Tähystys takana!

Huomenta!

Tähystyksestä selvitty erinäisten vaiheiden jälkeen ja nyt kotona toipumisen alussa. 

Eilen piti sairaalassa olla klo 7.15 joten herätys oli aikaisin. Luulin, että valvon ja jännitän koko yön mutta ihme kyllä nukuin aika hyvin ja kännykän piti herättää. Syömättä ja juomatta piti olla klo 24 jälkeen. Minulle tuo syömättömyys ei ole mikään ongelma, mutta vettä olen tottunut lipittämään koko ajan joten jano oli kova. Jännitys alkoi laueta kun pääsin osastolle ja tapasin sairaanhoitajan ja lääkärin. Minut leikannut lääkäri on alansa huippuja joten sen puoleen ei tarvinnut pelätä.

Saliin pääsin noin klo 9, joten kauaa ei tarvinnut odottaa. Minulla jännitys tekee sen, että suonet karkaavat jonnekin, ja tipan laittaminen oli aika mielenkiintoinen prosessi. Oikeaan käteen se saatiin sitten onneksi laitettua. Tähystys oli suunniteltu tehtäväksi spinaalipuudutuksella. Itse puudutuksen laittaminen sujui hyvin,  mutta jostain syystä polvi ei lähtenyt kunnolla puutumaan, vaan tunsin ihan hyvin kun sitä pestiin. Lääkäri oli jo salissa, joten päätettiin nukuttaa. Se päätös tehtiin niin nopeasti, että en edes itse tajunnut mitään muuta kuin nukutuslääkärin sanat "kauniita unia". 

Heräämössä muistan katsoneeni kelloa ensimmäisen kerran n. klo 11, varmaan olin siellä ollut jo hyvän aikaa ennen sitä. Heräämössä haavaa tarkkailtiin, koska se näytti vuotavan vähän sidosten läpi. Puudutus sitten vaikutti siellä missä sen ei olisi pitänyt eli lantion alue oli täysin puuduksissa. Edellinen tähystys on tehty puudutuksella viisi vuotta sitten enkä muista mitään tällaista hankaluutta siinä. Lantion puutuminen teki pissalla käynnistä mahdotonta, joten kerran jouduttiin katetroimaankin. Kyllä sitä ihminen voi olla perusasioista onnellinen, sitten kun tuokin toimitus onnistui.

Jalatkaan eivät oikein kantaneet, joten pääsin pyörätuolin kyydissä kotiutusosastolle, missä oli erittäin ystävällinen pöytiin tarjoilu.

Eilen oli sellainen päivä, että vegaanisuus vaihtui hetkeksi lakto-ovoon, sillä nälkä oli sitä luokkaa etten näistä tarjoiluista kieltäytynyt. Sitten kun pysyin tolpillani, pääsin pukukoppiin vaihtamaan omia vaatteita päälleni. Mutta kun vedin  sairaalan pöksyt jalastani, myös osa sidoksista irtosi, ja haava alkoi vuotaa ihan kunnolla. Soittokellolla kutsuin henkilökuntaa paikalle, ja sitten mentiinkin takaisin petipaikalle kolmen koon hoitoon. Jääpussia, painesidettä ja jalka koholle. 

Sen jälkeen kaikki kävikin sitten varman päälle. Minut puettiin siinä sairaalasängyllä, polvi sidottiin tiukkaan pakettiin ja kärrättiin pyörätuolilla autoon asti. Sain mukaani kotiohjeet ja tiukan käskyn olla illan mahdollisimman aloillani jalka koholla, ettei haava alkaisi enää vuotaa.

