Fiiliksiä uudella vuosikymmenellä

Joulu ja vuodenvaihde eivät tänä vuonna päässeet blogiin ollenkaan, joten kerronpa niistä muutamalla kuvalla. 

Kattauksista näkyy, että jouluna meitä oli koolla viisi henkeä, vuodenvaihteen vietimme Timpan kanssa kahdestaan. Oli mukava olla joulu kotona, vaikka viime joulu Torreviejassa oli myös mahtava kokemus. Saapa nähdä mistä ensi jouluna itsensä löytää. 

Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista terveysrintamalla. Olen alkanut käydä kahdesti viikossa vertaistukiryhmässä, johon ensin lähdin vähän epäröiden ja peloissani, kun en tuntenut olevani ollenkaan valmis puhumaan asioista vieraiden ihmisten kanssa. Mutta ryhmässä on ollut yllättävän helppo olla. Ilmapiiri on luottamuksellinen. Joka viikko on eri aihe, ja pienten tehtävien kautta on oppinut hiukan lisää itsestään. 

Kirjaston tiskin takana minua ei tule näkymään ainakaan vuoteen.  Voi olla, että työurani siltä osin on ohi. Työ on monilla meistä iso osa elämää ja identiteettiä. Mutta se ei ole koko elämä. Välillä on tuntunut siltä, että kun terveys menee, menee kaikki. Kuitenkin pitkän sairasloman myötä muut roolit elämässäni ovat korostuneet: äiti, vaimo, ystävä, bonusmummi. Yhtenä tehtävänä ryhmässä oli miettiä, mitä toivoisin läheisteni sanovan minulle 80-vuotispäivänäni. Puolisoni, lasteni, ystävieni. Tuo tehtävä herätti hiukan ahdistusta, koska sairaus on myös nakertanut itsetuntoani. Aina en ole näitä rooleja pystynyt kunnialla hoitamaan. Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia tuo tehtävä siellä ruudun toisella puolella herättäisi. Aiheuttaisiko se itsesyytöksiä siitä, että on ollut ihan "paska mutsi/faija, vaimo/mies, ystävä..." vai ihan kyllin hyvä. Tässäkin suhteessa meillä kaikilla on varmaan hyviä ja huonoja aikoja elämässämme. 

No mutta mitä nyt sitten teen tällä kaikella ajalla? Lenkkeilen, jumppaan, joogaan, sivistän itseäni....juu ei. Lukeminenkaan ei ole sujunut viime aikoina. Olen jaksanut käydä Espanjan kielen tunneilla, joskin suurin ponnistuksin. Nuo ryhmäkäynnit ovat myös vieneet paljon energiaa, vaikka ovat antaneetkin paljon. Katselen Netflix-sarjoja ja neulon. Jonkin verran olen myös jaksanut tavata läheisiäni ja ystäviäni. Siskoltani sain ison korillisen lankoja, jotka ovat päässeet hyötykäyttöön.

Ystävä halusi väriä, ja kun oranssia lankaa oli reilusti, tein tällaiset. 

Lankakorissa oli pari kerää silkkivillalankaa, josta tuli ihanan pehmeät ja lämpimät lapaset. 

Viiden lehden tossut ovat hyviä välipaloja, kun ohje on tullut liiankin tutuksi. Pienen tytön polvisukat ovat mallia Lise-Lotte Kardemumman talo -blogista.

 Viime vuonna jäivät joulukortit lähettämättä, mutta nyt sitten tammikuussa innostuin askartelemaan kun jouluaskartelutarvikkeita sai puoleen hintaan. 30 korttia on valmiina! Ja ainakin ajoissa. 

Vegaanina olen jonkin aikaa ollut hunningolla, lähinnä lakto-ovo-pesco -linjalla eli ruokalistaltani puuttuvat kana ja punainen liha. Niinpä minut oli helppo houkutella ketogeeniselle ruokavaliolle, mikä tuntuu olevan iso trendi nykyään. Aikanaan olen hiilareita laskeskellut, mutta silloin ei ollut mitään sovelluksia apuna. Nyt ollaan siis ihan uudella levelillä.

Ruokavaliolla haen pientä kevennystä ja vähän energisempää oloa, ja tyttären kanssa riittää puhumista resepteistä, makroista ja elintarvikkeista. Vanhat vhh-reseptit ovat tallessa ja uusien ruokien ohessa olen näitäkin hyödyntänyt. 

Tästä lähdettiin liikkeelle

 Munakaskäärö, vuosien takainen herkku:

Mustikka-mascarpone-kermarahka. Varma jälkkäri ja viikonloppuherkku. Ketogeenisella marjojen syöntiäkin rajoitetaan, ja vihreät kasvikset ovat pääroolissa.

 Ja kun nyt tälle linjalle lähdettiin, niin tänään tein viikonloppuherkuksi vhh-kääretorttua.

Karppausaikoina proteiini oli isossa roolissa, ja rasvatkin ihan ok. Ketogeenisessa myös proteiineja tulisi rajoittaa, koska elimistö voi niitäkin muuttaa sokereiksi. Makrojen eli rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien suhde on muodostunut minulle hiukan haastavaksi. Kun yritän pitää hiilihydraattimäärän alhaisena, proteiineja tulee helposti liikaa ja rasvoja liian vähän. 

Kulutus näyttää nollaa, kun en ole sitä erikseen sovellukseen ohjelmoinut. Ja kalorit olen vetänyt aika alas, että se vaa´ankin viisari värähtäisi vähän alaspäin.  Aineenvaihdunta ei näillä kymmenillä enää pelaa samalla lailla kuin parikymmentä vuotta sitten, ja sen huomaa, ikävä kyllä. Mutta iltapäiväväsymys on vähentynyt, samoin mieliteot. Kun terveys on huono, on elämäntaparemontti monella tapaa haastavampi, mutta toisaalta myös palkitsevampi, kun huomaa jaksavansa vähän enemmän. Nuo marjarahkat ja kääretortut ovat tietysti makeannälkään vähän kuin bensaa hiillokselle, vaikka niissä ei liikoja hiilihydraatteja olekaan. Mutta kyllähän elämässä pitää olla myös niitä herkkuhetkiä, vai mitä?

Oikein ihanaa viikonloppua!