Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

tiistai 28. elokuuta 2018

Kesälomalla 2018, osa 5

Seuraava aamu oli taas poutainen. Lofooteilla kannattaa todella varautua joka säähän. Meillä oli käytössä pipot, toppatakit mutta myös sortsit. Nyt oli aika jättää Lofootit taakse ja aloittaa kotimatka. Jostain syystä valokuvaaminenkin on hyytynyt tässä kohtaa, maisemat näyttivät aika vaisuilta saarten satumaisten maisemien jälkeen. Loedingenissa söimme vielä pizzat Mama Rosa -pizzeriassa. Kokovaihtoehtoina olivat medium ja large. Tilasimme medium-kokoiset, jotka tuskin mahtuivat pöydälle. Kuinkahan isot ne isot olisivat olleet? Hyvältä maistuivat ja vatsa täynnä matkasimme kohti Kiirunaa, jossa oli tarkoitus viettää seuraava yö. Matkalla alkoi taas sataa. 

Kiirunaan päästyämme etsimme lähimmän mahdollisen leirintäalueen, mikä oli Camp Ripan Ab Kiirunan keskustan tuntumassa. Respassa ilmoittautuessa hinta tuntui aika suolaiselta, ja huomasimmekin tulleemme luksusleirintäalueelle. Huoltorakennuksessa oli saunat lämpimänä koko illan ja vieraiden käytössä oli ulkouima-allas, joka ei kuitenkaan houkutellut kylmän ja sateisen sään vuoksi. Alueella oli toinen toistaan hienompia (vuokrattuja?) autoja ja vaunuja, ja Lyyli hiukan kalpeni niiden rinnalla.

Saunaan teki mieli pitkän matkan jälkeen, mutta en voinut kuin nauraa ruotsalaisille saunatavoille. Minä istuin yksinäni ylälauteella, mutta en uskaltanut heittää löylyä, sillä alalauteelle tuli istumaan äiti pienen pojan kanssa. He olivat tiukasti pyyhkeisiin kääriytyneenä, ja sen verran ymmärsin, että olivat saunassa kuivattelemassa suihkun jälkeen. No, kun aikani odotin niin sain löylyni minäkin. 

Olin kärsinyt koko päivän kovasta polvi- ja selkäkivusta, ja mieli teki vaan lepäämään. Mutta siitäpä ei tullutkaan mitään, sillä alueella kierteli "haitarinsoittaja", joka oli soittavinaan haitaria joka oikeasti oli syntetisaattori. Päissäänkin ukkeli näytti olevan, joten kun hän meidän auton luo tuli haitareineen, annoin hänelle ystävällisesti lähtöpassit. Mutta eipä siitä nukkumisesta mitään tullut, sillä viereisen vaunun terassilla istui meluisa norjalaisseurue. Heillä oli säteilylämmittimet, joten kylmyyskään ei haitannut ilonpitoa. Musiikki soi ja puhe kävi yhä äänekkäämmäksi. Puolenyön jälkeen pyysimme, että porukka voisi olla hieman hiljempaa, jotta saisimme nukuttua. Seurue lähtikin sitten baariin, mistä palatessa meteli jatkui, mutta onneksi ei kauaa. Väsymys kai iski juhlijoille. 

Aamulla sade jatkui. Meitä väsytti ja vähän kiukuttikin. Tästä lystistä oli kuitenkin maksettu pitkä penni.  Puhtaat vaatteet alkoivat olla vähissä, joten hyödynsimme vielä pyykkitupaa jossa onneksi oli myös kuivausrumpu. Ja matka jatkui. 

Ulkomailta palattiin koti-Suomeen, ja tuntui kotoisalta. Yöpymistä suunnittelimme Keminmaalle Pohjanranta-nimiselle SF-Caravan -leirintäalueelle. Paikka vaikutti uudelta SFC:n kartoilla, ja kun pääsimme paikalle, siellä oli ehkä kolmisen vaunua eikä ristinsielua missään. Totesimme, että paikka oli Paavo Väyrysen entinen Pohjantähti-alue samannimisen opiston vieressä. Päätimme ajella vielä vähän matkaa Simoon, missä oli meille tuttu Hopeaperän SFC-alue. Alueella oli juuri treffit loppuneet ja vähän porukkaa paikalla. Rantasauna Simojoen rannalla oli lämpimänä ja vastaanotto ystävällinen. Iltakin oli kaunis, ja otimme tuolit ja pöydän esille auton vierelle ja nautimme kauniista illasta. Ja uni maittoi!

Aamulla mietimme, ajaisimmeko vielä Kuusamon suurpetokeskukseen Juuso-karhua moikkaamaan. Sinne on pitänyt aikaisemminkin poiketa, mutta mieli paloi jo kotiin. Yhtä soittoa emme sinne kuitenkaan ajaneet, vaan vielä otettiin yksi yöpymisetappi, SFC Kuturanta kauniin Lestijärven rannalla. Ilta oli taas kaunis, ja saunaankin pääsimme ja ihailimme vuonojen ja jokien jälkeen kaunista suomalaista järvimaisemaa. 
Meidän tuurillamme muuten niin rauhalliselle alueelle porhalsi pari retkeilyautollista meluisaa porukkaa, joiden mölkkykisa yltyi sitä äänekkäämmäksi mitä useampi oluttölkki oli kumottu. SFC-alueilla kuitenkin hiljaisuudesta pidetään tiukastai kiinni, ja isännältä tulee äkkiä huomautus, jos sitä ei noudateta. Porukka häipyi saunaan kymmenen maissa ja yöllä oli rauha maassa. 

Olipa mukava tulla kotiin, kun olimme asuneet autossa yhdeksän vuorokautta. Naapurin Hely oli pitänyt hyvää huolta kukista, ja terassilla pasuuna tervehti upealla kukinnalla. 
3600 kilometriin mahtui aika paljon "pusikkotaipaleita", joilla ei juuri nähtävää ollut. Niiden aikana neuloin, ja matkan saldona oli yhdet miesten ja yhdet naisten perussukat. 
Mahtava reissu, jossa riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa. Lyylimme kuljetti meitä uskollisesti eikä hyytynyt kertaakaan. 

 Viime viikon vietimme mökillä fiilistelemässä loppukesää. Kyllä siellä puuhasteltiinkin, Timpalla riitti puusavottaa ja minä siivoilin ja pyykkäsinkin vähän. Nurmikkokin oli päässyt kasvamaan hurjan pitkäksi.


Minulla on ensimmäinen työpäivä huomenna, ja alkuviikko on mennyt kotosalla. Täälläkin on siivottu ja tehty vähän pihahommia. Minitomaatti antaa satoa jo toisella kierroksella!
Aamulla oli sen verran syksyn tuntua ilmassa, että teki mieli leipoa. Niinpä tein tällaisia pikku kristallipullia. Juu ja vegaanisia ovat!
Auringon paistaessa tuntuu vielä ihan kesäiseltä. Mutta kyllähän yöt ovat jo viileitä, kosteita ja pimeitä. Lomaani on varjostanut ikävä polvikipu, joka valvottaa öisin. Olen käynyt ortopedilla ja odottelen nyt aikaa magneettikuvaukseen. Itse epäilen kierukkavammaa, oireet ovat niin samanlaisia kuin silloin, kun toisessa polvessa oli kierukka revennyt. Mutta antaapa lääkärin tehdä diagnoosit. 

Ihana loma kuitenkin, ja tuntuu mukavalta palata töihin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!