Kesälomalla 2018, osa 3

Matkakertomuksen kirjoittaminen on ollut tauolla, koska olen ollut viisi päivää mökillä ilman konetta. Venetsialaisiakin vietettiin hyvässä seurassa.

Eilen palattiin kotiin, ja keskiviikkona sitten on lomat lomailtu ja edessä on paluu töihin. Mutta nyt takaisin Lofooteille!

Matkaparkissa heräilimme sateen ropinaan. Raskas sumu roikkui vuorien yllä, ja maisemien katselu jäi haaveeksi. Eli piti tehdä varasuunitelma. Nyt oltiin torstaissa, ja perjantaille oli luvassa kaunista säätä. Niinpä päätimme käyttää sadepäivän ajamalla Lofoottien toiseen päähän, Å:n kalastajakylään saakka. Perjantaina sitten voisi ajella hissukseen takaisinpäin ja ihailla maisemia. Å:hon päästessämme satoi edelleen lohduttomasti, eikä kylä näin ollen näyttänyt meille parhaita puoliaan. Nälkä oli jo kova, ja onneksi löysimme hyvän ravintolan Mare Annan, jossa Timppa herkutteli turskalla ja minä söin tällaisen lämpimän salaatin. Ruoka oli ihanaa ja palvelu todella ystävällistä, mikä lohdutti suuresti uupuneita matkaajia.

Muutaman kuvan nappasin Å:sta, joka ei mielestäni ollut ihan kaiken sen hehkutuksen arvoinen, mitä siitä olin kuullut ja lukenut. Ehkä se olisi näyttäytynyt toisessa valossa, jos ilma olisi ollut kaunis. 

Sitten olikin taas aika etsiä yösijaa. Siunattu tekniikka, navigaattori kertoi lähellä olevan Moskenes Camping -leirintäalueen, minne suuntasimme yöpymään. Illalla Jäämeri myrskysi, ja heilutteli Lyyliä. Satoi rankasti. Leirintäalueen läheinen kallio oli täynnä pikku telttoja, ja olin kauhuissani telttailijapoloisten vuoksi. Miten ihmeessä teltat eivät lentäneet taivaan tuuliin, kun painava matkailuautokin huojui tuulessa? Ja miten telttailijat ikinä saisivat varusteensa kuiviksi?

Yhtä äkkiä kun myrsky nousi, se myös laantui, ja saimme nauttia kauniista illasta. 

Aamulla telttailijat kömpivät hyvävoimaisen näköisinä koloistaan, ja leirintäalueen keittiö ja pyykinhuoltotila olivat kovassa käytössä. Vaeltaminen ja retkeily näyttivät olevan hitti Lofooteilla, eivätkä nuo retkeilijät näyttäneet vähästä säikähtävän. Kaikenlaisia muitakin yöpymisviritelmiä näimme. 

Myös meitä karavaanareita oli laidasta laitaan. Matkailuvaunuja kuitenkin vähemmän, koska auto on kyllä ehdottomasti kätevämpi tuolla kapeilla teillä. Päivästä näytti tulevan lämmin ja aurinkoinen, joten aamupalan jälkeen suuntaismme taas tien päälle. Taidanpa tehdä perjantaista kokonaan uuden päivityksen. Se oli niin loistava päivä, että ansaitsee sellaisen.