Helpoista helpoin mustikkakakku sekä pikku kirppisjuttuja

Valoisaa lauantai-iltaa! Taas on viikonloppu vierähtänyt näinkin pitkälle ja meidän poppoo on täysilukuinen. Oli kyllä perin outoa kun oli vaan yksi pieni koira talossa. Tein illalla tyttärelle ja yökyläkaverille pannaria, ja ihan automaattisesti mietin, että pitää siirtää se talteen keittiön työtasolta, kunnes muistin, että eihän Veeruska-ahmatti olekaan kotona. No, kyllä tänään sitten riemua riitti, kun kaverit kotiutuivat, ja mikä parasta, tyttökolmikko sai vähäksi aikaa nelijalkaista miesseuraakin, kun ystäväperhe poikkesi kahvilla.

Tein kahvivieraille tällaisen tosi helpon mustikkakakun, joka siis onnistuu yksikätiseltäkin "vasemmalla kädellä". Ohjeen olen löytänyt muistaakseni joskus Kodin Kuvalehdestä:

Mustikkakakku

2 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 iso kananmuna

2 dl piimää

1 tl vaniljasokeria

100 g voisulaa

4-5 dl mustikoita

1 rkl perunajauhoja

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita sokeri, vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Vatkaa munan rakenne kevyesti rikki haarukalla. Lisää se taikinaan piimän, vaniljasokerin ja voisulan kanssa. Sekoita tasaiseksi puuhaarukalla. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Ripottele päälle mustikat. Jos käytät pakastemustikoita, pyöräytä ne perunajauhoissa ja lisää taikinaan jäisinä. Paista uunin alatasolla n. 30 min.

Kannattaa kokeilla, jos pakastimesta löytyy vielä mustikoita. Kaikki muut aineet usein löytyvätkin kotoa, paitsi piimää piti vartavasten ostaa. Koirat kyllä litkivät purkinloput. Mutta voisi tehdä vielä toisenkin tällaisen...vaatii kyllä ehdottomasti vaniljakastiketta, jäätelöä tai kermavaahtoa kyytipojaksi ;).

Eiliseltä kirpparikierrokselta yksi matto jäi huutelemaan niin paljon, että yöunet meinasi mennä. Ajamisen vaikeudesta huolimatta (särkylääkkeen voimalla) hurautin tänään hakemaan sen. Työhuone selvästi kaipaili sitä vaarilta perittyjen laiskanlinnojen kaveriksi.

 

Antaa vähän rytmiä muuten aika hailakkaan huoneeseen. Matto on chenillentapaisesta aineesta tehty solmumatto, näyttää kuvassa aika tummalta mutta on enemmänkin suklaanruskea. Ostopäätöstä helpotti se, että Ronjan retale oli yöllä lirauttanut pissat työhuoneen räsymatolle. 

Pari paitaa ja yhdet kengät lähti myös mukaan. Sekä tallainen pikku juttu mökille, jonne keräilen näitä laiva-aiheita:

Katsotaan sitten päätyykö ulko- vai sisävessaan, mutta ehdottomasti tämän halusin kuitenkin mukaan.

Käsi paranee hiukan päivä päivältä, mutta muistuttelee kyllä jos tulee touhuttua liikaa. Tällainen hiljaiselo on meikäläiselle aika kovaa. Väkisinkin katse suuntautuu lankakopan suuntaan, oih ja voih! Ja kaipailen kivoja työkavereita ja asiakkaita. Asiakkaissa on tosin muunkinlaisia, mutta useimmat kuitenkin tosi kivoja ja tulleet hyviksi tutuiksi vuosien varrella. Ja mun työkaverit on kaikki ihan parhaita, terkut vaan teille jos olette lukemassa! Onneksi minulla on myös ihan loistava sijainen, joka tekee varmasti hommat nuoruuden innolla paremmin kuin kaavoihin kangistunut meikäläinen. Mutta eipä aikaakaan niin kehäkettu on toivottavasti kehissä taas, joten pitää nyt yrittää ajatella, että tämä on vaan väliaikainen olotila. Onneksi on yksi vähän terveempi käsi ja kaksi tervettä jalkaa! Täytyy myöntää että melko uupunutkin olen. Toimenpide oli vähäinen, mutta yksikätisyyttä ennakoiden tuli ehkä touhuttua vähän liikaa "varastoon". Joten lepo ja hiljaiselo tulevat varmasti kaikin puolin tarpeeseen. Mikä ei tarkoita sitä, että minua ei saisi tulla katsomaan! Kunhan varautuu siihen että kahvin kanssa saa ehkä pelkkiä hapankorppuja...

Huomiseksi on kai luvassa vähän pilvistyvää, mutta säätyyppi on muuttumassa keväisempään suuntaan! Sitä odotellessa, leppoisaa sunnuntaita!