Karvainen potilas

Jokin aika sitten Ronja-käppänältä löytyi peukalonpään kokoinen nisäkasvain. Meille tuli kiire kiikuttaa Ronja sydänlääkärille, koska jokin aika sitten eläinlääkärikäynnillä lääkäri kuuli Ronjan sydämestä voimakkaan sivuäänen. Asia piti tutkia kunnolla, ja läppävikahan sieltä sydämestä löytyi. Lääkitys piti saada alkuun ennenkuin kasvainta voitiin alkaa leikkaamaan, ja anestesiassakin se piti ottaa huomioon. 

Tänään olin töistä vapaalla, ja aamusella suuntasimme lääkäriasemalle. Kuvittelin, että patti nypätään pois helposti ja nopeasti, mutta kyseessä ei ollutkaan mikään pikku leikkaus. Patin lisäksi varotoimenpiteenä poistettiin myös alimmat kolme nisää ja niitä ympäröivä rauhaskudos. Sain siis viettää aikaa kaupungilla monta tuntia ennenkuin pääsin hakemaan potilasta kotiin. Järkytyin kun näin haavan, ei ole tosiaan kyseessä mikään muutaman tikin viilto vaan haava on viitisentoista senttiä pitkä, mikä on todella paljon seitsemän kilon painoisessa koirassa. 

Pelkkä body ei riitä, vaan lääkäri määräsi varotoimenpiteenä käyttämään kauluria aina öisin  ja silloin kun Ronja jää yksin. Ikävä kapine, mutta kaipa koira siihen tottuu. Ja ehkä sitkeillään nyt pari viikkoa tämän kapineen kanssa, niin ei ainakaan tule mitään takapakkia haavan suhteen. Kipulääkkeet ja antibiootit saimme mukaan. Tänään ei vielä tarvitse lääkkeitä antaa, sillä kaikki on tullut suonensisäisesti. 

Aika kipeän oloinen Ronja oli kun kotiin päästiin, pientä vikinää kuuluu pediltä vähän väliä. Lääkäri kyllä vakuutti, että kipua on lääkitty, joten ilmeisesti olo on vaan kummallinen kun opiaattejakin on käytetty ja nukutusaineetkin vielä vaikuttavat. 

Nukutusaineet oli räätälöity Ronjalle erityisesti sydänvikaa ajatellen. Silti oli hengityksen kanssa ollut pientä ongelmaa anestesian aikana, ei mitään vaaratilannetta kuitenkaan. Pitkään pidetiin Ronjaa kuitenkin tarkkailtavana ennenkuin lähtölupa kotiin heltisi. Ronja sai ihan erityiskohtelua ja pääsi henkilökunnan huoneeseen heräilemään, että joku olisi koko ajan potilaan luona. Hyvin kaikki kuitenkin sitten meni. 

Yllättäen Ronja söi hyvällä ruokahalulla aika pian sen jälkeen kun kotiin päästiin. Tietenkin oli vähän erityisherkkua tarjolla, munakasrullaa fetatäytteellä. Ajattelin että on helpommin sulavaa kuin tuo raakaruoka, vaikka ihan normaalia ruokaa kuulemma potilaalle saa antaa. Ulkonakin on vähän käyty jaloittelemassa, pissaamaan Ronja ei ole vielä suostunut mutta pitää yrittää tässä illan mittaan uudestaan. 

Kummasti sitä potilas piristyi kun sai vähän ruokaa tyhjään masuunsa. Bodyn hienot pingviinikuviot eivät valitettavasti näy kuvassa :) Huomaa jalan kääreen hieno väritys ja sydänkuvio!

Uuvuttava päivä on ollut. Aina on vähän paha mieli kun koirille jotain toimenpiteitä tehdään, kun terveenoloisen koiran vie vastaanotolle ja tulee valittavan raasun kanssa kotiin. Mutta pitää vaan ajatella, että tämä on meidän karvalapsen parhaaksi. Pattia ei lähetetty patologille, joten emme tule tietämään oliko se hyvän- vai pahanlaatuinen. Ajattelimme, että emme sillä tiedolla mitään tee, sillä vaikka kasvain olisi ollut pahanlaatuinen, ei koirille juurikaan mitään syöpähoitoja anneta. Pääasia, että patti on nyt tiessään. Toinenkin, pikkuruinen ryyni toisen puolen nisän vierestä löytyi, ja sitä seuraillaan nyt. Jos se pysyy samanlaisena, sille ei tehdä mitään. Samalla kertaa sitä ei voinut poistaa, koska koiran vatsanahka ei olisi riittänyt kahteen tällaiseen haavaan. Ja koska anestesia on Ronjalle tulevaisuudessakin riski, ei hommaan ihan varmuuden vuoksi ryhdytä. Toki jos patti osoittaa kasvamisen merkkejä, pitää miettiä mitä tehdään. Mutta tänään sitä ei mietitä.

Tänään loikoillaan takan ääressä, minä Anelmaisia värkäten ja Ronja voimia keräillen. Huomenna on uusi päivä ja  Veera, joka on tänään ollut vähän vähällä huomiolla, on ansainnut kunnon lenkin! Mitään muita suunnitelmia ei viikonlopuksi ole kuin potilaan hoivailua. 

Hyvää viikonloppua!