Nisset ja nasset

Niin se viikonloppu taas vierähti sunnuntai-iltaan. Monenmoista jouluvalmistelua on mahtunut näihin päiviin. Eilen ajelimme isännän (pitäisi keksiä hänelle joku kiva bloginimi) kanssa lumisissa keleissä mökille, koirat takakontissa. Eväät oli mukana, kahvit keitimme perillä. Ihan pihaan saakka emme päässeet autolla, vaan viimeiset parisataa metriä piti tarpoa lumessa. Koirista se oli pelkästään hauskaa!

Vähän ikävä yllätys oli, että mökillä oli putket jäässä. Onneksi on systeemi olemassa, millä ne toivottavasti saadaan sulaksi. Tarkoitus olisi viettää uusi vuosi mökillä, ettei tarvitse koirien olla kauhuissaan rakettien paukkeessa. Näin teimme viime vuodenvaihteessakin, ja oli ihanaa saunoa ja käydä avannossa. Olen usean vuodenvaihteen viettänyt myös sohvannurkassa tutiseva koira kummassakin kainalossa. Ei auta feromonihaihduttimet eikä luonnonlääkkeet, pitäisi eläinlääkäriltä hakea jotain tujumpaa rauhoittavaa, ja siihen en ole halunnut mennä. Mutta sen verran mukavuudenhaluiseksi olen tullut, että haluaisin juoksevaa vettä, myös lämmintä. Kantovesien kanssa en jaksa puljata kipeiden jäsenieni kanssa.

Joulukuusi löytyi mökkimetsästä, kuten oli tarkoituskin. Ei ehkä maailman kaunein näre, mutta kelvollinen meille. Kunhan saadaan tuoksua ja tunnelmaa tupaan.

Virittelin myös Lauran kaupasta ostetut jutut paikoilleen. Simpukkataululle oli hyvä paikka tässä syksyllä valkoiseksi maalamallani seinänpätkällä.

Naulakko meni keittiöön. Kuultomaalasin hiukan tummuneet mäntypanelit syksyllä, ja vanha maustehylly ei käynyt tähän enää ollenkaan. Tämä sensijaan kävi niin hyvin, että ihan säälitti ripustaa siihen mitään. Mutta kun on maailman pienin keittiö, käytännöllisyys pitää asettaa esteettisen silmän edelle.

Eilen sain lahjat suurelta osin paketoitua, ja tänään meillä on sitten todella tuoksunutkin joululta. Leivinuunissa paistuivat lanttu- ja porkkanalaatikot, perunatuuvinki on ollut jo jonkun aikaa pakastimessa.

Teki mieli alkaa näitä heti maistelemaan, mutta mahdutin ne kuitenkin liitoksistaan natisevaan pakastimeen. Marjoja, sieniä ja mehuja on vieläkin vaikka muille jakaa, ja tarkoitus onkin ainakin noita mehuja jaella. Laatikoistakin osa luultavasti matkaa nuorenparin mukaan Lappiin joulunviettoon.

Ja sitten, glögi kiehumaan ja joulumusiikit soimaan ja piparitaikinan kimppuun. Tämä on meistä tyttären kanssa niitä joulunodotuksen kohokohtia.

Näitähän riittää! Ja nämä piparkakkupojat ovat olleet ruoka-aikana kotona:

Meillä kuuluu ohjelmaan myös pipareiden koristelu, joten tyttö kääräisi hihansa:

Olen melkein joka joulu ostanut jotain uusiakin muotteja, tällä kertaa en voinut vastustaa tätä koiramuottia. Uunista otettaessa se sai kyllä hyljemäisiä muotoja. Snautserimuotti kun jostain vielä löytyisi! Ostin myös tanssivan muumin, mutta niistä ei näköjään tullutkaan kuvaa.

Kun ensimmäinen koristelija väsähti, minä ryhdyin toimeen. Aika taiteellisia näistä tuli, en ole kovin hyvä tässä...mutta pääasia on työn ilo, ja syötäviähän nämä ovat! Tein muutaman ison sydänpiparin, johon tein reiän nauhaa varten. Sitten jälkeenpäin tuli mieleen, että mihinkähän niitä voisi ripustaa etteivät mene parempiin (lue: Veeran) suihin? Ei kuuseen ainakaan, vaikka laittaisi yläoksille niin hurtat varmaan kaataisi kuusen että pääsisivät niihin käsiksi.

Ihan kaikkia ei jaksettu koristella. Tein 1 1/2 -kertaisen annoksen Paraisten piparkakkutaikinaa, joka on vallan mainio ohje esim lasten kanssa leipoessa. Ei murene eikä tartu pöytään eikä kaulimeen.Tässäpä ohje:

Paraisten piparkakut

1 1/2 dl siirappia
200 g sokeria
250 g voita
2tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
1 rkl pomeranssinkuorta
2 munaa
1 tl suolaa
3 tl soodaa
1/2 kg vehnäjauhoja

Keitä siirappi, sokeri, voi ja mausteet. Jäähdytä ja vaahdota. Vatkaa sekaan munat yksitellen. Lisää vehnäjauho-suola-sooda -seos. Piilota visusti jääkaapin perimmäiseen nurkkaan yhdeksi yöksi odottamaan leipomista. Taikina on varsin maukasta, ja myös pipareista tulee rapsakoita ja maukkaita.

Ei kun leipomaan!

Lise-Lotte -lapaset valmistuivat ja odottavat pakettiin pääsyä.

Ostin ihanaa, punaista bling bling -huivilankaa, ja yksi frilla on taas tekeillä.
Huomenna menen kuulemaan kirurgin "tuomiota", mitä näille käsille aletaan tehdä. Neulomisen lopetan vasta sitten, jos on ihan pakko.

Kuulemisiin, ihanaa ja tunnelmallista joulukuun viikkoa!