Kesälomalla 2018 - osa 1

Karavaanarimatkailua. Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappia. Leirintäalueita laidasta laitaan. Sokerina pohjalla sadunhohtoiset Lofootit. Tervetuloa matkalle mukaan!

Edellisessä päivityksessäni kerroinkin jo reissusuunnitelmistamme. Tiistaina palasimme lomamatkalta, takana 3600 kilometriä ja yhdeksän päivää matkailuautoelämää. Ja hurjan monta upeaa kokemusta. Matkailun suhteen todella pitää paikkansa, että nälkä kasvaa syödessä, ja hurjan paljon olisi nähtävää ja koettavaa. 28 vuotta vanhaan matkailuautoomme Lyyliin olettekin tutustuneet edellisissä päivityksissä.

Tällä matkalla tuli nähtyä ja koettua niin paljon, etten voi sitä yhdessä päivityksessä sylkäistä ulos. Itselläni on vielä paljon sulattelemista, mutta hiljalleen yritän kirjoitella matkakokemuksia tänne. Useampi päivitys tiedossa tästä aiheesta siis. Sanat eivät riitä kaikkea kertomaan, eivätkä kuvatkaan tee oikeutta kaikille ihanille maisemille, joita koetin tallettaa. Mietin, millaisina palasina tarinaa tänne kertoisin, tekisinkö päivityksen Lofooteista, toisen leirintäalueista, kolmannen jostain muusta. Mutta päädyin sitten kuitenkin kronologiseen järjestykseen. Mutta nyt siis lätinät seis ja asiaan!

Sunnuntaina 5.8. Timppa pääsi viimein myös töistään irti ja alkoi vimmattu Lyylin pakkaaminen. Tällä kertaa päätimme varautua kaikkeen, sateeseen, tuuleen helteeseen....startti oli 6.8. maanantaiaamuna. Timppa oli laittanut auton jääkaapin etukäteen kylmenemään, ja ensimmäinen järkytys oli, kun jääkaapin lämpötila oli maanantaiaamuna 30 astetta! Pidimme pikaisen kriisipalaverin, ja totesimme, että ennenkin on matkustettu kylmälaukun voimin. Timppa oli varmistanut kylmenemisen laittamalla jääkaapin kylmenemään sekä kaasulla että sähköllä, mutta sepä olikin kaappipoloiselle liikaa. Mutta yllätys yllätys, pelkällä kaasulla kaappi lähtikin nätisti jäähtymään ja toimi moitteettomasti koko reissun ajan. 

Lyylillä ei voi noita kilometrejä niellä loputtomasti, varsinkin kun on vain yksi kuski. Minä en ole suostunut Lyylin puikkoihin tarttumaan, on se sen verran iso ja myös rattivaihteet ja välikaasut hirvittävät. Niinpä otimme ensimmäiseksi etapiksi Sfc Lohenpyrstön Raahen korkeudella Pattijoella. Suosimme reissuilla näitä SF-caravan -jäsenalueita. Ne ovat jäsenille paljon edullisempia kuin yleiset leirintäalueet. Lisäksi ne ovat siistejä ja rauhallisia. SFC-alueilla majailevat kausipaikkalaiset pitävät yllä alueita ja toimivat vuorotellen isäntinä ja emäntinä. Vieraat saavat yleensä todella lämpimän vastaanoton. 

Lohenpyrstö ylitti odotuksemme positiivisesti. Se on uudehko alue meren rannalla. Saunavuorot ovat yleensä vuorotellen miehille ja naisille, ja jos haluaa "perhesaunan", voi saunoa rauhassa pientä korvausta vastaan. Me tulimme niin myöhään alueelle, että saunavuorot olivat jo menossa. Ystävällinen isäntä lupasi, että saamme saunoa yleisten vuorojen jälkeen kahdestaan ilman korvausta. Wau mitä vieraanvaraisuutta! Saimme leiriytyä kaikessa rauhassa ja rentoutua saunassa pitkän matkan jälkeen.

Ilta oli kaunis meren rannalla ja ihailimme auringonlaskua. 

Aamulla heräilimme ja joimme rauhassa aamukahvit, sitten jatkoimme kohti pohjoista. Lounas syötiin tienposkessa sillä olin tehnyt valmiiksi keiton, jota sitten oli hyvä kaasuliedellä lämmittää. Retkifiilis! Ylitimme rajan Torniosta Haaparantaan, ja niin sitä oltiin ulkomailla! Seuraava yö oli tarkoitus viettää Jällivaarassa, Gallivare Camping -leirintäalueella. Sinänsä hassu juttu että Ruotsissa ja Norjassa leirintäaluemaksut ovat edullisempia kuin Suomessa yleisillä leirintäalueilla.

Tauko pidettiin napapiirin korkeudella, ja illalla olimme perillä Jällivaarassa. Ilta oli kaunis ja saimme tutustua myös ensimmäisiin mäkäräisiin, jotke eivät muuten piittaa yhtään Thermacell-hyttyskarkoittimesta. Onneksi niitä ei ihan tuskastumiseen asti riittänyt, ja  saimme nukkua yömme rauhassa. Nyt alkoi oikeasti tuntua siltä, että ulkomailla ollaan. Monenlaista matkaajaa oli liikkeellä eri puolilta Eurooppaa.

Siinäpä kaksi ensimmäistä reissupäivää! Matka jatkuu!