Ilta sujui sitten varsin leppoisasti siinä sohvalla, Timppa haki pizzaa ja Wienernougatia olin varannut kotiin valmiiksi. Mielestäni herkkuilta oli varsin ansaittu. Netistä seurasimme erästä huikeaa salibandyottelua, jossa eräs hyvin tärkeä henkilö oli mukana ja toi joukkuelleen isosti kunniaa. Näillä eväillä oli hyvä sänkyyn kellahtaa. Paksun paketin sain luvan jo illalla purkaa. Onneksi verenvuoto oli asettunut eikä alkanut uudestaan yöllä. Muutaman kerran piti yöllä särkylääkettä hakea, mutta mitään kovaa kipua polvessa ei ole. Tältä se näytti nyt aamulla:

Hurjasti on turvoksissa. Se johtuu tietysti itse operaatiosta mutta myös keittosuolaliuoksesta, jolla polvea on huuhdeltu ja jota sinne on laitettu näkyvyyden paranemiseksi. Huomenna saan ottaa haavalaput pois ja suihkuttaa haavan, sitten tarvittaessa uudet laput päälle. Voi olla aika irroitteleminen noissa lapuissa verihyytymien vuoksi mutta se on huomisen huolia. Sairauslomaa on kirjoitettu 4.11. saakka, mutta perjantaina pitäisi käydä työterveydessä tai terveyskeskuksessa poistattamassa tikit ja selvittämässä työkuntoa.

Sikäli kun lääkärin tekstiä ymmärsin, risaisia, "jauhautuneita" osia polvikierukasta poistettiin. Aika näyttää, kuinka paljon se kipuihin vaikuttaa, kun kulumaakin on. 

Nyt otetaan kuitenkin rennosti. Ikkunasta mollottelee täysikuu ja maakin on hiukan valkoinen. Keski-Suomessa onkin ollut ihan kunnon lumikaaos, saa nähdä saadaanko tännekin lisää lunta. Lumikeliin yritin varautua viime viikolla hakemalla talvikenkäni vaatehuoneesta. Saldo näytti tältä:

Ymmärrän kyllä parittomat sukat, mutta näiden molempien kenkien parit ovat kadonneet jäljettömiin!!! Koko talo on käännetty ylösalaisin, mutta niitä ei ole löytynyt. Ei auttanut muu kun lähteä hätäisille kenkäostoksille. Pitkävartisia saapikkaita kyllä löytyy, mutta en oikein välitä niitä arjessa käyttää, ja selkä ja polvi sanelevat muutenkin pitkälti sen, millaisia kenkiä yleensä voin jalassa pitää.

 Ehkä tuo kenkämysteeri joskus selviää. Hyvää viikonloppua!

Odottavan aika on pitkä

Lokakuista huomenta! Isäntä lähti töihin ja minä jäin taloa lämmittämään ja hämärän hyssyä viettämään. Yöt ovat olleet vähän katkonaisia jo siitä asti, kun kutsu tähystykseen tuli. Olen iloinen etten joudu kauempaa odottamaan, mutta jostain syystä nyt vähän stressaan ja jännitän tuota toimenpidettä. Tai oikeastaan sitä, että saan flunssan tai mahataudin tai haavan ja toimenpide peruuntuu. Eilen kävin katsomassa Kanta-palvelusta magneettikuvauksen tuloksia, ja ne saivat vähän mietteliääksi. Nivelrikkoa on enemmän kuin luulinkaan. Tähystyksessä ei voi nivelrikolle tehdä muuta kuin vähän putsailla, kierukasta kai sitten poistetaan rikkonainen osa. Tämä kaikki on nyt arvailua, perjantaina selviää sitten enemmän kun tapaan lääkärin ennen ja jälkeen tähystyksen. 

Otapa tästä nyt selvää:

"ACL ja PCL ovat ehjät. MCL ja LCL ovat tavanomaiset. Patella- ja kvadrikepsjänteet ovat ehjät. Nivelessä ei hydropsia. Mediaalimeniskin takasarvessa repeämään sopiva muutos ja meniski varsin ödemaattinen. Muilta osin meniskit ovat ehjät. Patella on normaalipositiossa. Femurin mediaalikondyylissä on kohtalaista rustovauriota ja nivelpinnalla pientä reunakerrostumaa. Myös femoropatellaarinivelessä on luuhun saakka ulottuvaa rustovauriota patellan rustopinnalla ja vastaavalla alueella hieman luuödeemiäkin os patellassa. Prepatellaarisesti vähäistä subkutaaniödeemiä. Bakerin kysta.

