Minäkinkö bujoilemaan?

Bujo, bullet journal on varmaan jo monelle tuttu. Se on siis eräänlainen kalenterin, päiväkirjan ja muistikirjan sekoitus, jota täytetään käsin ihan tavalliseen vihkoon tai muistikirjaan. Olen katsellut ihaillen toinen toistaan hienompia bujusivujen kuvia blogeista ja Instagramista. Joskus on käynyt mielessä ajatus, että jospa minäkin, mutta olen painanut sen saman tien taka-alalle. En osaa, en jaksa, en ehdi. Kunnes töissä kirjastossa hyllyttäessäni käteeni osui tämä kirja, jota jäin selailemaan, ja koin aikamoisen silmien avautumisen.

Bujo ei olekaan - tai ainakaan sen ei pitäisi olla - mikään aikavaras, päinvastoin. Se on paikka, mihin voi kirjata ylös kaiken mahdollisen, ja unohtaa epämääräiset muistilaput, joilla on taipumusta kadota. Voi suunnitella elämäänsä vuosi-, kuukausi- ja viikkotasolla. Tehdä listoja, kirjoittaa päiväkirjaa, suunnitella asioita isoista kokonaisuuksista pieniin murusiin. Tavoitteita, haaveita, mielihyvän lähteitä...ihan mitä itse haluaa. Yhtä oikeaa tapaa ei ole, eikä bujo voi olla vääränlainen, jos se on käyttäjälleen toimiva. Se on eräänlaista oman elämänsä KonMaritusta. 

Mutta ne sivut, joita netissä näkee...ne ovat niin kauniita, harmonisia ja hienosti tehtyjä. Tähänkin kirjassa oli selvä ohje: älä yritä tehdä hienoa. Yritä tehdä toimiva. Aluksi kannattaa miettiä rakennetta ja pysyä yksikertaisessa, myöhemmin voi sitten tuunata niin paljon kun haluaa.  Kun bujon saa toimimaan omalla kohdallaan niin, että siitä on iloa ja hyötyä, bujo on saavuttanut tavoitteensa. Tässä kohtaa lukiessa pienet kellot alkoivat soida korvissani. Sivujen ei tarvitse olla julkaisukelpoisia. Ne voivat olla ihan millaisia vaan, kunhan niistä on itselle iloa ja hyötyä. En osaa piirtää, ja nykyään, kun käsin ei kirjoitetaa muuta kuin kauppalappuja, käsialanikin on mennyt huonoksi. Mutta se ei haittaa. 

Kun olin päättänyt alkaa bujoilemaan, minua ei pidellyt mikään. Kyselin ja sain hyviä vinkkejä konkareilta, niistä iso kiitos! Tein harjoitusversion ruutuvihkoon, ja eilen ostin pisteellisen muistikirjan tähän tarkoitukseen. 

Ennenkuin aloitin koko hommaa, mietin, että helppo ratkaisu voisi olla sellainen, missä olisi vähän valmista kalenteripohjaa alkajaisiksi. Niinpä tilasin Adlibrikseltä vuoden 2019 bujoilukalenterin. Katsotaan, onko se sellainen kuin ajattelin, jos ei, niin jatkan tällä "tyhjällä kirjalla". Aluksi tyhjät sivut kauhistuttivat. Kirjan ja blogimallien avulla lähdin rakentelemaan mallia, missä edetään isoista kokonaisuuksista pienempiin. Eilinen ilta meni suunnitellen ja toteuttaen. Totesin, että tähän hommaan ei mikään kirjoituspöytä riitä ja siirryin sovinnolla keittiön pöydän ääreen.

Ihan ensimmäiseksi sivut numeroidaan ja tehdään  sisällysluettelo, jota täytellään sitä mukaa kun sivuja tulee lisää. Näin tarvittava tieto löytyy helposti, eikä tarvitse selata koko kirjaa.  

