jotain kivaa kuitenkin löysin, eli tällaisen norsutarjottimen:




Tämä todella ilostutti mieltäni. Ostin myös koirille sellaisen heittopalikan, jonka pitäisi kestää meidänkin hurttien hampaissa. Sekä yhden laukun (mutta siitä ei puhuta, t. Kassi-Alma).

Isäntä lähti isojen koirien kanssa mökille metsätöihin, Ronja jäi äipän iloksi kotiin. Se kun tuppaa karkailemaan, ja puunkaadon ohessa sitä ei ehdi mökillä vahtimaan. Isot urhoolliset vahtikoirat olivat paenneet terassille siinä vaiheessa kun moottorisaha pärähti käyntiin. Ronjan kanssa tehtiin mukava aurinkokävely, jäälläkin poikettiin, joskin näytti vähän siltä että sinne ei enää kovin kauaa ole asiaa. Vaikka yöllä onkin pakkasta, niin kyllähän aurinko paistaa päivällä siihen malliin että jää alkaa haurastumaan. Vähän haikeaa oli kun isäntä pakkaili mökkikamppeita. Mutta ehkä on kuitenkin helpompi pysyä toistaiseksi kotona, tiski- ja pyykkikoneen lähettyvillä, kun ei tikkien kanssa ole saunaankaan asiaa.

Koivunoksiin tuli kuin tulikin lehdet, vaikka olivatkin väärään kuun aikaan kerättyjä. Tosin ei ihan pääsiäiseksi. Esitin eilen isännälle kaupunkireissulle toiveen, että toisi muutaman tulppaanin koivunoksien kaveriksi. "Muutama" tulikin:




Näitä oli kuulemma ollut hiukan työlästä löytää, kun enää ei ole ihan tulppaanien aika. Mutta kylläpä ne potilaan mieltä piristävät! 

Aurinkoista ja pirteää viikonloppua!




keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Päivä päiväkirurgisella


Tällainen tästä paketista nyt sitten tuli. Paniikki oli huipussaan eilen aamulla kun seitsemäksi piti mennä sairaalaan. Onneksi se haihtui sitten heti perillä kun asiat alkoivat rullata. Päiväkirirgisella pitää olla aika omatoiminen, etsiä mm itse pukuhuoneen hyllyistä omankokoiset sairaalavaatteet. Minä vanhana konkarina sitten auttelin aika hukassa olevia mummeleita, ja oma jännitys unohtui.

Saman tien kun sain sairaalavaatteet päälle, pääsinkin tapaamaan hoitajaa, ja sain ensimmäiset särkylääkkeet esilääkitykseksi. Samantien tuli lääkärikin paikalle, leppoisa vanha herra, joka sitten osasi ihan tulistuakin kun näki että toimenpide oli suunniteltu tehtäväksi paikallispuudutuksella. Vaihtoi puudutukseksi iv-puudutuksen eli "verityhjiön". Verisuonet tyhjennetään kädestä ja niihin laitetaan puuduteaine. Olkavarteen tulee kiristävä mansetti, joka estää puudutteen pääsyn muualle kehoon.Haavaan ei tule verta ja lääkäri näkee kunnolla mitä tekee.

Heti kahdeksalta pääsin sitten leikkaussaliin. Käden pesut ja puudutukset veivät puolisen tuntia ja itse leikkaus toisen mokoman. Tällä kertaa suonetkin löytyivät ensi yritksellä. Hoito ja huolenpito oli koko ajan erittäin hyvää, kipulääkettä tuli lisää heti kun vähän vingahti. Itse käsihän "lakkasi olemasta" puudutuksen myötä, mutta kiristävä mansetti tuntui jossai vaiheessa vähän pahalta, ja siihen tuntemukseen tuli sitten troppia. Puhumattakaan "lohtulääkkeestä", josta anestesialääkäri sanoi, että se "muuttaa velatkin saataviksi".

