Tärähtänyt

Ihan hävettää tunnustaa, että vaikka varvaskaan ei ole vielä täysin parantunut, niin taas olen telonut itseni, ja mukava mökkireissu päättyi sairaalaan ensiapuun. Miähen kanssa mökkeilimme ihan kahdestaan, ja lähdimme lauantain aamulenkille, kun hankikin kantoi hienosti. Järven jäältä oli lumet sulaneet ja totesimme, miten hienoa siinä olisi ollut luistella. No joo, luisteltua tuli. Lähdimme oikaisemaan jään poikki vastarannalla kulkevalle tielle. Minulle jäällä kävely aiheuttaa aina pientä paniikkia, ja vaikka kairan kanssa oli katsottu että jäätä on paksulti ja se on vahvaa, niin jään pauke ja rusahtelu aiheutti spurtin kohti vastarantaa. Muuta ei tarvittu, jalat lähti alta ja lensin takaraivo edellä jäähän. 

Kipu päässä oli järkyttävä, kesti tovin ennenkuin pääsin miehen avustamana takaisin tolpilleni. Hetken aikaa pystyssä oltuani tunsin kipua myös kyynerpäässä, ja siihen olikin noussut aikamoinen patti joka alkoi nopeasti sinertää. Siinä vaiheessa - kun se pääkään ei tuntunut ihan omalta - totesin että kai tässä pitää lähteä tutkituttamaan päänsä ja käpälänsä. 

Lauantai-iltana päivystyksessä saa tietenkin istua tovin jos toisenkin. Huimaus ja päänsärky siinä istuskellessa vaan yltyi. Lopulta pääsinkin lääkärille. Lääkäri totesi, että pystyn puhumaan, kohdistamaan katseeni enkä ole oksentanut, joten kyse on aivotärähdyksestä joka tarvitsee parantuakseen vain lepoa. Käsi kuvattiin, ja  

-jippiajee- , ei murtumaa! Eli kotiin vaan potemaan, sairauslomaa muutama päivä. Lääkäri varoitteli, että tänään tulee sitten olemaan hankala päivä, ja oikeassa olikin. Tärskyn voimasta on kipeänä lihakset joita ei tiennyt olevan olemassakaan, kuten kaulan ja niskan lihakset yltympäriinsä. Takaraivoa ei voi laittaa edes tyynyä vasten. Särkylääkettä kuluu. Mutta hirmuinen säkä kyllä kävi kun pää ja jäsenet ovat ehjinä näitä kolotuksia lukuunottamatta. Käden kipu on alkanut nopeasti helpottaa, mustelma on kyllä komea ja turvotustakin vielä on. 

Muutama mukava asia pitää tähän päivitykseen saada mukaan, ja olkoon ensimmäinen se, että olen oppinut tekemään tällaista kuplasukkaa:

Näitä oli tosi mukava tehdä, ja loputuloksesta tuli mielestäni varsin hauska. Nämä menevätkin lahjaksi eräälle hyvin rakkaalle ihmiselle. Siitä lisää myöhemmin ;)

Ja jos joku kaipailee helppoa ja hyvää juustokakun ohjetta, niin tässä sellainen (ohje on Valion sivuilta). Alkuperäinen ohje menee näin:

Vadelma-Juustokakku

100 g pakastevadelmia

1 dl hillosokeria

397 g (eli 1 tölkki) kondensoitua maitoa

400g Valio Viola vanilja-tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

3/4 dl sitruunamehua

75 g digestive-keksejä

Keitä vadelmia ja hillosokeria kattilassa n. 5 minuuttia. Soseuta kevyesti ja anna jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita keskenään kondensoitu maito ja huoneenlämpöinen tuorejuusto. Nostele lopuksi joukkoon kermavaahto ja puristettu sitruunamehu.

Kaada täyte leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Lusikoi vadelmasosetta juustokakun pintaan ja vedä puutikun tai veitsen avulla soseen lävitse kuvioita pinnalle. Anna kakun jähmettyä jääkaapissa väh. puolitoista tuntia tai seuraavaa päivään. Murusta keksit kakun pintaan ennen tarjoilua.

Tämä versio on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Liivatteen puuttuminen tekee kakusta aika pehmeän ja valuvan. Tein tästä myös perinteisemmän version. Marjoina meillä käytettiin mansikoita, kun niitä sattui pakastimessa olemaan.

Tein seuraavat muutokset tähän toiseen versioon: tein pohjan perinteisesti, puoli pakettia Digestivejä murskattuna ja n. 75 g voita sulatettuna, painellaan vuoan pohjalle. Ostin epähuomiossa vain yhden paketin tuorejuustoa, joten käytin ainoastaan sen. Jotta sain kakusta kiinteämmän, käytin liivatetta. Eli liotin kolme liivatelehteä kylmässä vedessä n. 10 minuuttia, puristin vedet pois ja liuotin ne kiehuvaan sitruunamehuun. Liivateseoksen lisäsin vatkaten juustokakkuseokseen, ja sitten mansikkasose pinnalle ja jääkaappiin jähmettymään. Tästä versiosta tuli vieläkin parempi. Kokeilkaas, jos on vaikka marjoja jäänyt pakastimeen!

Mukavaa alkavaa viikkoa, pysykäähän pystyssä!