Päivän puheenaihe

Päivän puheenaihe on mikäs muu kuin sää. Kuin ikuinen loka-marraskuu. Minulle se on sopinut oikein hyvin. Edellisissä päivityksissä olen kertonut, että sairaslomailen nyt vähän pitemmän aikaa. Viimeisen kuukauden aikana on voimia vieneet sinänsä antoisat poliklinikkakäynnit keskusteluryhmineen. Mutta enemmänkin kaikki käytännön asiat ja niihin liittyvät paperihommat, hakemukset, todistukset sekä viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä palkkasotkut työnantajan kanssa. Mutta kaikesta on päästy hiljalleen eteenpäin. Tällä hetkellä odottelen kuntoutustukipäätöstä - sekä palkkaa, jonka piti olla tililläni jo perjantaina. Onneksi olen pelkästään köyhä enkä esim. köyhä yksinhuoltaja, joka olisikin ollut aika liemessä ilman tukijoukkoja. 

Sään ja jaksamattomuuden vuoksi elämä on keskittynyt pitkälti neljän seinän sisään pakollisia menoja lukuunottamatta. Unettomuus ja kivut ovat kiusanneet mielialaongelmien lisäksi. Yleensä olen nukkunut katkonaisesti mutta aamulla kuitenkin kohtalaisen pitkään. Nyt ovat aamut aikaistuneet aikaistumistaan. Tänään ei oikein voi edes puhua aamusta, sillä olen ollut hereillä kolmesta asti aamuyöllä. Aamut ovat hyvää kirjoitusaikaa, saan parhaiten tekstiä aikaiseksi silloin kun en ole vielä syönyt mitään enkä puhunut kenenkään kanssa. Nyt vaan on aiheet olleet vähissä, kun olen elänyt hiljaiseloa. Harmittaa kun en pysty oikein lukemaankaan, keskittymiskyky ei riitä.

Aina välillä iskee kuitenkin luomisen tuska. Vähän aikaa sitten innostuin pitkästä aikaa kortteilusta. Joulukortteja syntyi sitten lopulta lähes 50 kappaletta. 

Ja kun intoa riitti ja löytyi kivoja materiaaleja, tein vielä lisää kortteja, joista löytyy vaihtoehto moneen tilaisuuteen. Nämä ovat tekstittömiä. 

Minulla oli kirppispöytä, jossa kortit olivat myynnissä. Joulukortit eivät ihan ole kuuminta hottia tähän aikaan vuodesta, mutta muitakaan kortteja ei kaupaksi mennyt, vaikka hinta oli edullinen. Eli myynnissä ovat, kortti + kuori sellofaanipussissa 2,50. Voin postitella, postikulut ostajalle. Erityisen mielelläni luopuisin osasta joulukortteja, mutta ei tosiaan taida olla ihan sesonki.

Neuleita on syntynyt Netflixistä ja Areenasta sarjoja  katsellessa. Yhden huomion tein taas kerran: kirjoneule ja Netflix ovat huono yhdistelmä. Näiden kirjoneulesukkien kanssa takkusin pitkään, mutta vartta tulikin sitten peräti 45 senttiä. Lankana Seitsemän veljestä Raita ja yksivärinen tummanruskea. Anelmaisten mallia mukaellen nämä tein, mutta kuvio vähän rikkoutui kun raitalangan tumma osuus hukkui pohjaväriin. Yritin vältellä näissä hempeyttä, ja olen lopputulokseen aika tyytyväinen.

Nalle-langan jämistä syntyi omille viluvarpailleni lyhytvartiset sukat, jotka ovat käytännössä aina jalassa ja vaativat kohta seuraajat. 

Nämä tein räsymattotekniikalla, kahdella raitalalangalla, kummallakin kaksi kerrosta vuorotellen. Helppoa ja hauskaa. 

