Vielä kerran - Saariston Rengastie - Tien päällä 2019

Heippa! Ihan ensimmäiseksi, tämän samoin kun Lukulampun valossa -blogini, löydät nyt blogit.fi -sivustolta. Seuraamaan pääset kuvalinkkiä klikkaamalla.

Viimeinen lomaviikko ja aurinkoista luvassa. Lyyli parka luuli jo päässeensä talviteloille, ja mekin ajattelimme, että reissut on tältä kesältä heitetty. Muutama päivä mökillä, ja alkoikin tuntua, että miksikä ei. Lyyli virkistyi, kun sai tankin täyteen ja niin alkoi matka kohti Saariston rengastietä.

SFC Mussalo, Taivassalo

Olemme kulkeneet rengastien aikaisemmin kahteen kertaan, kerran molempiin suuntiin. Tällä kertaa lähdimme matkaan Taivassalon suunnasta. Ensimmäisen yön vietimme Taivassalossa Camping Mussalossa (SFC). Alue toimii myös yleisenä leirintäalueena 1.6.-31.8.välisenä aikana.

Huomasi, että koulut olivat jo alkaneet, sillä lapsiperheitä ei enää paikalla näkynyt. Mussalossa tuuli kovaa, vaikka ilta oli muuten kaunis. Saunassa ollessamme tuuli tyyntyi ja ilma muuttui leppoisaksi. Elokuun ilta parhaimmillaan! Merivesi oli vielä 19-asteista, ja uimassakin pulahdin.

Kustavi-Iniö-Houtskär

Hyvä ohjeistus Saariston rengastien reitille löytyy täältä. Ohjeistus on tehty pyöräilijöitä ajatellen, ja siinä on myös vaihtoehtoisia reittejä ja jotain nähtävyyksiä. Pyöräilijöitä oli vielä paljon liikkeellä, samoin motoristeja, meitä karavaanareita vähemmän.

Aamupäivällä lähdimme liikkeelle Kustavista kohti Iniötä. Lauttajonossa tapaa monenlaista kulkijaa ja juttu luistaa. Ensimmäisellä lauttamatkalla minulle kävi pieni tapaturma. Olin menossa portaita kannelle maisemia ihailemaan, enkä huomannut, että portaikko oli suljettu rautatangolla. Keltainen tanko sulautui keltaisiin portaisiin niin hyvin, että kävelin suoraan tankoa päin ja sain aikamoisen tällin nenääni. Ihme kyllä, silmälasit säilyivät ehjänä. No, reissussa aina sattuu ja tapahtuu, joten Buranaa nassuun ja matka jatkui.

Iniön (Dalen) ja Houtskärin (Mossala) väliä liikennöi m/s Antonia. Tämä on ainoa maksullinen lauttayhteys rengastiellä, ja kestää 45 minuuttia. Matkailuauton lauttamatkan hinta oli 75 euroa, mikä tuntui aika suolaiselta. Tämä ei tullut yllätyksenä, mutta kirpaisi silti. Mutta ainahan voi uida, tai kääntyä takaisin, jos hinta ei miellytä. Henkilöautoilijat joutuivat pulittamaan 40 euroa, motoristit 20, pyöräilijät 12 ja linja-autot 150 €!

Me maksoimme kiltisti ja nautimme lauttamatkasta ja kauniista ilmasta koko rahalla. Joimme munkkikahvit ja jutustelimme tapaamamme mukavan motoristipariskunnan kanssa. 

Olemme aikaisemmalla reissullamme yöpyneet Houtskärissa Saariston lomakeskus Mossalassa. Paikka on uudistunut ja karavaanarialue siisti, mutta se on sivussa eikä merinäköalaa ole, joten jatkoimme matkaa. Hiukan taas jo nälkäkin alkoi vaivata. Olin kuullut, että Houtskärin vierasvenesatamassa Grill Café Skagen

on hyvä hampurilaispaikka, joten sinne suuntasimme. Tarjolla oli myös vegaaninen ja kasvisvaihtoehto kohtuulliseen hintaan. Hampurilaiset olivat ok, ei mikään järisyttävä makunautinto, mutta paikka oli kaunis.

Nauvo - aivotärähdys?

Matka jatkui monen pienen lauttamatkan kautta Houtskärista Nauvon kautta kohti manteretta. Hiukan mietimme yöpymistä Nauvossa

Grännes Homesteadin pihaleirintäpaikassa, jossa olemme joskus leiriytyneet. Päätimme kuitenkin tällä kertaa ajella mantereelle yöpymään. 

Nauvon sataman ravintolalaivojen pizzat ovat hyviksi todettuja, mutta me tyydyimme hampurilaisaterian jälkeen juomaan kahvit ja katselemaan sataman menoa. Kovasti oli jo hiljaista verrattuna siihen, kun viimeksi täällä poikkesimme. Silloin taisi olla heinäkuu. Koulujen alkaminen näkyi selvästi myös hiljentyneenä veneliikenteenä.

