Kaikenlaisia leirejä

Heippa!

En ehtinyt edellisen reissun matkakertomusta saada loppuun, kun tulikiin jo startattua seuraavalle. Koska: viimeinen lomaviikko, lämmintä luvassa, aurinkoistakin. Joten kuuntelimme meren kutsua ja kävimme ajelemassa kauniin Saariston rengastien. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin. 

Tänään illansuussa kotiuduimme. Huomenna vietän hengähdyspäivän ennen maanantaista töihin paluuta. Oli mahtavat neljä lomaviikkoa. Kävimme juhlissa, vieraitakin kävi. Mökkeilimme helteessä ja vesisateessa. Lyyli kuljetti meitä väsymättä 2500 km Suomessa, Virossa ja Latviassa. 

SFC Mussalo, Taivassalo

Leirintäalueilla yöpyessä tapaa paljon erilaisia ihmisiä. Nuoria ja vanhoja, suomalaisia ja ulkomaalaisia. SF-Caravanin jäsenyhdistysten alueet eli SFC-alueet ovat edullisia, siistejä, rauhallisia ja turvallisia. Kausipaikkalaisia (joilla siis on vaunu vakituisesti alueella satunnaisia reissuja lukuunottamatta) on paljon, ja vaunujen ympärillä on hienoja terasseja ja kukkaistutuksia. Vieraisiin suhtaudutaan ystävällisesti. Isäntä esittelee vapaat paikat mistä valita. Hiljaisuus on yleensä klo 23-06, ja silloin on oikeasti hiljaista joten yönsä saa nukkua rauhassa. Jos joku porukka innostuu tämän jälkeen äänekkäästi juhlimaan, isäntä käy ystävällisesti hiljentämässä heidät. Lapset komennetaan vaunuihinsa.

Asuntovaunuaikoina, ennenkuin meistä tuli mökkihöperöitä, meilläkin oli hetken aikaa kausipaikka, mutta se ei ollut ihan meidän juttu. Kausipaikkalaiset hoitavat alueita talkoilla. Toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla, aluemaksuilla ja kausipaikkamaksuilla. Yleensä lapset on huomioitu hyvin. Viime yön vietimme SFC Vakka-Suomen alueella, Uudenkaupungin Rairannassa. Vierailijat voivat lahjoittaa pullonsa ja tölkkinsä yhdistykselle, ja monissa paikoissa, kuten Rairannassa panttirahat käytetään lasten ja nuorten hyväksi. Rairantaan oli hankittu panttirahoilla esim. leikkimökki, hämähäkkikeinu ja kiipeilytelineitä (karavaanaritko kosteaa porukkaa :)? ). SFC-alueilla saunat yleisillä vuoroilla - kesäaikaan joka ilta - sisältyvät leirintähintaan. Saunavuorot ovat erikseen miehille ja naisille, ja joillain alueilla on erilliset miesten ja naisten saunat. Halutessaan voi varata myös perhesaunan pientä maksua vastaan.  Usein ne parhaat keskustelut käydään juurikin saunan lauteilla. Naisten saunassa tosin käy välillä sellainen kälätys, että itse pakenen paikalta. Aiemmin alueille otettiiin vain SF-Caravanin eri jäsenyhdistysten jäseniä yöpymään, mutta nykyään useimmille alueille pääsevät myös satunnaiset yöpyjät, mikä on tuonut mielestäni kivaa säpinää alueille. Heille leirintämaksu on vähän korkeampi kuin jäsenille, mutta silti edullinen yleisiin leirintäalueisiin verrattuna.

Jokainen itseään kunnioittava SFC-alue järjestää myös treffejä. Treffien aiheet voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Tanssitreffit, karaoketreffit, lasten treffit, venetsialaiset, unhoituksen yö....treffeillä ohjelmaa on monipuolisesti, väkeä paljon ja niistä peritään erillinen treffimaksu leirintämaksun lisäksi.

Ja sitten ne yleiset leirintäalueet. Tähtiluokitus antaa jonkinlaista kuvaa alueen tasosta, mutta ei välttämättä sen hoidosta ja siisteydestä. Tähtiluokituksiin vaaditaan tietyt palvelut, esim. ravintola tai erilaisia aktiviteetteja. Toiset alueet ovat todella siistejä, mutta joskus sesonkiaikaan voi varautua siihen että vessoissa ei ole paperia ja suihkun lattiat ovat niin likaisia, että suihkuun on mentävä Crocsit jalassa. Leirintämaksut ovat korkeammat kuin SFC-alueilla, ja usein perusmaksun lisäksi peritään vielä henkilömaksuja. 

Mutta välillä näilläkin alueilla olemme yöpyneet. Kesäaikaan näkee jos jonkinlaista yöpyjää ja kuulee montaa eri kieltä. On isoja perheitä teltoissa, ja joskus sateella tekisi mieli kutsua porukka autoon suojaan. Mutta retkeläiset ovat varautuneet joka säähän. Saksalaisilla on hyvin kekseliäitä tapoja majoittua autossa, esim katolle nouseva teltta tai farmariautoon rakennetut petipaikat. Olemme nähneet jopa kolmen henkilön yöpyvän farmariautossa. Jostain auton kätköistä sitten löytyy vielä grillit, keittimet, ruoat, ruokailuvälineet, pöydät ja tuolit jne...kaikki tarkassa järjestyksessä. 

Moskenes Camping, Lofootit

Moskenes Camping, Lofootit

Yleensä matkaajat tulevat alueille yöpymään ja käyttämään suihkuja ja keittiöitä. Mutta sitten on niitä jotka tulevat juhlimaan, ja juhlat saattavat jatkua kovaäänisinä pikkutunneille ilman että kukaan puuttuu asiaan. Nämä tilanteet ovat kyllä mielestäni vähentyneet ja yleensä saa nukkua yönsä rauhassa. 

