Elämää yksikätisenä

Heippa ystävät!

Tässäpä ihan ekana tyttäreni minulle taituroimat uudet kynnet! Nyt voi olla kynnetkin lakattuna, kun ei käsillä pääse hirveästi tekemään. Yleensä lakkaan kynsiä lähinnä joihinkin erityistilaisuuksiin, kun minulla lakat ei tahdo kestää. Kirjastotyö on kovaa käsille, ja kotona on usein kädet taikinassa tai pesuvedessä joten lakkaaminen on aika turhaa touhua. Käden side on mennyt kuvauksen jälkeen vieläkin kamalampaan kuntoon, saas nähdä miltä se näyttää 16.4. kun koittaa tikkien poiston ilonpäivä. Joutuu ehkä pyörittämään kerroksen valkoista sideharsoa tuohon ympärille jossain vaiheessa.

En kyllä muistanutkaan, miten hankalaa elämä voi olla, kun pitää yhdellä kädellä toimia, ja vielä vasemmalla. Toki oikeaakin voi jo hiukan käyttää, sormet pelittävät, mutta kipu ja särky asettavat omat rajoituksensa. Onneksi särky on ensimmäisistä päivistä hiukan tasaantunut, ja pärjää jo vähemmillä lääkkeillä. Vatsa ei tykkää tuosta liiallisesta särkylääkekuurista. Äsken yritin vähän tehdä ruokaa, mutta hankalaa se oli. Ja sitten oli hankalaa saada sitä ruokaa suuhunsa. Puhumattakaan astioiden puhtaaksi saamisesta. Miss you, oikea käteni....

Tänään uskalsin ensimmäistä kertaa auton rattiin. Vaihteiden vaihtaminen oli kieltämättä melko hankalaa, ja pitää kyllä antaa autoilun vielä muutaman päivän olla. Ensi viikonloppuna pitäisi lähteä tyttären kanssa Espooseen, tytöllä on zumbaohjaajakurssit siellä. Voipi olla että joudun lainaamaan isännältä automaattivaihteista autoa, vaikka mieluusti tuolla rakkaalla Rellullani kurvailenkin. 

Treffasin ystäväni kahvittelujen merkeissä, ja poikkesimme kirppikselläkin. Ystävä kertoi jymyuutisen, joka vei hetkeksi jalat altani, joten hirveästi ei kirppiksen tarjonnasta mieleen jäänyt. Jotain kivaa kuitenkin löysin, eli tällaisen norsutarjottimen:

Tämä todella ilostutti mieltäni. Ostin myös koirille sellaisen heittopalikan, jonka pitäisi kestää meidänkin hurttien hampaissa. Sekä yhden laukun (mutta siitä ei puhuta, t. Kassi-Alma).

Isäntä lähti isojen koirien kanssa mökille metsätöihin, Ronja jäi äipän iloksi kotiin. Se kun tuppaa karkailemaan, ja puunkaadon ohessa sitä ei ehdi mökillä vahtimaan. Isot urhoolliset vahtikoirat olivat paenneet terassille siinä vaiheessa kun moottorisaha pärähti käyntiin. Ronjan kanssa tehtiin mukava aurinkokävely, jäälläkin poikettiin, joskin näytti vähän siltä että sinne ei enää kovin kauaa ole asiaa. Vaikka yöllä onkin pakkasta, niin kyllähän aurinko paistaa päivällä siihen malliin että jää alkaa haurastumaan. Vähän haikeaa oli kun isäntä pakkaili mökkikamppeita. Mutta ehkä on kuitenkin helpompi pysyä toistaiseksi kotona, tiski- ja pyykkikoneen lähettyvillä, kun ei tikkien kanssa ole saunaankaan asiaa.

Koivunoksiin tuli kuin tulikin lehdet, vaikka olivatkin väärään kuun aikaan kerättyjä. Tosin ei ihan pääsiäiseksi. Esitin eilen isännälle kaupunkireissulle toiveen, että toisi muutaman tulppaanin koivunoksien kaveriksi. "Muutama" tulikin:

Näitä oli kuulemma ollut hiukan työlästä löytää, kun enää ei ole ihan tulppaanien aika. Mutta kylläpä ne potilaan mieltä piristävät! 

Aurinkoista ja pirteää viikonloppua!