Päivän puheenaihe

Päivän puheenaihe on mikäs muu kuin sää. Kuin ikuinen loka-marraskuu. Minulle se on sopinut oikein hyvin. Edellisissä päivityksissä olen kertonut, että sairaslomailen nyt vähän pitemmän aikaa. Viimeisen kuukauden aikana on voimia vieneet sinänsä antoisat poliklinikkakäynnit keskusteluryhmineen. Mutta enemmänkin kaikki käytännön asiat ja niihin liittyvät paperihommat, hakemukset, todistukset sekä viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä palkkasotkut työnantajan kanssa. Mutta kaikesta on päästy hiljalleen eteenpäin. Tällä hetkellä odottelen kuntoutustukipäätöstä - sekä palkkaa, jonka piti olla tililläni jo perjantaina. Onneksi olen pelkästään köyhä enkä esim. köyhä yksinhuoltaja, joka olisikin ollut aika liemessä ilman tukijoukkoja. 

Sään ja jaksamattomuuden vuoksi elämä on keskittynyt pitkälti neljän seinän sisään pakollisia menoja lukuunottamatta. Unettomuus ja kivut ovat kiusanneet mielialaongelmien lisäksi. Yleensä olen nukkunut katkonaisesti mutta aamulla kuitenkin kohtalaisen pitkään. Nyt ovat aamut aikaistuneet aikaistumistaan. Tänään ei oikein voi edes puhua aamusta, sillä olen ollut hereillä kolmesta asti aamuyöllä. Aamut ovat hyvää kirjoitusaikaa, saan parhaiten tekstiä aikaiseksi silloin kun en ole vielä syönyt mitään enkä puhunut kenenkään kanssa. Nyt vaan on aiheet olleet vähissä, kun olen elänyt hiljaiseloa. Harmittaa kun en pysty oikein lukemaankaan, keskittymiskyky ei riitä.

Aina välillä iskee kuitenkin luomisen tuska. Vähän aikaa sitten innostuin pitkästä aikaa kortteilusta. Joulukortteja syntyi sitten lopulta lähes 50 kappaletta. 

Ja kun intoa riitti ja löytyi kivoja materiaaleja, tein vielä lisää kortteja, joista löytyy vaihtoehto moneen tilaisuuteen. Nämä ovat tekstittömiä. 

Minulla oli kirppispöytä, jossa kortit olivat myynnissä. Joulukortit eivät ihan ole kuuminta hottia tähän aikaan vuodesta, mutta muitakaan kortteja ei kaupaksi mennyt, vaikka hinta oli edullinen. Eli myynnissä ovat, kortti + kuori sellofaanipussissa 2,50. Voin postitella, postikulut ostajalle. Erityisen mielelläni luopuisin osasta joulukortteja, mutta ei tosiaan taida olla ihan sesonki.

Neuleita on syntynyt Netflixistä ja Areenasta sarjoja  katsellessa. Yhden huomion tein taas kerran: kirjoneule ja Netflix ovat huono yhdistelmä. Näiden kirjoneulesukkien kanssa takkusin pitkään, mutta vartta tulikin sitten peräti 45 senttiä. Lankana Seitsemän veljestä Raita ja yksivärinen tummanruskea. Anelmaisten mallia mukaellen nämä tein, mutta kuvio vähän rikkoutui kun raitalangan tumma osuus hukkui pohjaväriin. Yritin vältellä näissä hempeyttä, ja olen lopputulokseen aika tyytyväinen.

Nalle-langan jämistä syntyi omille viluvarpailleni lyhytvartiset sukat, jotka ovat käytännössä aina jalassa ja vaativat kohta seuraajat. 

Nämä tein räsymattotekniikalla, kahdella raitalalangalla, kummallakin kaksi kerrosta vuorotellen. Helppoa ja hauskaa. 

Olen moneen kertaan mainunnut mökkimme Lehmiksen kylppärin ikävän vesivahingon. Timppa on siellä käynyt talven mittaan aina muutaman päivän remontoimassa. Vähäluminen talvi on ollut tässä mielessä siunaus, koska tavaraa ja työkaluja on pitänyt kuskailla, ja autolla on päässyt pihaan. Kerran olemme joutuneet pyytämääm aurausta. 

Nyt on hommat siinä mallissa, että seinät on kaakeloitu, uudet (tai Torin kautta hankitut) wc-pytty ja lavuaari ovat paikallaan. Plus uusi painesäiliö ja kaikkea muuta tarpeellista, mistä minä en ymmärrä mitään, eikä tarvitsekaan ymmärtää. Suihkukaappi saadaan paikalleen vasta myöhemmin keväällä. Se kun on myös käytettynä ostettu ja vaatii kunnon puhdistuksen. 

Nyt on sitten alkamassa minun vuoroni projektista. 

Tänään pääsen mökille ja työn touhuun. Taisi olla lokakuuta kun viimeksi siellä kävin. Laittelen kuvia kun saan paikkoja putsinkiin.

Oikein mukavaa päivää ja viikon jatkoa!