Sitten tulevaisuudennäkymiä puoleksi vuodeksi. Tähän voi kirjoitella isompia ja myös suurpiirteisempiä juttuja, jotka tarkentuvat sitten myöhemmin. Ja nyt kun näitä sivuja alkaa tulla, niin muistakaa että olen aloittelija :)

Tein kuukaudet post it -lapuille, jotka sitten teippasin kirjaan. Monta lappua meni hukkaan, ja aikamoista sotkua olisi syntynyt, jos olisin tehnyt suoraan kirjaan. Juuri tällaiseen kaipaan valmiita kalenterisivuja. Vaikka varmaan näitäkin oppisi tekemään kauniimmin.

 

Yhden epäkohdan huomasin heti tuossa kirjassa, se ei oikein tahdo pysyä auki ja tuolle vasemmanpuoleiselle sivulle on vaikea kirjoittaa. Varmaan helpottuu kun sivuja täyttyy lisää.

Kirjan alkuun tein myös tällaisen symbolilistan. Moni bujoilija tuntuu käyttävän symboleja, itse niitä vähän vierastan, enkä tiedä tulevatko ne käyttöön ollenkaan.

Seuraavaksi sitten kuukausinäkymä. Vähän tyhjältä näyttää kun aloitin homman vasta näin loppukuusta.

Oikealle sivulle kirjoittelin marraskuussa muistettavia asioita. Osan niistä siirrän sitten joulukuulle kuun vaihteessa. 

 Sitten hypättiin kuluvaan viikkoon.

Tässä vaiheessa huomasin taas yhden epäkohdan. Joko tussini ovat huonoja tähän tarkoitukseen, tai kirjan sivut liian ohuet. Ikävästi tuo tussin jälki kuultaa läpi sivujen. Kehityksen paikka. 

 Tähän väliin sitten jo kirjoittelin kaikenlaisia listoja. Niitä tulee lisää sitä mukaa kun tarvetta on. 

Listasin, mitä sarjoja ja elokuvia haluan katsella, sekä asioita, mitä pitäisi tai haluaisin hankkia. Täältä maalta kun lähtee ihmisten ilmoille kaupoille, niin kotona taas muistaa mitä olisi pitänyt ostaa. Olen myös suunnitellut kipu- ja mielialapäiväkirjoja. Sivuja voi lisäillä sitä mukaa kun tarvitsee, ne löytyvät sitten sisällysluettelosta, kun ne vaan muistaa heti merkitä sinne. Kauppalistat raapustan edelleen keittiössä pikkulappusille, jotka  voi sitten hukata tai unohtaa kotiin. 

Ajattelin, että teen myös päiväkirjasivuja. Kirjoitan niitä sitä mukaa kun on aikaa ja fiilistä. Parasta varmaan onkin, että voi tehdä sivuja omien tarpeidensa ja tuntemustensa mukaan. Koen myös vahvasti, että bujo tulevaisuudessa auttaa minua järjestelemään päänsisäisiä asioita ja toimii muistin tukena.  Ja hienoa, kun voi ruksailla hommalistasta hommia tehdyksi. Jos ei ehdi tai jaksa tehdä, voi homman siirtää sovinnolla seuraavalle listalle. Tai yliviivata, jos homma ei tunnukaan kovin tarpeelliselta.

Entäs sitten kun koko elämä on näissä yksissä kansissa ja kirja hukkuu tai tuhoutuu? Nimilehdelle laitoin yhteystietoni, että bujo löytää takaisin luokseni, jos unohdan sen johonkin. Toivotaan, ettei tule mitään maanjäristystä mikä nielaisisi kirjani. 

Jaan aika paljon elämääni blogeissa ja muualla somessa. Ajattelin, että bujosta tulee ihan oma, yksityinen juttuni, ja nämä olivat luultavasti ainoat bujosivuni, jotka täällä julkaisen. Paitsi tietenkin, jos tulevaisuudessa saan aikaiseksi huippuhienoja sivuja, joita haluan välttämättä esitellä koko maailmalle.