Yhdeksältä pääsin sitten heräämöön, missä loikoilin reilut puoli tuntia odottamassa "pään selviämistä". Särky tuli seuralaiseksi heti, kun puudutus kädestä haihtui, mutta sitä lääkittiin tehokkaasti.

Heräämöstä ohjattiin sitten hyvälle aamiaiselle, joka enemmän hotelli- kuin sairaalatasoa. Ihania erikoiskahvejakin oli automaatista saatavana. Lääkärin papereita jouduin sitten jonkin aikaa odottelemaan, mutta niiden saavuttua pääsin sitten samantien hoitajan kautta miehen mukana lähtemään kotiin. Eli puoli yhdeltä iltapäivällä olin jo kotona! Tosi sujuvasti meni tämä reissu.

Pikku shokki oli, että joudun tätä isoa sidettä pitämään tällä kertaa kaksi viikkoa. Viimeksi sen sai ottaa kolmen päivän päästä pois. Hermon ympärillä oli runsaasti kiinnikkeitä,joista uusiutunut pinne ilmeisesti johtui, ja niitä kai yritetään nyt sitten välttää. Kättä pitäisi nyt myös kovasti liikutella, ettei uusia kiinnikkeitä tulisi niin paljon, mutta vaikeaa niitä kai on kokonaan välttää jos niihin on taipumusta. Joten kovin toiveikas en käden tulevaisuuden suhteen ole, kun ei niitä kiinnikkeitäkään kai voi joka vuosi raksia irti.

Nyt olen sitten leikkausjonossa vasemman käden pinteen merkeissä. Viime yönä huomasin sellaisen jutun, että vasemman käden sormet olivat puuduksissa, mutta oikean eivät. Joten varmaan ainakin hetkellinen apu on tiedossa.

Särkylääkettä menee, mutta varmaan särky tästä ajan kanssa helpottaa. Eilen oli isäntä apuna kotona, mutta lähti nyt töihin ja tulee vasta huomisaamuna. Tytär tulee onneksi iltapäivällä koulusta apukäsiksi. Ja uskolliset nelijalkaiset ystäväni eivät nyt väisty mamman jaloista, vaistoavat kai että jotain on nyt pielessä.

Tämän päivän aktiviteetiksi riittänee käden paketointi muoviin ja suihkussa käynti. Mieli kyllä tekisi lähteä iltapäivällä tyttären kanssa koiria lenkittämään. Yksin en vielä uskalla tuon lauman kanssa liikkeelle lähteä. Joskus aikaisemmin kerroinkin, että en juuri ollenkaan katsele telkkaria enkä oikein osaa edes käyttää yläkerran isoa tv:tä. Nyt on sitte ihan tyttären tekemät kirjalliset ohjeet, että voin aikani kuluksi katsella Maria Kallio -sarjoja dvdltä. Ja onneksi on hömppäkirjoja varattuna.

Edellisessä postauksessa kehotin teitä pitämään varanne, ettette tule aprillipäivänän iltana huijatuksi. Jouduinkin itse sitten oikein emähuijauksen kohteeksi, kun esikoispoikani, joka ei ole mitenkään naimisiinmenevää tyyppiä vaikka onnellisesti avoliitossa asusteleekin, tekstaili ilmoittaen kihlauksesta ja loppukesästä olevan "pientä seremoniaa" tiedossa. Ehdin saada jonkinlaisia rytmihäiriöitä, ennenkuin isäntä muistutti että on huhtikuun 1. päivä.

Tänne ei nyt ihan heti taida käsityö- ja leivontapostauksia tulla, mutta ollaan silti kuulolla. Aurinkoa loppuviikkoon!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Aprillipäivän puuhasteluja

Hei taas kaikki ihanat lukijat! Isot kiitokset blogissa vierailleille ja suurkiitos myös kommenteista! Toivottavasti olette saaneet viettää rentouttavia pääsiäsipyhiä. Toisilla varmaan vielä lomakin jatkuu, toivotaan aurinkoa myös tähän viikkoon.

