Tähystys takana!

Huomenta!

Tähystyksestä selvitty erinäisten vaiheiden jälkeen ja nyt kotona toipumisen alussa. 

Eilen piti sairaalassa olla klo 7.15 joten herätys oli aikaisin. Luulin, että valvon ja jännitän koko yön mutta ihme kyllä nukuin aika hyvin ja kännykän piti herättää. Syömättä ja juomatta piti olla klo 24 jälkeen. Minulle tuo syömättömyys ei ole mikään ongelma, mutta vettä olen tottunut lipittämään koko ajan joten jano oli kova. Jännitys alkoi laueta kun pääsin osastolle ja tapasin sairaanhoitajan ja lääkärin. Minut leikannut lääkäri on alansa huippuja joten sen puoleen ei tarvinnut pelätä.

Saliin pääsin noin klo 9, joten kauaa ei tarvinnut odottaa. Minulla jännitys tekee sen, että suonet karkaavat jonnekin, ja tipan laittaminen oli aika mielenkiintoinen prosessi. Oikeaan käteen se saatiin sitten onneksi laitettua. Tähystys oli suunniteltu tehtäväksi spinaalipuudutuksella. Itse puudutuksen laittaminen sujui hyvin,  mutta jostain syystä polvi ei lähtenyt kunnolla puutumaan, vaan tunsin ihan hyvin kun sitä pestiin. Lääkäri oli jo salissa, joten päätettiin nukuttaa. Se päätös tehtiin niin nopeasti, että en edes itse tajunnut mitään muuta kuin nukutuslääkärin sanat "kauniita unia". 

Heräämössä muistan katsoneeni kelloa ensimmäisen kerran n. klo 11, varmaan olin siellä ollut jo hyvän aikaa ennen sitä. Heräämössä haavaa tarkkailtiin, koska se näytti vuotavan vähän sidosten läpi. Puudutus sitten vaikutti siellä missä sen ei olisi pitänyt eli lantion alue oli täysin puuduksissa. Edellinen tähystys on tehty puudutuksella viisi vuotta sitten enkä muista mitään tällaista hankaluutta siinä. Lantion puutuminen teki pissalla käynnistä mahdotonta, joten kerran jouduttiin katetroimaankin. Kyllä sitä ihminen voi olla perusasioista onnellinen, sitten kun tuokin toimitus onnistui.

Jalatkaan eivät oikein kantaneet, joten pääsin pyörätuolin kyydissä kotiutusosastolle, missä oli erittäin ystävällinen pöytiin tarjoilu.

Eilen oli sellainen päivä, että vegaanisuus vaihtui hetkeksi lakto-ovoon, sillä nälkä oli sitä luokkaa etten näistä tarjoiluista kieltäytynyt. Sitten kun pysyin tolpillani, pääsin pukukoppiin vaihtamaan omia vaatteita päälleni. Mutta kun vedin  sairaalan pöksyt jalastani, myös osa sidoksista irtosi, ja haava alkoi vuotaa ihan kunnolla. Soittokellolla kutsuin henkilökuntaa paikalle, ja sitten mentiinkin takaisin petipaikalle kolmen koon hoitoon. Jääpussia, painesidettä ja jalka koholle. 

Sen jälkeen kaikki kävikin sitten varman päälle. Minut puettiin siinä sairaalasängyllä, polvi sidottiin tiukkaan pakettiin ja kärrättiin pyörätuolilla autoon asti. Sain mukaani kotiohjeet ja tiukan käskyn olla illan mahdollisimman aloillani jalka koholla, ettei haava alkaisi enää vuotaa.

Ilta sujui sitten varsin leppoisasti siinä sohvalla, Timppa haki pizzaa ja Wienernougatia olin varannut kotiin valmiiksi. Mielestäni herkkuilta oli varsin ansaittu. Netistä seurasimme erästä huikeaa salibandyottelua, jossa eräs hyvin tärkeä henkilö oli mukana ja toi joukkuelleen isosti kunniaa. Näillä eväillä oli hyvä sänkyyn kellahtaa. Paksun paketin sain luvan jo illalla purkaa. Onneksi verenvuoto oli asettunut eikä alkanut uudestaan yöllä. Muutaman kerran piti yöllä särkylääkettä hakea, mutta mitään kovaa kipua polvessa ei ole. Tältä se näytti nyt aamulla:

Hurjasti on turvoksissa. Se johtuu tietysti itse operaatiosta mutta myös keittosuolaliuoksesta, jolla polvea on huuhdeltu ja jota sinne on laitettu näkyvyyden paranemiseksi. Huomenna saan ottaa haavalaput pois ja suihkuttaa haavan, sitten tarvittaessa uudet laput päälle. Voi olla aika irroitteleminen noissa lapuissa verihyytymien vuoksi mutta se on huomisen huolia. Sairauslomaa on kirjoitettu 4.11. saakka, mutta perjantaina pitäisi käydä työterveydessä tai terveyskeskuksessa poistattamassa tikit ja selvittämässä työkuntoa.

Sikäli kun lääkärin tekstiä ymmärsin, risaisia, "jauhautuneita" osia polvikierukasta poistettiin. Aika näyttää, kuinka paljon se kipuihin vaikuttaa, kun kulumaakin on. 

Nyt otetaan kuitenkin rennosti. Ikkunasta mollottelee täysikuu ja maakin on hiukan valkoinen. Keski-Suomessa onkin ollut ihan kunnon lumikaaos, saa nähdä saadaanko tännekin lisää lunta. Lumikeliin yritin varautua viime viikolla hakemalla talvikenkäni vaatehuoneesta. Saldo näytti tältä:

Ymmärrän kyllä parittomat sukat, mutta näiden molempien kenkien parit ovat kadonneet jäljettömiin!!! Koko talo on käännetty ylösalaisin, mutta niitä ei ole löytynyt. Ei auttanut muu kun lähteä hätäisille kenkäostoksille. Pitkävartisia saapikkaita kyllä löytyy, mutta en oikein välitä niitä arjessa käyttää, ja selkä ja polvi sanelevat muutenkin pitkälti sen, millaisia kenkiä yleensä voin jalassa pitää.

 Ehkä tuo kenkämysteeri joskus selviää. Hyvää viikonloppua!