2016

Mitenkäs se vuosi on lähtenyt käyntiin? Meillä uutta vuotta vietettiin perinteisin menoin, mikä tarkoitti sitä että katosin mökille koirineni kauas rakettien paukkeesta. Isännälle iski työvuoro, joten hän tuli uudenvuodenpäivän aamuna perässä mökille. Vielä joulun aikaan näytti, että uuden vuoden saunasta päästään pulahtelemaan avoveteen, mutta toisin kävi. Pakkanen oli jäädyttänyt Lehmäjärven eli Lehmiksen paksuun jäähän, joten aattona jäi käymättä uimassa. Isäntä sitten teki uudenvuodenpäivän illaksi meille avannon, mihin saunasta pulahtelimme ihan antaumuksella. Mahtavaa! Ja parasta oli että tänä vuonna mökillä ei paukkunut yhtään, eikä koirien tarvinut olla peloissaan. Joskus on lähimökeillä ollut porukkaa ja jonkunmoinen pauke on kuulunut Lehmikselläkin, mutta nyt oli hiljaista.

Sain hyvältä ystävältä ihanan joululahjan. Minähän olen näitä kalenteripyyhkeitä kerännyt, ja ystäväni oli löytänyt minulta puuttuvat poikieni syntymävuosien pyyhkeet!

Oi ihanuutta! Nyt olisi hakusessa vielä vuosi 1998, tyttäreni syntymävuosi. Tyttö muuten juhli uutenavuotena kotona ystäviensä kanssa täysi-ikäistymistään, kun on vuoden alussa syntynyt! Rippilahjaksi saatu mopo on myyty ja moporahoilla tyttö osti uuden nelipyöräisen kulkupelin itselleen. Nyt ei puutu enää kuin se ajokortti, kirjalliset on jo suoritettu.

Mutta näistä pyyhkeistä, mökillä katosta roikkuva heinäseiväsorsi on käynyt jo hieman ahtaaksi, kohta pitää alkaa suunnitella toista seivästä jos pyyhekokoelmani vielä karttuu, niinkuin toiveissa olisi.

Joulun aikaan löysin tällaisen kivan jouluisen tossumallin. Kirjoneule ei ole vahvimpia puoliani, mutta tässä tuli sitäkin harjoiteltua.

Tossut syntyivät Isoveli-langasta joutuisasti, ja niistä tuli tosi lämpimät. Onkohan tässä ensi joulun lahjahitti? Nämä pidin ihan itse. 

Kun väriä vaihtoi, tossuista tuli vähän vähemmän jouluisat. Toiseen versioon tein vähän varttakin, joten näistä tuli oikeastaan sukat. Kantapäähän näihin tehdään kuten sukkaan, samoin nuo kärkikavennukset. Ohjeen löysin Facebookin Voihan villasukka -ryhmästä.

Kun pohjasta tehdään raidallinen, tuottivat nuo kantapään jälkeiset kavennukset minulle hiukan päänvaivaa, vaikka niistä ihan selkeä ruutupiirros olikin ohjeissa. Neljännessä tossussa sitten oivalsin, miten kavennuksesta saa siistin. Tässä kuvassa huomaa eron:

Olen aika pedantti näissä hommissa, mutta kun näiden tarkoitus olikin jäädä omaan käyttöön, niin en purkamaankaan alkanut, vaikka tuo toinen tossu ei ihan valioyksilö olekaan. 

Nyt olisi tarkoitus alkaa tuhoamaan seiskaveikan jämiä mummoruuduiksi. Onkohan tässä uuden peiton alku?

Tänään olen päässyt toteuttamaan itseäni lempipuuhassani leipomisessa, sillä loppiaisena juhlitaan täysi-ikäistä neitokaistamme vähän aikuisemmalla porukalla. Leipomuksista kuvia myöhemmin. Mukavaa alkavaa viikkoa ja loppiaista!