Alkumatkan tärskyn jälkeen minulla alkoi olla hiukan aivotärähdyksen oireita, päätä särki, nukutti ja oli huono olo. Hiukan jo mietimme lääkärille näyttäytymistä. Eniten hirvitti, minkälaiset mustelmat silmien ympärille muodostuu, kun työt kutsuivat seuraavalla viikolla. Onneksi naama pysyi siedettävän näköisenä, ja oireetkin helpottivat hiljalleen.

Kuusisto - Rairanta


 Yöpaikaksi valitsimme kauniin ja rauhallisen SFC Kuusiston Kaarinassa. Siellä on myös tullut joskus rengastien reissulla yövyttyä. Usein SFC-alueilla on naisten saunavuoro alkuillasta ja miesten sen jälkeen. Itse en halua kovin aikaisin illalla saunoa, ja aina ei naisten vuorolle ehdikään, jos tulee illansuussa alueelle. Kuusistossa oli kuitenkin fiksut saunavuorot: naiset 18-19, miehet 19-20, naiset 20-21, miehet 21-22. Saunoa sai rauhassa. Mereenkin teki mieli, mutta miinuksena Kuusistolle saunasta mereen oli kohtalaisen pitkä matka, joten matkaväsymys voitti meren kutsun.

Aamulla oli vielä vähän hatara olo, joten mietimme kotiin ajamista, mutta päädyimme kuitenkin vielä yhdeksi yöksi SFC Vakka-Suomen kauniiseen
Rairantaan.
 Alue oli laajentunut kovasti viime käynnin jälkeen ja oli jo aikamoinen city. Palveluita oli myös lisätty, uusia huoltorakennuksia tehty. Alueella oli myös kioski ja siellä kävi paikallisia yrittäjiä myymässä leivonnaisia ja vihanneksia.

Seuraavana aamuna olikin sitten aika siirtyä merellisistä maisemista kotia kohti. Rengastie on kiva vaihtoehto pikku reissuksi, jos viihtyy meren äärellä.

Nyt on sitten lomat pidetty ja olen palannut töihin hyvillä mielin. Näihin kuviin ja tunnelmiin on sitten mukava talven mittaan palailla. Kiva kun olet ollut mukana! Kesä vielä viipyilee, ja tänään suunnistan kohti Lehmistä ihan yksin, Timpalla on muita kiireitä.

Hyvää alkavaa viikonloppua ja aurinkoa!

Kaikenlaisia leirejä

Heippa!

En ehtinyt edellisen reissun matkakertomusta saada loppuun, kun tulikiin jo startattua seuraavalle. Koska: viimeinen lomaviikko, lämmintä luvassa, aurinkoistakin. Joten kuuntelimme meren kutsua ja kävimme ajelemassa kauniin Saariston rengastien. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin. 

Tänään illansuussa kotiuduimme. Huomenna vietän hengähdyspäivän ennen maanantaista töihin paluuta. Oli mahtavat neljä lomaviikkoa. Kävimme juhlissa, vieraitakin kävi. Mökkeilimme helteessä ja vesisateessa. Lyyli kuljetti meitä väsymättä 2500 km Suomessa, Virossa ja Latviassa. 

SFC Mussalo, Taivassalo

Leirintäalueilla yöpyessä tapaa paljon erilaisia ihmisiä. Nuoria ja vanhoja, suomalaisia ja ulkomaalaisia. SF-Caravanin jäsenyhdistysten alueet eli SFC-alueet ovat edullisia, siistejä, rauhallisia ja turvallisia. Kausipaikkalaisia (joilla siis on vaunu vakituisesti alueella satunnaisia reissuja lukuunottamatta) on paljon, ja vaunujen ympärillä on hienoja terasseja ja kukkaistutuksia. Vieraisiin suhtaudutaan ystävällisesti. Isäntä esittelee vapaat paikat mistä valita. Hiljaisuus on yleensä klo 23-06, ja silloin on oikeasti hiljaista joten yönsä saa nukkua rauhassa. Jos joku porukka innostuu tämän jälkeen äänekkäästi juhlimaan, isäntä käy ystävällisesti hiljentämässä heidät. Lapset komennetaan vaunuihinsa.

