Kukkailoa ja vähän sukkiakin

Ihana orkidea on tuliainen miehen siskolta, edelleen hengissä Hilkka!

 Meillä ei ole pitkään aikaan ollut muita viherkasveja kuin tuo allaoleva kultaköynnös, joka on parikymmentä vuotta vanha ja välillä juurrutettu uudestaan, kun on käynyt kaljuksi. Jotenkin kasvit ovat yksi kerrallaan kuolleet eikä ole tullut uusia hankittua tilalle. Aikanaan kun oli koiria, halusin myös pitää sisustuksen aika riisuttuna, ja välttyä siivoamasta multaa lattialta. Itse en ole mikään sisustustrendi-ihminen, mutta onkohan niin että ne ovat olleet vähän out ja nyt ovat palaamassa sisustukseen?

Tyttäreni muutti kesän alussa omaan kotiin ja innostui kasveista uudessa kodissaan. Ja hiljalleen minunkin on alkanut tehdä mieli jotain vihreää kotiin, nyt kun ei ole enää muita huollettavia. Ongelma on se, että meillä ei ole oikein ole ollut kasveille paikkaa kun ei ikkunalautojakaan ole. Mutta sattuipa silmääni kierrätyskeskus Patinan sivuilta tällainen kukkapöytä, ja sille löytyi paikkakin. Tähän paikkaan ei koirien aikaan voinut kukkia ajatellakaan, tuossa vieressä on nimittäin terassin ovi, josta ne pyyhälsivät monta kertaa päivässä sisään ja ulos.

 

Tänään näyttivät kaapit sen verran tyhjiltä, että piti pyytää Timppa kuskiksi ja lähteä ruokakauppaan. Samalla reissulla sitten kukkapöytäkin kotiutui, sekä muutama viherkasvi. 

 Elikäs palmuvehka ja kultaköynnös neon. Tuo periteisempi kultaköynnös on pistokas ja juurtumassa, naamiotu vaan suojaruukkuun. Sinkkiset suojaruukut ovat olleet käytössä puutarhassa, nyt pääsivät sisätiloihin.

Nyt kun trendin aallonharjalle matkataan, niin viherkasvien osalta "enemmän on enemmän" eli paljon kasveja, ja mieluusti ryhmässä, eikä ripoteltuna pitkin asuntoa. Inspiraatiokuvana minulle on toiminut tämä Pientalo-lehden kuva.

Nuo muutamat viherkasvit eivät vielä ihan urbaanilta viidakolta näytä, mutta luulempa että täydennystä on tulossa. Tytär on tulossa käymään ja lupasi viedä äipän Plantageniin....

Toipuminen on sujunut hiukan takkuillen. Voimat ovat poissa, pyörryttää ja jopa sellainen ihme on tapahtunut että ruoka ei maistu. Paitsi tietyt vegaaniset herkut kuten Wienernougat, vegaaniset Magnum-puikot (ihana uutuus!). Suolaisen nälkään sitten popcornia. Ostosten lomassa kyllä maistui Mäkkärissä McVegan, kun tuntui, että pitää saada pikaista vahvistusta heikotukseen. 

Muutama päivä meni ennekuin puikotkaan alkoivat pysyä kädessä. Nyt olen katsonut Netflixistä Sorjosen koko toisen tuotantokauden ja samalla vähän neulonut. Kirjoneule ei oiken onnistu telkkaria (tai läppäriä) katsellessa, vaan olen palannut takaisin pintaneuleisiin, jotka ehkä kuitenkin tuntuvat omemmilta. 

Kettuneuleita toivottiin eräälle keväällä syntyvälle pikkuketulle. 

Alkuperäinen ohje löytyy Katarimarian blogista

missä muuten on aivan ihania käsitöitä pienille ja vähän isommillekin ihmisille. Ketun korvat tuottivat hiukan päänvaivaa, ne kun on alkuperäisessä ohjeessa tehty silmukoita jäljentäen, mikä ei minulta onnistu, ei sitten millään. Yritin myös tikapuutekniikkaa, yhtä huonolla menestyksellä. Niinpä päädyin tekemään korvat kirjoneuleen tyyliin kuljettaen lankaa neuleen kämmenpuolella. Ihan tyytyväinen en ole lopputulokseen, korvaosuus vähän kiristää, olisi varmaan pitänyt vaan katkaista lanka tuossa kohtaa vaikka se olisi vähän päättelemistä lisännytkin. Alkuperäisen ohjeen junasukkamalli tuntui valmiina täysin eri kokoiselta kuin nuo lapaset, joten teinpä vielä vähän pienemmät sukat lapasten pariksi. 

Tuo ketunvärinen Nalle-lanka olikin muuten kiven alla. Nyt sitä on reilusti jäljellä, jos vaikka lisää näitä innostuisin tekemään. 

Viiden lehden tossuista olen muokannut kolme eri kokoa, eli nytpä näitä on helppo tehdä melkeinpä minkäkokoiseen jalkaan vaan. 

Kukaan ei varmaan ole välttynyt huomaamasta, että kaupoissa on jo täysi joulu päällä. Niin oli myös tuolla kierrätyskeskuksessa. Meidän jouluvalmistelut on jo pitkälti tehty, nimittäin matka varattu Torreviejaan ja espanjalaiseen joulupöytään. No, kyllähän Torreviejasta löytyy ihan suomalaisiakin ravintoloita, voipi olla että aattona käydään syömässä ihan suomalainen jouluateria. Pitkällä reissulla ehtii silti Espanjan herkuistakin nauttia. 

Joulukorttimateriaalit ostin viime joulun jälkeen alennusmyynneistä ja kortitkin valmistuivat jo kevättalvella. On tietenkin heitä, joita haluaa myös muistaa pienellä tervehdyksellä. Yhden joulun olen saanut viettää Lanzarotella ja siitä on jäänyt hyvät muistot. Ensi joulua odotan ihan erityisesti!