Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Pinjalle, sateenkaarisillalle

  

Hei, miten menee?
Oletko jo perillä?
Onko kaikki hyvin, helpottiko kipu ja paha olo?
Itkin itseni lähes hengiltä kun saattelin sinut matkaan.
Niin vaan piti käydä.
Luulin surun jo muuttuneen haikeudeksi, mutta ei se niin mennytkään.
 



Tuolisi on niin tyhjä, puutut niin paljon.
Vaikka taidatkin vielä joskus kulkea hetken matkaa kanssani.
Ihan kun kuulisin kynsiesi rapinan portaissa perässäni.

Meillä on täällä kaikki hyvin
ikävä sinua
onhan meillä vähän rauhallisempaa
mutta  paljon tylsempää ilman sinua.

                                                

Sinä kun halusit aina ulos ja taas heti sisään
vaadit ruokaa äänekkäästi
rähjäsit kaikille koirille ja useimmille ihmisille
päivystit ruokapöydällä kun kukaan ei nähnyt
nyt ollaan ajateltu hioa ja maalata se pöytä
toisaalta, kynsiesi raapaisut siinä muistuttavat sinusta


                                               


Olit pyörremyrskynä eteisessä vastassa, kun tulin kotiin
vaikka olisin ollut poissa vaan viisi minuuttia.
Tungit pääsi kauppakassiin ("toitko jotain minulle?")

Ystäviesi kanssa kuljemme tuttuja polkuja
muistelemme niitä keppisulkeisia
kyllä me keppejä heitellään vieläkin mutta maltillisemmin
varmaan sinä saat siellä juosta keppien perässä
sydämesi kyllyydestä.




                                                         
Pian mennään mökille
sinä aloit aina vikistä autossa kun käännyttiin mökkitielle
mökki oli sinunkin lempipaikkasi
saavatkohan myyrät nyt olla rauhassa, ja sammakot?




Siellä kuljemme entiset reitit
ensimmäistä kertaa ilman sinua
vai oletkohan kuitenkin mukana
hännänheilahduksena rantakoivikossa
unikoirana
istahdat hetkeksi lempipaikallesi,
laiturin päähän tähystämään?






Hassu, en minä sinua unohda
miten voisin?
Sinusta muistuttaa kuprut lattiassa lätäkköjesi jäljiltä
pureskeltu sohvan reuna, ja se naarmuinen pöytä.
Harva meistä saa koskaan osakseen
sellaista uskollisuutta ja rakkautta
kuin minä sain sinulta.

Meillä oli mahtava yhteinen matka
olen onnekas kun sain kulkea sen kanssasi
no joo, eihän se helppoa ollut
mutta unohtumatonta

3 kommenttia:

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!