Olen moneen kertaan mainunnut mökkimme Lehmiksen kylppärin ikävän vesivahingon. Timppa on siellä käynyt talven mittaan aina muutaman päivän remontoimassa. Vähäluminen talvi on ollut tässä mielessä siunaus, koska tavaraa ja työkaluja on pitänyt kuskailla, ja autolla on päässyt pihaan. Kerran olemme joutuneet pyytämääm aurausta. 

Nyt on hommat siinä mallissa, että seinät on kaakeloitu, uudet (tai Torin kautta hankitut) wc-pytty ja lavuaari ovat paikallaan. Plus uusi painesäiliö ja kaikkea muuta tarpeellista, mistä minä en ymmärrä mitään, eikä tarvitsekaan ymmärtää. Suihkukaappi saadaan paikalleen vasta myöhemmin keväällä. Se kun on myös käytettynä ostettu ja vaatii kunnon puhdistuksen. 

Nyt on sitten alkamassa minun vuoroni projektista. 

Tänään pääsen mökille ja työn touhuun. Taisi olla lokakuuta kun viimeksi siellä kävin. Laittelen kuvia kun saan paikkoja putsinkiin.

Oikein mukavaa päivää ja viikon jatkoa!

Fiiliksiä uudella vuosikymmenellä

Joulu ja vuodenvaihde eivät tänä vuonna päässeet blogiin ollenkaan, joten kerronpa niistä muutamalla kuvalla. 

Kattauksista näkyy, että jouluna meitä oli koolla viisi henkeä, vuodenvaihteen vietimme Timpan kanssa kahdestaan. Oli mukava olla joulu kotona, vaikka viime joulu Torreviejassa oli myös mahtava kokemus. Saapa nähdä mistä ensi jouluna itsensä löytää. 

Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista terveysrintamalla. Olen alkanut käydä kahdesti viikossa vertaistukiryhmässä, johon ensin lähdin vähän epäröiden ja peloissani, kun en tuntenut olevani ollenkaan valmis puhumaan asioista vieraiden ihmisten kanssa. Mutta ryhmässä on ollut yllättävän helppo olla. Ilmapiiri on luottamuksellinen. Joka viikko on eri aihe, ja pienten tehtävien kautta on oppinut hiukan lisää itsestään. 

Kirjaston tiskin takana minua ei tule näkymään ainakaan vuoteen.  Voi olla, että työurani siltä osin on ohi. Työ on monilla meistä iso osa elämää ja identiteettiä. Mutta se ei ole koko elämä. Välillä on tuntunut siltä, että kun terveys menee, menee kaikki. Kuitenkin pitkän sairasloman myötä muut roolit elämässäni ovat korostuneet: äiti, vaimo, ystävä, bonusmummi. Yhtenä tehtävänä ryhmässä oli miettiä, mitä toivoisin läheisteni sanovan minulle 80-vuotispäivänäni. Puolisoni, lasteni, ystävieni. Tuo tehtävä herätti hiukan ahdistusta, koska sairaus on myös nakertanut itsetuntoani. Aina en ole näitä rooleja pystynyt kunnialla hoitamaan. Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia tuo tehtävä siellä ruudun toisella puolella herättäisi. Aiheuttaisiko se itsesyytöksiä siitä, että on ollut ihan "paska mutsi/faija, vaimo/mies, ystävä..." vai ihan kyllin hyvä. Tässäkin suhteessa meillä kaikilla on varmaan hyviä ja huonoja aikoja elämässämme. 

No mutta mitä nyt sitten teen tällä kaikella ajalla? Lenkkeilen, jumppaan, joogaan, sivistän itseäni....juu ei. Lukeminenkaan ei ole sujunut viime aikoina. Olen jaksanut käydä Espanjan kielen tunneilla, joskin suurin ponnistuksin. Nuo ryhmäkäynnit ovat myös vieneet paljon energiaa, vaikka ovat antaneetkin paljon. Katselen Netflix-sarjoja ja neulon. Jonkin verran olen myös jaksanut tavata läheisiäni ja ystäviäni. Siskoltani sain ison korillisen lankoja, jotka ovat päässeet hyötykäyttöön.

