Pihvejä ja paranemisia

Kiitos kaikista tsempeistä ja paranemistoivotuksista, joita olen eri tahoilta saanut! Kuten edellisessä postauksessa viittasin, keuhkokuume osa 4 on tosiasia. Ja niin kuin luulin taudin jo selättäneeni, kontrolleissa oli tulehdusarvot normaalit ja keuhkokuvat myös. Rokotteenkin sain. Mutta lauantaita vasten yöllä mökillä alkoi henkeä tutusti ahdistamaan. Yritin olla noteeraamatta koko asiaa, mutta kun iltaa kohden alkoi lämpökin nousta niin olihan se taas päivystykseen lähdettävä.

Lauantai-ilta päivystyksessä on luku sinänsä. Tarkkailussa ei voi korviaan sulkea, ja kun verho välissä ei ääntä eristä niin jouduin kuulemaan monenlaista itsemurhasuunnitelmaa, humalaisia jotka haukkuivat hoitajia ja kiroilivat kun lääkäri ei tullut heti paikalle (siinä vaiheessa olin itse odottanut neljä tuntia), eli kaikenlaista mieltä ylentävää tarinaa. Mieheni totesikin, kun jälkeenpäin asiaa kävimme läpi, että nämä lääkärit ja hoitajat pääsevät varmasti taivaaseen, ovat helvettinsä käyneet läpi jo maan päällä.

Taivasosuuksista en osaa sanoa, mutta enkelin kärsivällisyydellä hoitajat yrittivät potilaiden oloa helpottaa vaikka eivät kiitosta juuri kuulleet. Kuuden tunnin odottelun jälkeen tapasin vihdoin nuoren, stressaantuneen lääkärin, joka totesi että tulehdusarvot ja valkosolut olivat selvästi nousussa vaikka eivät vielä pilvissä (olen näköjään oppinut hakemaan ajoissa apua). Sain nyt sitten lääkekuurin, jota käytetään sitten kun kaikki muut on kokeiltu. Kiltti hoitaja antoi päivystyslääkkeet mukaan, että ei tarvinnut yötä myöten lähteä päivystävään apteekkiin. Olin omalla autolla liikkeellä ilman kuskia, kun isäntä oli yötöissä. Jo päivystyksessä varoiteltiin, että lääkkeestä voi tulla melkoiset olotilat, ja sama varoittelu jatkui apteekissa. Lääkkeen ajoitus on tarkkaa, ei saa ottaa tyhjään vatsaan ja maitotuotteita ei saa samaan aikaan käyttää. 

Eipä ollut turhaa varoittelu. Pari tuntia lääkkeen oton jälkeen alkaa aikamoinen pahoinvointi, ja saa olla aika hissun kissun että saa lääkkeen pysymään siellä missä pitääkin. Oma projektinsa on yrittää saada syötyä jotain sopivasti niin että paha olo vähän helpottaisi. Itse taudin kanssa jo pärjäilen, yskin kyllä ja henkeäkin ahdistaa mutta kuumetta ei enää ole. Sain kymmenen päivän kuurin plus päivystyslääkkeet, joten kuuri kestää vielä monta monituista päivää. En halua edes ajatella mitä nämä kaikki antibiootit ovat tehneet vastustuskyvylleni ja kauanko kestää tästä toipua, vaikka tauti ei enää uusisikaan. Rokote ei ilmeisesti ehtinyt vielä vaikuttaa, kun tauti oli tullakseen, tai sitten kyseessä oli eri taudinaiheuttaja. Ajattelin vielä käydä loppuviikosta juttelemassa oman mukavan ja pätevän terveyskeskulääkärimme kanssa jatkosta. Minut on hyväksytty 26. lokakuuta alkavalle kahden viikon kuntoutusjaksolle, ja haluaisin kovasti olla sellaisessa kunnossa että pääsisin kuntoutukseen. Täytyy sanoa, että olen aika down sekä henkisesti että fyysisesti.

Ruokailut on tosiaan olleet sitä mitä kulloinkin olen alas saanut. Tänään sitten alkoi tehdä mieli ihan oikeaa kunnon ruokaa. Googlailin soijarouhe-Lindströminpihvien ohjeita, ja tein niistä oman versioni (jostain syystä olen huono seuraamaan reseptejä, aina pitää vähän varioida). Laitan omankin ohjeeni jakoon, sillä näistä pihveistä tuli ihan maistuvia, vaikka vähän tuota soijaa vierastankin. 

Lindströminpihvit soijarouheesta

1 tölkki (700 g) etikkapunajuuria

4 dl tummaa soijarouhetta

4 dl vettä (kerma tai kermaviili varmaan toimivat myös)

2,5 dl maustekorppujauhoja

2 tl soijakastiketta

3 kananmunaa

100 g levitettävää vuohenjuustoa (ei välttämätön mutta heitin purkinjämät jääkaapista taikinan sekaan)

Laita soijarouhe ja korppujauhot likoamaan veteen n. 10 minuutiksi. Valuta punajuuret ja soseuta ne blenderissä. Sekoita kaikki aineet käsin tai yleiskoneella tasaiseksi taikinaksi. Muotoile litteiksi pihveiksi ja paista 220 asteessa kunnes saavat vähän väriä. 

Tästä taikinasta tulee aika reilu satsi. Näiden lisäksi en jaksanut muuta kuin työntää vähän ranskalaisia uuniin. Hyvältä maistui monen päivän kaurapuurokuurin jälkeen. Voisin kuvitella, että näiden kanssa sopisi hyvin perunasose tai keitetyt perunat ja vaikka kanttarellikastike. Ja tietenkin hyvä salaatti! 

Aurinkoa myös alkavaan lokakuuhun!