Vauhtiviikon jälkeen seurasikin sitten tautiviikko. Maanantaina piti taas käydä moikkaamassa työterveyslääkäriä, flunssa elää ja voi hyvin. Diagnooseina keuhkoputkentulehdus ja poskiontelotulehdus, hoidoksi lepoa ja tällä kertaa myös antibioottikuuri. Eli kotona niiskutan ja köhisen, vielä ei ainakaan kuuri ole lähtenyt puremaan. Alkaa jo hirvittää kun leikkauspäivä lähestyy ja kunto ei vaan kohene. Onneksi tässä on nyt kuitenkin vielä muutama viikko aikaa toipua.
Eilen
sitten katselin vanhoja Maria Kallio -sarjoja dvd:ltä ja virkkasin.
Pistin vähäksi aikaa peittoruudut syrjään ja aloin tehdä
isoäidinneliöistä tyynynpäällisiä. Yksi jo valmistuikin.
Lanka on farkunsinistä Impivaaraa ja vaaleanharmaata seiskaveikkaa. Ajattelin tehdä vielä pari näitä näistä samoista väreistä mutta ehkä leikin vähän noiden kerrosten raitojen kanssa. Pidän sinisestä sisustusvärinä ja meillä on olkkarissa sitä aika paljon.
Monissa neuleblogeissa on esitelty "neulomisnurkka", ja tässäpä minun nurkkani:
Tässä ikkunan alla olevassa tuolissa on syntynyt melkoinen määrä sukkaa ja lapasta. Ikkunasta tulee valoisaan aikaan luonnonvaloa ja jalkalamppu valaisee pimeänä aikana. Pyöreälle pikkupöydälle voi laittaa siideri mehulasin ja jalat voi asetella mukavasti rahille.
Ompelukset ja askartelut teen täällä työhuoneessani, ja täällä myöskin on mukavasti kaappi- ja hyllytilaa säilytellä kaikkia tarvikkeita.
Työhuone on tietenkin myös tyttären käytössä silloin kun hän haluaa esim. kortteilla. Isäntä harvemmin ompelee tai askartelee. Hänellä on sitten yläkerrassa oma työhuoneensa, missä voi säilöä papereitaan ja ammattilehtiään sekä myös tv-huone. Myös tyttären huone on yläkerrassa. Taloa rakentaessa meitä oli tulossa asumaan melkoinen joukkue, joten tiloista ei haluttu tinkiä. Nyt olemme kolmestaan (tai oikeastaanhan meitä on kuusi kun koiratkin lasketaan). Emme ole kuitenkaan halunneet luopua talosta. On mukavaa kun eri toiminnoille on omat tilansa ja riittävästi säilytystilaa. Myös muualle muuttaneille nuorille kumppaneineen löytyy majoitustilaa silloin kun vierailevat kotona. Isäntä on rakentanut vanhaan ulkorakennukseen tilavan autotallin, missä on hänellä "krouvimpaa" työtilaa sekä myös säilytystilaa kaikenmoiselle tarpeelliselle tavaralle (autoja sinne ei kyllä mahdu). Meillä on myös aivan loistavat naapurit, naapuriapu pelaa puolin ja toisin ja suvaitsevat myös toisinaan melko äänekästä koiralaumaamme.
Ison talon huonoja puolia ovat tietysti sitten siivouspäivät. Siivousta toki helpottaa suuresti se että tavaroille on oma paikkansa ja ne myös yritetään pitää paikoillaan. Kustannuksia myös toki on esim. lämmityksestä. Niissä meitä helpottaa tämä mainio Tulikiven takka-leivinuuni, joka talviaikaan lämmitetään joka toinen päivä.
Tämä riittää pitämään koko alakerran lämpimänä. Uuni on "heti valmis", siellä ei polteta puita vaan se lämpiää samalla kuin takkakin. Siellä on sitten hyvä haudutella uunipuurot ja karjalanpaistit sekä koirille yrjölät. Uuni ei helposti lämpiä kovin kuumaksi, joten leipomisessa käytän sitä lähinnä leivän paistamiseen. Ja tuollaisiin pitkää hauduttelua kaipaaviin ruokiin se on aivan loistava.
Flunssaisena ei oikein mikään maistu, mutta eilen teki mieli lettuja, ja niitähän sitten piti paistaa:
Kesää ja muurikkalettuja odotellessa! Mukavaa loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!