 ML: Mediaalimeniskin takasarvessa huomattava ödeemi ja repeämään sopivat muutokset. Femurin mediaalikondyylissä ja femoropatellaarinivelessä rustovauriota. Kookas Bakerin kysta."

Eli varsin ödemaattiselta näyttää :)  Terveyskirjaston mukaan ödeema = turvotus, edeema, nestepöhö; soluvälinesteen (kudosnesteen) tavallista suurempi määrä.

Edellisen päivityksen jälkeen nämä murheet tuntuvat tietenkin vähäisiltä. Mutta kyllä tuo polvi on estänyt elämästä normaalia elämää pitkän aikaan. Onneksi selkä on ollut nyt vähän paremmassa kunnossa. Vaikka sanotaan, että liike on lääke, niin nyt tuntuu siltä että kun polven vuoksi on liikunta ollut vähäisempää niin selkäkin on kuormittunut vähemmän.

Täydellistä kivuttomuutta ei siis ole luvassa. Mutta jos tästä nyt jollain lailla pääsen liikkeelle, niin lupaan pitää itsestäni parempaa huolta. Kuminauhan avulla olen jo yrittänyt varovasti polvea vahvistaa, ja selkää varten on omat, pilatestyyppiset liikkeet (joita olen tehnyt hävettävän harvoin). Uimahalleista en kovastikaan pidä, mutta vesijuoksu tuntuu nyt olevan se laji mikä voisi olla sekä selälle että polvelle hyväksi. Eli kunhan saan tikit pois polvesta niin voisi ottaa viikottaisen uimahallikäynnin ohjelmaan. Sovittu!

Oikein ihanaa syksyistä viikonloppua!

Good things happen!

Viime päivityksissä olin aika syvissä vesissä kiputilanteen vuoksi. Polvisärky äityi niin hurjaksi että yöt menivät itkiessä, ja viime maanantaina sitten varasin päivystysajan omalääkärille. Sain kipupiikin ensiavuksi ja kortisonia polveen. Tiistaina polvi olikin jo paljon parempi, kivulias kävellä kyllä eikä sillä pitkiä matkoja konkata, mutta yösäryt vähentyneet huomattavasti. Se auttaa kyllä päivisinkin tsemppaamaan. 

Tänään piti olla se odotettu ortopedin vastaanotto, mitä jännitin kovasti lähinnä sen vuoksi, mitä magneettikuvista on löytynyt. Viime keskiviikkona kuitenkin sairaalasta soitettiin, ja sainkin peruutusajan jo viime viikon torstaille. Polvikierukka oli tosiaan sitten repeytynyt, kuten epäilinkin. Polvessa oli myös kohtalaista kulumaa ja polvitaipeessa Bakerin kysta mikä aiheuttaa paineen tunnetta jalkaan. Lähinnä jännitti tämän päivän hoitosuositukset, joiden mukaan näille kierukkavammoille ei välttämättä tehdä mitään ainakaan kovin kiireellisesti. Tästä myös omalääkäri minua varoitteli, etten sitten pettyisi kovin pahasti. Mutta lääkäri ehdottikin heti tähystystä! Ja todellakin myönnyin ilomielin. Viisi vuotta sitten sama operaatio on tehty toiseen polveen, ja se on ollut siitä asti kivuton, vaikka siinäkin oli kulumaa havaittavissa jo silloin. Ilmeisesti jotain putsausta voidaan nivelrikolle tehdä tähystyksen yhteydessä, mutta kivuttomuustakuuta lääkäri ei antanut. Itse olen kuitenkin hyvin toiveikas. Epäselväksi jäi, mitä tuolle kystalle tehdään, ehkäpä sitäkin voidaan jotenkin tyhjennellä tähystyksessä. 