Ystävä halusi väriä, ja kun oranssia lankaa oli reilusti, tein tällaiset. 

Lankakorissa oli pari kerää silkkivillalankaa, josta tuli ihanan pehmeät ja lämpimät lapaset. 

Viiden lehden tossut ovat hyviä välipaloja, kun ohje on tullut liiankin tutuksi. Pienen tytön polvisukat ovat mallia Lise-Lotte Kardemumman talo -blogista.

 Viime vuonna jäivät joulukortit lähettämättä, mutta nyt sitten tammikuussa innostuin askartelemaan kun jouluaskartelutarvikkeita sai puoleen hintaan. 30 korttia on valmiina! Ja ainakin ajoissa. 

Vegaanina olen jonkin aikaa ollut hunningolla, lähinnä lakto-ovo-pesco -linjalla eli ruokalistaltani puuttuvat kana ja punainen liha. Niinpä minut oli helppo houkutella ketogeeniselle ruokavaliolle, mikä tuntuu olevan iso trendi nykyään. Aikanaan olen hiilareita laskeskellut, mutta silloin ei ollut mitään sovelluksia apuna. Nyt ollaan siis ihan uudella levelillä.

Ruokavaliolla haen pientä kevennystä ja vähän energisempää oloa, ja tyttären kanssa riittää puhumista resepteistä, makroista ja elintarvikkeista. Vanhat vhh-reseptit ovat tallessa ja uusien ruokien ohessa olen näitäkin hyödyntänyt. 

Tästä lähdettiin liikkeelle

 Munakaskäärö, vuosien takainen herkku:

Mustikka-mascarpone-kermarahka. Varma jälkkäri ja viikonloppuherkku. Ketogeenisella marjojen syöntiäkin rajoitetaan, ja vihreät kasvikset ovat pääroolissa.

 Ja kun nyt tälle linjalle lähdettiin, niin tänään tein viikonloppuherkuksi vhh-kääretorttua.

Karppausaikoina proteiini oli isossa roolissa, ja rasvatkin ihan ok. Ketogeenisessa myös proteiineja tulisi rajoittaa, koska elimistö voi niitäkin muuttaa sokereiksi. Makrojen eli rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien suhde on muodostunut minulle hiukan haastavaksi. Kun yritän pitää hiilihydraattimäärän alhaisena, proteiineja tulee helposti liikaa ja rasvoja liian vähän. 

Kulutus näyttää nollaa, kun en ole sitä erikseen sovellukseen ohjelmoinut. Ja kalorit olen vetänyt aika alas, että se vaa´ankin viisari värähtäisi vähän alaspäin.  Aineenvaihdunta ei näillä kymmenillä enää pelaa samalla lailla kuin parikymmentä vuotta sitten, ja sen huomaa, ikävä kyllä. Mutta iltapäiväväsymys on vähentynyt, samoin mieliteot. Kun terveys on huono, on elämäntaparemontti monella tapaa haastavampi, mutta toisaalta myös palkitsevampi, kun huomaa jaksavansa vähän enemmän. Nuo marjarahkat ja kääretortut ovat tietysti makeannälkään vähän kuin bensaa hiillokselle, vaikka niissä ei liikoja hiilihydraatteja olekaan. Mutta kyllähän elämässä pitää olla myös niitä herkkuhetkiä, vai mitä?

Oikein ihanaa viikonloppua!

Hyvää alkanutta vuotta

Hyvää loppiaisiltaa  ja alkanutta vuotta 2019! 

Joulut on taputeltu ja reissusta palattu. Kotimatka Espanjasta oli aika tuskaa, sairastuin joulupäivänä ja tapaninpäivän iltana/yönä päädyin suoraan lentokentältä sairaalan päivystykseen. Nyt on menossa kolmas antibioottikuuri, jospahan infektio hiljalleen alkaisi paranemaan. 

