Tien päällä - Altea, Jijona ja Santa Barbara

Perjantaina hipsimme tuttuun Centauron autovuokraamoon ja saimme kahdeksi päiväksi tällaisen Fiatin allemme. Olin kysellyt etukäteen facebook-ryhmässä, mistä löytyisi kivoja pikkukyliä ja aitoa espanjalaista elämänmenoa. Suosituksia tuli Alteasta ja Jijonasta (joka tunnetaan myös nimellä Xixona). Ne sijaitsivatkin sopivan ajomatkan päässä. 

Altea on kaunis merenrantakaupunki Alicanten lähellä. Se on myös rauhallinen lomakohde sellaista etsivälle. Altean sydän on vanhakaupunki, mihin mekin suuntasimme. Sieltä löytyi kapeita kujia ja huikeita näköalapaikkoja. Kaupunki uinui talviuntaan, joten monet kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Ehkä ilta-aikaan olisi ollut enemmän säpinää. Toisaalta oli mukavaa kävellä rauhassa ja katsella näkymiä merelle ja kaupunkiin.

Kadut olivat hurjan kapeita ja jyrkkiä ja ihan hirvitti katsella, että niissä ajettiin autolla. Liukuri olisi ollut parempi kulkupeli.

Ruokailimme vanhassakaupungissa ja suuntasimme sitten Xixonaan eli Jijonaan. Xixona on Valencian kieltä ja espanjaksi Jijona. Jijona on kuuluisa turroneista, espanjassa ja italiassa suositusta jouluherkuista, jotka tehdään hunajasta, sokerista ja munanvalkuisesta ja niissä on usein myös pähkinöitä tai manteleita. Jijonassa sijaitsee myös turron-museo.

Ehkä lähdimme matkaan liian vähällä valmistautumisella, "käydään nyt katsomassa" -asenteella, mutta Jijona jätti meidät täysin kylmäksi. Kaupunki oli kyllä vanhanaikainen kapeine kujineen, mutta vaikutti täysin kuolleelta. Kaupungin tulotien varressa oleva luonnollisen kokoinen seimiasetelma oli kyllä kaunis, mutta sekin jäi kuvaamatta, joten Jijonasta ei ole yhtään kuvaa. 

Koska kotimatka kulki Alicanten kautta, päätimme poiketa vielä kaupungin huipulla Santa Barbaran linnassa. Kävimme linnassa jo ensimmäisellä Torreviejan-matkallamme, mutta olin silloin kuumeinen ja kipeä, joten linnasta jäi varsin sumuinen mielikuva. Linna sijaitsee korkealla mäellä ja näkyy kauas. Jos haluaa kuntoilla, sinne pääsee kävellen, mutta myös hissi vie huipulle. Autollakin pääsee aika korkealle, joten me hurautimme niin ylös kuin pääsimme. Lisää linnasta ja sen historiasta voit lukea täältä.

Ehdottomasti kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka jos niillä main liikut. Se on hyvä kohde historiasta kiinnostuneille mutta myös heille, jotka haluavat pelkästään nauttia näköaloista. Linna kiertää koko Benacantil-vuoren  huipun ja on lähdes täysin säilynyt.

Illaksi sitten pullo Alicanten Santa Barbara -viiniä, jota löytyi ihan Torreviejan Consumista.

Kävelty on ensimmäisen viikon aikana enemmän kuin polvea potiessa koko aikana. Ja ihme kyllä, polvi on kestänyt, vaikkakin kipulääkkeen voimin. Olen totellut lääkäriä ja ottanut lääkettä niin paljon, että voin liikkua. Lihakset ovat kyllä kipeytyneet kuukausien liikkumattomuuden seurauksena, mutta se on hyvää kipua. 

Ja kyllähän sitä jaksaa, kun voi välillä pysähtyä ravintolaan viinilasilliselle kahville ja churroille.

Keskustelua on käyty, pitääkö churrot syödä suklaakastikkeen kanssa vai ei. Itse pidän niistä enemmän sokerin kera. 

Seuraava matkapäivä suuntautui sitten upeaan Capo Tinosoon. Siitä sitten seuraavassa päivityksessä.