Jokaisen leirintäalueen tekee omanlaisekseen miljöö: järvi, meri, vuoret, metsä...niistä ei tähtiä anneta, mutta tämä on ehkä tärkein kriteeri, ainakin minulle. 

Matkaparkki, Hailuoto, Marjaniemi

Matkaparkki, Stellplaz, Vesterålen

Matkaparkit ovat yöpymispaikkoja, mitkä eivät täytä leirintäalueen kriteerejä, mutta niissä on usein esim. wc, suihkut ja keittiöt. Ja sitten on tietenkin vielä puskaparkit, missä matkaaja on omillaan.

Tänäkin kesänä on nähty kaikenlaisia leirintäalueita ja paljon on ollut ihmettelemistä. Reissaaminen on kivaa, mutta aina on yhtä ihanaa tulla kotiin. On kiva hoidella kasvejaan, elellä vähän väljemmin, jopa pyykin pesu on kivaa. Töihin palailen hyvillä mielin. Ja matkapäivityksiä on vielä tulossa muutama. 

Edellisen reissun jälkeen kiittelimme ihania naapureitamme postien, kukkien ja siilien (kyllä!) hoitamisesta paellaillallisella.

Palaillaan, kaunista viikonlopun jatkoa!

Kesälomalla 2018, osa 2

Keskiviikkona lähdimme hyvin nukkuneina ja innosta puhkuen kohti Norjaa. Pysähdyimme Ruotsin puolella vielä Kiirunassa kaupassa. Parkkipaikalla ihmettelimme veripilkullisia autojen konepeltejä. Kun matka jatkui, alkoi Lyylinkin tuulilasiin napsahdella sääskiä niin, että pian alkoi näkyvyys heiketä. Kiirunan jälkeen on useita "puskaparkkeja" eli ilmaisia yöpymispaikkoja, missä saattaa olla wc ja ehkä kemiallisen wc:n tyhjennyspaikka. Niissä näkyi olevan paljon telttailijoita ja karavaanareita, ja lähetin lämpimän ajatuksen heille sinne sääskien kynsiin. Itse olen sen verran mukavuudenhaluinen, että arvostan leirintäalueiden palveluita (kuten sähköä!), joten noissa puskaparkeissa ei tullut yövyttyä, vaikka niihinkin oli valmius olemassa.

Norjaan päin oli muitakin menijöitä. Paikallisia asukkaita ei niin vaan ohiteltu, vaan heillä tuntui olevan etuoikeus tien käyttöön ja niinhän sen pitääkin olla. Valtaväestö ennen turisteja. Muutaman torven töräyksen jälkeen suvaitsivat siirtyä pientareelle ja pääsimme jatkamaan matkaa. 

Päivä oli helteinen myös pohjoisessa. Ruokaa tehtiin taas tienposkessa (siunattu kaasuliesi!) ja välillä piti vilvoitella varpaita. Vedet olivat todella alhaalla, varmaan sateisempina kesinä tämäkin virta on kuohunut kunnolla.

Saaria lähestyttäessä tie kapeni ja nousut ja laskut alkoivat olla niin jyrkkiä, että jouduin jo välillä henkäilemään ja puristamaan ovenkahvaa rystyset valkoisina. Illansuussa sitten poistuimme mantereelta sillan yli Vesteråleniin, joka on saariryhmä Lofoottien pohjoispuolella. Monet tämän laskevat jo Lofooteiksi.

 Ajomatkaa oli jo kertynyt melkoisesti, joten aloimme etsiskellä leirintäaluetta yöpymistä varten, mutta sellaistapa ei niin vaan löytynyt. Onneksi olin kirjoittanut muistiin muutamia yöpymispaikkoja, ja muistin, että Loedingin satamassa on matkaparkki. Hetken etsimisen jälkeen löysimmekin Hjertholmenin satamaan. Emme olleet koskaan yöpyneet matkaparkissa, joten olimme vähän sormi suussa, miten täällä toimitaan. Henkilökuntaa ei ollut missään, ja huoltorakennuksen seinässä nökötti kummallisen näköinen maksuautomaatti. Ystävällinen norjalaisrouva opasti meitä, ja saimme parinkympin arvoisen yöpymisemme maksettua. Kuitti ripustettiin auton ikkunaan ja illalla sitten valvoja kiersi katsomassa, että kaikki olivat maksaneet yöpymisensä. Vessat, suihkut ja keittiö olivat kaikki avoinna yöpyjiä varten kuten leirintäalueella. En ole varma, mitkä kriteerit pitää täyttää, että saa kutsua aluetta leirintäalueeksi, mutta ihan näppärää, että näitä matkaparkkeja on nyt tullut. Suomen puolen matkaparkit löytyvät nykyään myös SF-Caravanin leirintäoppaasta. 

Maisemissa jo silmä lepäsi. Eikä ollut sääskiä eikä mäkäräisiä!

Keittovarustuksena meillä oli mukana myös matkagrilli. Kätevin oli kuitenkin mikron kokoinen kiertoilmauuni, jonka olen joskus ostanut Lidlistä. Sillä valmistui iltapalat nopeasti, kunhan sähköä tuli autoon.

Iltaa kohti tuuli voimistui, ja taivaalle alkoi kerääntyä harmaita pilviä. Me painoimme päämme tyynyyn ja uneksimme Lofooteista, johon vihdoin oli tarkoitus päästä seuraavana päivänä.