Sairasteluista huolimatta vuosi 2018 oli hyvä vuosi. Kesä oli lämpimin aikoihin. Minä nautin lämmöstä, joskin sadetta olisin toivonut heille jotka sitä elinkeinonsa vuoksi olisivat tarvinneet. Varmaan myös lasten, vanhusten ja eläinten olot olivat välillä tukalat. Minulla etuoikeutetulla on mökki ja Lehmis mihin pulahtaa, kun olo käy  liian tukalaksi. 

Kuvassa vuoden 2018 tähtihetkiä. Mökkeilyä, ystäviä, omia rakkaita. Hyvää ruokaa ja juomaa. Ihana reissu Lofooteille ja pari matkaa Espanjaan. 

Joulureissulta tuli siis tuliaisiksti infektio, mutta isompi terveydellinen juttu on, että sain leikatun polveni kuntoutettua lähes kivuttomaksi. Olin huolissani särkylääkkeiden käytöstäni, joten jätin soittopyynnön ortopedille, joka polven operoi. Hänen ohjeensa oli, että niin paljon pitää särkylääkettä ottaa, että voi kivuttomasti liikkua. Tein työtä käskettyä, ja reissussa tuli käveltyä enemmän kuin koko vuonna yhteensä sitä ennen. Kotiin palattua on polvi välillä hiukan muistutellut, mutta on kuitenkin lähes kivuton. Eläköön Torrevieja ja suolajärvet ja autottomuus, kun joka paikkaan mentiin kävellen. No, muutaman kerran tuli taksiinkin turvauduttua. 

Joulukortit tein valmiiksi jo vuoden  2018 keväällä, ja ennen reissua laitoin ne matkaan. 

Tässä vuoden 2018 sukkasatoa, joista osa lähti myöskin joulupaketteihin. 

 Kuva on sitkeästi kyljellään, vaikka kuinka sitä olen yrittänyt kääntää. 

Lukusaldoa vuodelle 2018 tuli 47 kirjaa. Hiukan alamäkeä on menty, 2017 lukema  oli 54 ja vuoden 2016 luin 61 kirjaa. No, onhan tuossa sentään lähes kirja per viikko. Elokuvien ja sarjojen katselu on selkeästi verottanut lukuaikaa, mutta eipä tuosta kannata paineita ottaa. Kuutisen viikkoa vuodesta meni reissun päällä, missä en kirjaa ottanut käteeni. 

Keväällä siis teimme parin viikon reissun Torreviejaan. Kesälomalla retkeilimme Lyyli-matkailuautollamme Pohjois-Suomi/Ruotsi/Norja suunnalla sekä sadunhohtoisilla Lofooteilla, minne olen pitkään haaveillut pääseväni. Ja joulun seutu meni taas Torreviejassa. Eikä muuten ollut viimeinen reissu sinne ;)

Muutaman päivän olen joulun jälkeen ehtinyt töissäkin olla. Muutenkin vuosi on alkanut mukavasti, lapsia perheineen ja kumppaneineen on poikennut, mikä tietysti aina ilahduttaa ja piristää mieltä. Kyllä sitä aina reissussa kaipailee kivoja juttuja kotoa, varsinkin omaa sänkyä ja mukavaa nojatuolia (miten nuo Airbnb-asuntojen huonekalut osaavatkin aina olla niin epämukavia?) . Vuodenvaihteen lumimyräkät ja tuulen tuiverrukset kyllä taas muistuttivat, miksi sinne lämpimään aina kaipailee. Fibroukkokin vallan villiintyi noista myräköistä, ja nukkumiset jäivät väliin. Yleensä loppiaisen aikaan olen joulukoristeita korjannut pois. Nyt niitä ei juurikaan ollut esillä, joten eipä ole ollut paljon korjattavaakaan.

Tein saman uudenvuodenlupauksen kuin muutamana aikaisempanakin vuonna: aion nauttia elämästä. Tämä lupaus on ollut helppo pitää. Terveys on sellainen asia, mitä ei muista ennenkuin sen menettää, joten itselleni ja läheisilleni sitä toivon runsain mitoin. 

