Sukkia (yllätys!)

Tervepä taas!

Viikko taas vierähti lauantai-iltaan, joten yritänpä hiukan kirjoitella ja laittaa kuvia viikon varrella valmistuneista jutuista. Ja muuten vaan jakaa ajatuksia kanssanne! Mitäs muuta sitä meikäläinen olisi työn ohessa puuhaillut kun neulonut sukkia. Omat pitsiset pitkät sukat valmistuivat, näissä nyt ei ole mitään muuta uutta kuin väri hiukan erilainen, seiskaveikasta siis nämäkin.

Sanokaas miksi muuten tämä bloggeri joskus kääntää nämä kuvat ikäänkuin nurinniskoin? En jaksa näitä alkaa enää vääntelemään joten suokaatten anteeksi. Idea tuosta kuitenkin näkyy. Ja napit tietysti laitoin myös nyt kun niitä on reilusti varastossa.

Ja tämäkin kuva tietysti ylösalaisin. Laitan tähän linkin ohjeeseen, siellä on ainakin kuva oikeinpäin ;) klik.

Pikkuiset Lise-Lotetkin tuli tehtyä Novitan Woolista.

Lapasia olen tekemässä näille pariksi, mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä että lanka loppuu, joten pitääpä kipaista hakemassa yksi kerä Woolia lisää. Vauvoja on tulossa tässä ihan pikapuoliin sekä myöhemmin keväällä lähipiiriin, joten kyllä ne loputkin langat käytettyä tulee.

 Lise-Lotten bongasin aikoinaan Kardemumman talo -blogista, missä on paljon ihania neulemalleja. Sukan ohje oli aikaisemmassa postauksessani, mutta laitan tähän vielä linkin, klik. Malli on kiva ja helppo ja onnistuu vaikka ei olisi aiemmin pitsineuletta neulonut.

Uhosin että kokeilen seuraavaksi näitä piirakkasukkia Novitan sukkalehdestä, tällainen on lehden kuva:

Minä hiukan yksinkertaistin tuota mallia ja tein sukan takaosan sileää, oli tarkoitus pelkästään opetella tuo pitsikuvio.

Tein turhan leveän joustimen, lehden ohjeen mukaan sitä olisi pitänyt tehdä vain 2 cm. Ja oivalsin liian myöhään, että jos joustin olisi ollut kapeampi, niin kuvio olisi vetänyt etureunaa kivasti alaspäin. Mutta näistä tuli nyt prototyypit, ja ihan ok sellaiset:

Ja napit tietty taas koristeeksi.

Oli muuten tosi kiva malli neuloa, aion tehdä heti toiset perään, ja varmaan teen nyt samanlaiset kuin lehden ohjeessa.

Nutrailut on loppusuoralla, saas nähdä lopetanko huomisen jälkeen vai sitkeilenkö alkuviikosta vielä pari päivää. Paino ei ole pudonnut kuin muutaman kilon, mikä on ollut pieni pettymys. Isäntä on ollut lomalla ja hoidellut koirien lenkityksen, joten liikunta on ollut parin zumbatunnin varassa. Tänään koirat viettivät laatuaikaa nuorenparin kanssa, kun me olimme koko perhe shoppailemassa. Olivat olleet jäällä ja metsässä riehumassa, ja kotiin tullessa pienimmäinen Ronja oli ollut yhtä lumipalloa. Keli oli nyt sellainen, että lumi tarttuu jalka- ja mahanaluskarvoihin. Jospa minäkin huomenna pääsisin kunnon lenkille!

Kuluneella viikolla tuli tutustuttua ennennäkemättömään taidemuotoon, kävimme nimittäin katsomassa Pähkinänsärkijä-balettia venäläisen Moskovan baletin kruunu -ryhmän esittämänä. Hienoa nähdä, miten tarinaa voi kertoa tanssin keinoin, väriä ja pukuloistoa riitti ja Tsaikovskin musiikki on on ihanan kepeää kuunneltavaa. Ei meistä sittenkään tainnut tulla tämän taidemuodon hartaita harrastajia. Musikaalit on aina olleet meidän perheen mieleen, ja nyt on paikat varattu joululahjamusikaali Hairiin, mitä odotan innolla!

Iltana muutamana olen nautiskellut Anna-Leena Härkösen kolumneista. Anna-lehden kolumnit on koottu mainioksi kirjaksi "Laskeva neitsyt". Tästä, kuten muistakin Härkösen kirjoista olen löytänyt itseni ja omat ajatukseni moneen kertaan. Ihan kuin joku fiksu ihminen (Anna-Leena?) olisi sukeltanut aivoihini ja pukenut sanoiksi siellä liikkuvia ajatuksia. Esim. sisustusjutuista kertova kolumni "Unelmien piilopaikat" kolahti ihan täysin. Minäkin ihailen sisustuslehtien, -kirjojen ja -blogien kauniita kuvia, mutta pidän niitä samalla hyvin epätodellisina ja todelliselle elämälle vieraina.Lastenhuoneissa näkyy vain muutama huolella valittu, uusi lelu ja mahdollisesti kiharatukkaiset, rimssuhelmaiset, puhtaat lapset. Yhteiseen kotiin on aikanaan tuotu sekä miehen että naisen oman elämän tavaroita, mutta hiljalleen ne miehen tavarat on sieltä vähin äänin kadonneet, ensin kaappeihin ja sitten kierrätykseen. Meillä on myös Anna-Leenan kanssa yhteistä se, että sisustetaan minkä sisustetaan ja sitten saa olla. Minä elelen täysin onnellisena 15 vuotta vanhassa talossa, joka ei juuri remppaa ole tehty sen 15 vuoden aikana muutamaa pakollista tapetointia lukuunottamatta. Sain aikanaan valita materiaalit itse, ja ne miellyttävät vieläkin, vaikka eivät enää olekaan trendikkäitä. Minussa on myös hiukan ekoihmistä, eli en halua remonttia remontin vuoksi, jos kohde on vielä suht siisti ja toimiva. Sitä paitsi remontti on mielestäni epämukavaa. Ja kallista. Matkustan mieluummin nekin rahat. Sohvan tehtävästä olemme miehen, teinin ja koirien kanssa luultavasti samaa mieltä: sen tehtävä on olla mukava.

Monesta muustakin asiasta olen Anna-Leenan kanssa pitkälti samaa mieltä. Yksi juttu meillä ei kohtaa: Anna-Leena on aina ollut laiha eikä liho millään, vaikka kuinka söisi. Kateuden pihinää. Tosin sekään ei kuuleman mukaan ole aina mukavaa: tikkujalka on vapaata riistaa, tuntemattomat ihmiset (fanit?) tulevat huomauttelemaan, että sopisi syödä enemmän.

Kakkuja en ole nyt tehnyt, enkä muitakaan herkkuja. Tällaisen jääkakun tein jäädykevuoa´assa terassin pöydälle koristeeksi. Vettä, karamelliväriä ja havunoksia vuokaan ja pakastimeen jäätymään. Muutama oksa ja punatulkku koristeeksi.

Eipä ole ainakaan kaloreita! Ihanaa pyhäpäivää ja mukavaa tulevaa viikkoa!