Hoitajan kanssa juttelin sitten tähystysajasta ja siihen valmistautumisesta. Hoitaja oletti, että lähete lähtee eteenpäin kakkoskiireellisenä, jolloim odotusaika olisi kolmisen kuukautta. Peruutuspaikkajonoon ilmoittauduin myös, mutta niin kuulemma yleensä kaikki muutkin, joten hoitaja varoitteli, ettei se oleellisesti nopeuta asiaa. Mutta kuinkas kävikään! Maanantaina soitettiin sairaalasta ja kysyttiin, kävisikö leikkausaika 26.10. Eli jo reilun kahden viikon päästä! No sehän sopi minulle mainiosti. Viimeksi olin kahden viikon kuluttua leikkauksesta työkykyinen, toivottavasti nytkin. Kiva olisi jo päästä töihin ja vaikkapa lenkille. Nyt voi sitten alkaa stressaamaan, tuleeko flunssa tai vaikkapa haava tai naarmu mikä estää toimenpiteen.

Polvikivun vuoksi olen joutunut käyttämään käsiäni paljon esim. sängystä ja tuolista ylöspääsemiseksi, ja nyt on vanha vaiva tenniskyynerpää aktivoitunut. Omalääkäriltä sain venyttelyohjeita, mutta käsi on tullut koko ajan kipeämmäksi venyttelystä huolimatta. Huomenna on työterveyslääkärille aika, jospa hän suostuisi kortisonia tuikkaamaan kyynerpäähän, se on joskus ennenkin tehonnut. Sinänsä hyvä juttuhan tuo kortisoni ei ole, mutta kun luultavasti joudun kyynersauvojakin käyttämään tähystyksen jälkeen, niin olisi hyvä jos kyynerpää olisi paremmassa kunnossa. 

Hiukan piristystä syksyyn tuo uusi tukka.

Luonnonkihara tukka on monen mielestä suuri siunaus, itse en siitä ole aina samaa mieltä. Luonnonkiharat kutrit osaavat olla varsin itsepäiset. Niinpä olen vuosia pitänyt hiuksia lyhyeksi leikattuna, mikä vaatii jatkuvaa kampaajalla ramppaamista. Katja-ystäväni vinkkasi, että ammattikoululla on permanenttitarjous, ja maanantaina olin sitten mallina kampaajaopiskelijalle, joka teki näyttöään permanentin laitossa. Tuolissa istuin 3 tuntia 15 minuuttia, mutta se ei haitannut, sillä työ oli todella huolellista ja minua palveli kiva 17-vuotias tyttö. Opettaja kävi tarkistamassa jokaisen työvaiheen, joten työn jälki oli viimeisen päälle. Toiveissa olisi saada permanentin avulla hiukset kasvamaan vähän pitemmiksi. Nyt ne kaipaavat vähän väriä, mutta sitähän saa purkista. 

Eilen kävi pieni vahinko, kun aamulla pesin silmälasejani, niin toinen sanka jäi käteeni. Ruuvi oli tallella, mutta sangan joustavuutta ylläpitävä jousi poikki, eli lasit käytännössä korjauskelvottomat. Soitin optikolle, josta lasit olin hommannut, ja kas kummaa, takuuaikaa oli vielä muutama päivä jäljellä. Kerrankin näin hyvä tuuri. Iltapäivällä kävin optikolla valitsemassa uudet lasit, joista maksoin ainoastaan kehysten hinnan erotuksen, kun valitsin hiukan kalliimmat kehykset entisiin verrattuna. Uudet lasit tulevat parin viikon päästä, ja siihen asti mennään sanka teipattuna.