Sinulle lukijani toivon myös terveyttä ja ihania hetkiä vuodelle 2019 ja aina! Kiitos kun käyt vierailemassa blogissani!

Joulun kuvia

Näin tapaninpäivänä alkaa tuntua siltä, että joulu on ohi. Vietimme sitä mieheni, vanhemman poikani, tyttäremme ja hänen poikaystävänsä kanssa. Nuorempi poikani vietti joulua vaimonsa kanssa revontulia ihaillen Lapissa. Eteläänkin saimme vallkoisen joulun. Meillä lämpiää ulkosauna aina kun kotona aattoa vietämme. 

Sytyttelemme myös paljon ulkotulia ja kynttilöitä, ja tänä jouluna sää salli nuorison tehdä lumilyhdynkin portinpieleen. 

Ja sitten tietysti syötiin, pitkään ja hartaasti. 

 Meillä on muovikuusi, mutta tämä havuastelma on tehty pihan pihtakuusesta, toiveena saada vähän kuusen tuoksua kotiin. 

Tänä jouluna oli tarkoitus jättää lahjojen ostaminen vähemmälle, mutta ihan lahjaton joulu ei kuitenkaan ollut. Minä tietysti jakelen näitä itsetehtyjä, nyt vaan kuva ei millään suostu kääntymään oikein päin, joten olkoon sitten nurinniskoin. 

Tämän joulun uutuutena tein näitä "älypuhelinlapasia", eipä sitten sormet jäädy kun kuvailee tai näprää puhelinta pakkasessa. Meneeköhän kaikki äly puhelimeen vai lapasiin?

Tänä jouluna moni neuloja on tehnyt näitä mökkisukkia.

Pitihän minunkin sellaiset tehdä, Suomi 100 -väreissä. Nämä lähtivät jo joulukuun alussa eräälle synttärisankarille. Olivat helpommat tehdä kuin luulisi, kun kuvio toistuu samanlaisena joka puikolla. 

Olen hiukan miettinyt blogitaukoa, tuntuu nimittäin siltä että toistan itseäni. Samat kuvat tulee laitettua facebookiin, instagramiin ja tänne blogiin. Mutta en tiedä, taidan olla koukussa Henkireikiini. Ehkä kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu, vaikka vaan omaksi ilokseni.

Leppoisaa tapaninpäivän iltaa ja hyvää loppuvuotta!

Rymsteerausta

Meidän yläkertaan on ollut pitkään etsinnässä uudet huonekalut, kun edelliset (22 vuotta vanhat) olivat tulleet tiensä päähän, kankaatkin jo repeilivät. "Uusia" on etsitty lähinnä eri kierrätystahoista, kun meille on aina kelvannut käytetyt eikä olla valmiita maksamaan itseämme kipeiksi sisustusjutuista. Lauantaina lähdimme sitten viemään haudoille isänpäiväkynttilöitä ja tällaiset jäkäläkranssit, mitkä väsäsin mökillä, kun lumet sulivat ja jäkälää pääsi keräämään.

Samalla reissulla huomasimme, että kierrätyskeskus Patinassa Lahdessa oli joulunavaus, glögiä ja kahvia tarjolla ja kaikki huonekalut 50 % alennuksella jo ennestäänkin edullisista hinnoista. Pääsimme koluamaan varastonkin ja sieltä löytyikin harmaa kulmasohva ja isännälle mekanisminojatuoli. Hinnat eivät päätä huimanneet, sohva 70 e ja tuoli 75. Tänään sitten lähtivät yläkerran kalusteet vaihtareiksi ja sohva ja tuoli tulivat paluukuormassa. Mutta mutta...sohva olikin sisään kannettuna paljon isompi kuin siellä varastohallissa näytti, ja totesimme että se on ihan liian iso yläkertaan.