Asuntovaunuaikoina, ennenkuin meistä tuli mökkihöperöitä, meilläkin oli hetken aikaa kausipaikka, mutta se ei ollut ihan meidän juttu. Kausipaikkalaiset hoitavat alueita talkoilla. Toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla, aluemaksuilla ja kausipaikkamaksuilla. Yleensä lapset on huomioitu hyvin. Viime yön vietimme SFC Vakka-Suomen alueella, Uudenkaupungin Rairannassa. Vierailijat voivat lahjoittaa pullonsa ja tölkkinsä yhdistykselle, ja monissa paikoissa, kuten Rairannassa panttirahat käytetään lasten ja nuorten hyväksi. Rairantaan oli hankittu panttirahoilla esim. leikkimökki, hämähäkkikeinu ja kiipeilytelineitä (karavaanaritko kosteaa porukkaa :)? ). SFC-alueilla saunat yleisillä vuoroilla - kesäaikaan joka ilta - sisältyvät leirintähintaan. Saunavuorot ovat erikseen miehille ja naisille, ja joillain alueilla on erilliset miesten ja naisten saunat. Halutessaan voi varata myös perhesaunan pientä maksua vastaan.  Usein ne parhaat keskustelut käydään juurikin saunan lauteilla. Naisten saunassa tosin käy välillä sellainen kälätys, että itse pakenen paikalta. Aiemmin alueille otettiiin vain SF-Caravanin eri jäsenyhdistysten jäseniä yöpymään, mutta nykyään useimmille alueille pääsevät myös satunnaiset yöpyjät, mikä on tuonut mielestäni kivaa säpinää alueille. Heille leirintämaksu on vähän korkeampi kuin jäsenille, mutta silti edullinen yleisiin leirintäalueisiin verrattuna.

Jokainen itseään kunnioittava SFC-alue järjestää myös treffejä. Treffien aiheet voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Tanssitreffit, karaoketreffit, lasten treffit, venetsialaiset, unhoituksen yö....treffeillä ohjelmaa on monipuolisesti, väkeä paljon ja niistä peritään erillinen treffimaksu leirintämaksun lisäksi.

Ja sitten ne yleiset leirintäalueet. Tähtiluokitus antaa jonkinlaista kuvaa alueen tasosta, mutta ei välttämättä sen hoidosta ja siisteydestä. Tähtiluokituksiin vaaditaan tietyt palvelut, esim. ravintola tai erilaisia aktiviteetteja. Toiset alueet ovat todella siistejä, mutta joskus sesonkiaikaan voi varautua siihen että vessoissa ei ole paperia ja suihkun lattiat ovat niin likaisia, että suihkuun on mentävä Crocsit jalassa. Leirintämaksut ovat korkeammat kuin SFC-alueilla, ja usein perusmaksun lisäksi peritään vielä henkilömaksuja. 

Mutta välillä näilläkin alueilla olemme yöpyneet. Kesäaikaan näkee jos jonkinlaista yöpyjää ja kuulee montaa eri kieltä. On isoja perheitä teltoissa, ja joskus sateella tekisi mieli kutsua porukka autoon suojaan. Mutta retkeläiset ovat varautuneet joka säähän. Saksalaisilla on hyvin kekseliäitä tapoja majoittua autossa, esim katolle nouseva teltta tai farmariautoon rakennetut petipaikat. Olemme nähneet jopa kolmen henkilön yöpyvän farmariautossa. Jostain auton kätköistä sitten löytyy vielä grillit, keittimet, ruoat, ruokailuvälineet, pöydät ja tuolit jne...kaikki tarkassa järjestyksessä. 

Moskenes Camping, Lofootit

Moskenes Camping, Lofootit

Yleensä matkaajat tulevat alueille yöpymään ja käyttämään suihkuja ja keittiöitä. Mutta sitten on niitä jotka tulevat juhlimaan, ja juhlat saattavat jatkua kovaäänisinä pikkutunneille ilman että kukaan puuttuu asiaan. Nämä tilanteet ovat kyllä mielestäni vähentyneet ja yleensä saa nukkua yönsä rauhassa. 

Jokaisen leirintäalueen tekee omanlaisekseen miljöö: järvi, meri, vuoret, metsä...niistä ei tähtiä anneta, mutta tämä on ehkä tärkein kriteeri, ainakin minulle. 

Matkaparkki, Hailuoto, Marjaniemi

Matkaparkki, Stellplaz, Vesterålen

Matkaparkit ovat yöpymispaikkoja, mitkä eivät täytä leirintäalueen kriteerejä, mutta niissä on usein esim. wc, suihkut ja keittiöt. Ja sitten on tietenkin vielä puskaparkit, missä matkaaja on omillaan.

Tänäkin kesänä on nähty kaikenlaisia leirintäalueita ja paljon on ollut ihmettelemistä. Reissaaminen on kivaa, mutta aina on yhtä ihanaa tulla kotiin. On kiva hoidella kasvejaan, elellä vähän väljemmin, jopa pyykin pesu on kivaa. Töihin palailen hyvillä mielin. Ja matkapäivityksiä on vielä tulossa muutama. 

Edellisen reissun jälkeen kiittelimme ihania naapureitamme postien, kukkien ja siilien (kyllä!) hoitamisesta paellaillallisella.

Palaillaan, kaunista viikonlopun jatkoa!