Meillä kävi eilen vieraita ja sain aivan ihania tuliaisia, jotka on ihan pakko esitellä! Kiitokset Tuijalle, Mikalle, Ellille ja Elmerille!

Tuijan Pienet sydämet on täällä aikasemminkin vilahdellut, ja nämä ihanuudet ovat Tuijan käsialaa:

Iso ja pieni pääsiäismuna




Pupuperhe on kuulemma väännetty automatkalla meille, uskomatonta!


            Linnunpesä kookospähkinän kuoressa. Tämä saa varmaan roikkua keittiön lampussa jouluun asti!

Tänään on tehty isännän ja koirien kanssa ihan kunnon lenkki, kierretty järvi jäätä pitkin. Sen jälkeen, kun pakolliset ruokailut oli hoideltu ja iltapäivän hiljaiselo alkoi, olikin sopiva hetki kehitellä kunnon paniikki huomista leikkausta ajatellen. Uusille lukijoille tiedoksi, että kyseessä on rannekanavan hermopinteen aukaisu, vuosi sitten jo kertaalleen tehty ja epäonnistunut operaatio. Huomenaamulla seitsemältä (kesäaikaa!) pitäisi olla päiväkirurgisella, olen onneksi ensimmäisenä jonossa. Olen jo vanha tekijä vihrän veran alla, mutta silti hermostuttaa aika lailla. Kädet ovat niin tärkeä juttu.

Piti sitten keksiä jotain muuta mietittävää, ja niinpä aloin näpertää pilttipurkeista tuikkulyhtyjä kesäjuhlien juhlatelttaan pöytäkoristeiksi. Tällaisia niistä tuli:

Pitsinauhat ja pikku napit ovat Juju-kerhon tuotteita, kiinnitin ne erikeeperillä. Juuttinarua vielä rusetiksi kaulan ympärille. 




Näille varmaan riittää uusiokäyttöä muissakin juhlissa.  Voisi vielä viritellä rautalangalla riippulyhtyjä teltan kattoon. Vaikka kesäkuussa valoa riittääkin niin mielestäni kukat ja kynttilät sopivat joka vuodenaikaan. 

Tänään tein muuten jälkkäriksi mutakakun, jota nautimme vanilijakastikkeen kanssa. Hyvää tuli, ohje on tuolta karppausfoorumilta:

Mutakakku





200 g tummaa suklaata
200 g voita
1-2 dl makeutusjauhoa (laitoin kyllä ihan tavallista sokeria 1 1/2 dl)
5 munaa
1 rkl jauhoa/mantelijauhoa
Sulata suklaa ja voi samassa kipossa mikrossa
Anna kuuman rasva-suklaaseoksen jäähtyä hieman.
Lisää makeutusjauhetta.
Lisää 5 munaa yksitellen vatkaten joka kerta voimakkaasti.
Lopuksi lisää 1 rkl jauhoja. 

Vatkaa tasaiseksi ja uuniin 200 asteeseen 10-15 minuutiksi, kunnes kakku on pinnalta juuri ja juuri kypsä ja keskeltä tutiseva kun tönäisee vuokaa. Irtopohjavuoka on hyvä.



Nyt pitänee sitten jatkaa hermoilua. Homma hoituu ilmeisesti paikallispuudutuksella, mahdollista on että tehdään kevyt nukutus. Oikeastaan toivoisin nukutusta, sillä viime leikkauksessa hermoilin ja suonet pakenivat. Niiden etsiminen olikin sitten melko tuskallista puuhaa. Nyt sitten sairaslomailen, mutta palailen kertomaan kuulumiset ja esittelemään paketoidun käteni heti, kun pystyn.

Mukavaa aprillipäivän iltaa ja olkaahan varuillanne, vielä ehtii tulla huijatuksi...

Pääsiäisen ilo jatkukoon!