Minä olin jo salaa yön pimeydessä ajatellut, että oikeastaan olisi kiva, kun alakerrassa olisi enemmän istumapaikkoja, kun on enemmän porukkaa paikalla. Ja kuinka ollakaan, sohva mahtui juuri täydellisesti tänne olohuoneen nurkkaan.

Kuvassa sohva ei näytä kovin isolta, mutta siihen kyllä mahtuu kuusikin henkeä istumaan. Ja pari mukavasti pötköttämään, leveäkin se on vaikka tilapäiseksi nukkumapaikaksi, kun selkänojan tyynyt ottaa pois.

Pidin kyllä kovasti alakerran aikaisemmasta divaanisohvasta, mutta se päätyikin sitten yläkertaan nojatuolin kaveriksi.

Sikälikin hyvä homma, että tästä sohvasta saa levitettyä ihan kunnon vuodesohvan, joka varmasti tulee hyötykäyttöön kun nuorisoa on yökylässä muutama kymmenen, kuten joskus on...tuolikin taipuu makuuasentoon joten luulenpa, että isäntä siinä nukkuu monet makoisat päiväunet. Yläkerta on nyt vähän tumma yleisilmeeltään, mutta ajattelin lähiaikoina lähteä metsästämään (luultavasti kirppareilta) värikkäitä tyynyjä, niin tulee vähän pirteämpää ilmettä. Musta on kyllä siitä hyvä väri, että ilmettä on helppo muuttaa juuri tekstiileillä.

Olihan homma mutta lopputulos kyllä miellyttää. Ja tulihan siinä vähän joulusiivoustakin tehtyä, kun tamppasin kaikki sohvatyynyt ja olihan sitä pölyä sohvien taakse kertynyt ihan kunnolla...

Isänpäivää vietimme eilen mukavassa seurassa, kun vaari sai lapsenlapset kylään ja hienoja itsetehtyjä lahjoja. Minäkin askartelin kortin, ja ostin lasisen laulukirjan iltojen lämmikkeeksi.

 

Joulukortitkin on jo tehtynä, ja vähän muutakin mukavaa mutta niitäpä ei vielä täällä esitellä ;) puikkoja pitää kyllä vielä heilutella ennen joulua. Ja tietysti juhlia vähän pikkujouluja!

Sellaista tänään, mukavaa alkanutta viikkoa sullekin!

Syyskranssi

Lämmin syyssää houkutteli töiden jälkeen vielä pihalle puuhastelemaan. Notkeista humalan varsista väänsin tällaisen kranssin meidän ulko-oveen.

Tein ensin rinkulan, jonka ympärille kiersin juuttinarua. Ja siihen sitten aloin kieputtamaan lisää oksia ympärille. Kesäkukkaruukuista löysin noita hopealehtisiä varpuja, joita kiinnitin kranssin päälle ohuimmilla humalan oksilla. Vähän helminauhaa koristeeksi ja syysfiilis on valmis! Mukavaa työstettävää tuo humala, on notkeaa eikä katkeile.

Sydämiä

Heippa pitkästä aikaa! Hiukan on ollut teknisiä ongelmia, vanha - siis ihan aataminaikuinen - läppärini väsähti ihan totaalisesti ja perin tyttären vanhan läppärin, kun hän taas tarvitsi opiskeluja varten uuden. Aikansa kesti tämä vaihtoprojekti, mutta nytpä näpyttelen tosi onnellisena tätä  uutta armastani. Kuvien siirto ja käsittely vaativat nekin hiukan opettelua tällaiselta epänörtiltä, joka on kauhuissaan kaikesta muutoksesta. Mutta nyt näyttäisi homma pelittävän - toivottavasti!

Päätin, että joulu on nyt ohitse, kun maaliskuuta eletään, ja joulukranssi sai lähtöpassit ulko-ovesta. Tämän käpysydämen tein viime kesänä poikani ja miniäni hääjuhlaan, ja juhlien jälkeen se jo olikin tovin ulko-ovessa. Vähän se oli kärsinyt ja käpyjä irtoillut, joten hieman sitä fiksailin ennenkuin se päätyi takaisin oveen. Helminauhaa ympärille ja muutama tuohitähti. Jostain - en yhtään muista mistä - oli askartelukaappiini ilmestynyt pieni  pussi bling-bling -koristeisia käpyjä, ja niitä sitten kuumaliimailin aukkokohtiin. 

Onpas muuten aina jotenkin hirmu vaikeaa saada koristetta suoraan oveen, aina se on kenollaan johonkin suuntaan. Nyt kun sen siihen virittelin niin saa olla paikallaan niin kauan kun pysyy kuosissa.

Häihin askastelin myös tällaisia suodatinpussiruususydämiä:

Niitä meillä keikkuu nyt vähän joka paikassa,kun eihän niitä raaski poiskaan heittää.

Olen ollut monta viikkoa viikkoa selkäni vuoksi  sairaslomalla. En muista olenko muistanut selkää täällä valitella, jos jotakuta kiinnostaa siitä lukea niin kipupäivitys löytyy Sairaankaunis-sivustolta Hämärä hiljaisuus -blogistani. Tässä linkki.

 Selkäasiaa sen verran, että tänään palailin töihin ja kyllähän hiukan tuntemuksia selässä on. Yritän nyt kovasti pärjätä 50-prosenttisella työajalla nykyisessä työssäni. Huippuhyvä uutinen on se, että sain osa-aikaisuudelle vuoden jatkoajan!

Kirjoneuleet eivät koskaan ole olleet minun juttuni, mutta joskus sitä on poikettava epämukavuusalueelleen, ja sairaslomalla on muutamat kirjoneulesukat syntyneet. Sydämiä niissäkin, kuinkas muuten. Hiukan olen jo ajatellut tulevan joulun pehmeitä paketteja näitä väsätessäni, mutta voipa olla että näille tulee käyttöä aikaisemminkin. 

Tällaiset ovat nyt tekeillä, olen yhdistänyt eri kuvioita ja Anelmaisistakin ottanut vähän vaikutteita:

 Teristä aion tehdä ihan yksiväriset harmaat, se mielestäni rauhoittaa sukan ilmettä. Mutta onpas tylsä tehdä kirjoneuleen jälkeen pelkkää harmaata, voipi olla että teriin ihan pienenpieni kuvio tulee...saas nähdä.

Tässä vähän hurjempaa kuviota:

Luurankomallin löysin Lumi Karmitsan mahtavasta neulekirjasta "Villit vanttuut, vallattomat villasukat". Siellä on malli joulusukkiin, jossa luurangot hiippailevat tonttulakit päässä. Pään muotoon en ole tyytyväinen, tuli lattapäinen luuranko kun tonttulakin riisui pois, mutta päätin,että nyt ei saa rimaa laittaa liian korkealle. Taitaapa arvon luurangoilta puuttua yksi kaulanikamakin. 

Kuvioneuleesta sitten innostuin sen verran paljon, että kun selkä alkoi osoittaa paranemisen merkkejä, sainkin lähteä hakemaan kortisonipiikkiä olkapäähäni. Jotenkin olkapää jännittyy tosi paljon varsinkin kolmen värin kanssa taiteillessa, ja kiertäjäkalvosinvaiva aktivoitui. Onneksi kortisoni puree siihen tosi hyvin, ja parissa päivässä olkapää tuli oireettomaksi. Kunhan nyt taas muistaisi ettei innostuisi liikaa...eihän se kortisonikaan hyvää tee luille, kun tuohon olkapäähän sitä on jouduttu pistämään monta monituista kertaa. Mutta kiertäjäkalvosinkipu on niin kaikennielevää ja estää käden käyttämisen, että aina olen päätynyt lääkäriin piikkiä rukoilemaan, kun tiedän siitä avun saavani. Teinpä sitten välityönä Olga-sukat raitalangasta. 

Nytpä taidan pistää dvd: n pyörimään ja ryhtyä sitä tylsää harmaata sukan terää neulomaan. Mukavaa iltaa sullekin!