On se vaan ihanaa lomailla! Rakas siippani viettää tänään synttäreitään, joskin töiden merkeissä toisella paikkakunnalla. Aamulla ehdin sentään onnitella ja antaa pikku lahjan. Meiltä on puuttunut tällainen puidenkantokori, joten tuossa joulun alla etsin epätoivoisesti korikauppiasta. Ihan kotisalen edestä löytyikin sitten viime tipassa papparainen myymässä luutia ja koreja. Häneltä sain mitä tarvitsin, ja pappa sai todella lämpimät hyvän joulun toivotukset.
Pitäähän miehellä olla myös lämpimät saapassukat, kun lähtee niitä puita hakemaan, joten neuloin sellaiset. Nämä ovat aika lailla samanlaiset, kun eräät joululahjasukat, jotka kyllä päätyivät ihan eri miehen jalkaan. Näistä tein tarkoituksella napakat, että pysyvät hyvin saappaissa.
Ja tässä koko lämpöinen setti:
Tuo pitsipeitto on saanut olla joulunajan makuuhuonetta kaunistamassa. Sain myös pummittua tyttären huoneesta yhden noista omenankukkatauluista, joita olen vähän katsellut sillä silmällä että sopisivat makkuriin.
Pinja on kuvassa lempipaikallaan katselemassa ikkunasta ulos.
Surukseni huomasin, että peitto on säilytyksessä ollessaan "syönyt itseään" taitosten kohdalta, ja alkaa hajoilla. Olen yrittänyt epätoivoisesti kursia sitä kokoon, mutta valitettavasti näyttää siltä, että peitto on tullut tiensä päähän. Johan sillä on ikääkin lähemmäs 30 vuotta...voihan sitä vielä käyttää esim. kaksinkerroin käännettynä, jolloin rikkinäiset kohdat eivät niin hyvin näy.
Meidän snautsereilla on pitkään ollut krooninen lelupula. Näillä hurjimuksilla kun lelut saavat niin kovaa kyytiä, että hajoavat hujauksessa. En sitten ole juurikaan noihin kaupan leluihin viitsinyt ropoja tuhlata, kun ovat korkeintaan tunnin ilo. Vinkulelut menee viipaleiksi ja pehmoista pursuaa täytteet ulos. Olen kuullut, että jotkut hakevat suursnautserin pennuille leluiksi käytöstä poistettuja mikroauton renkaita. Voisi toimia meilläkin!
Mutta penkaisinpa trikookudelaatikkoa. Olen ostanut kirpparilta säkeittäin noita kuteita, ja mukana on ollut myös karmeita värejä, joita ei todella mihinkään sisustusjuttuihin tule käytettyä. Niputin, letitin ja väänsin tiukalle solmulle (tässä vaiheessa olisi ollut käyttöä tervekätiselle avustajalle). Ja tässäpä näitä:
Voipi olla etteivät nämäkään kovin kauaa kestä, mutta eivätpä maksaneetkaan mitään! Vastaanotto oli erittäin innostunut:
Pinja tyytyi aluksi katsomaan vierestä, että mitä nyt tapahtuu...?
Mutta eipä aikaakaan kun oli jo täysillä leikissä mukana.
Tätä kirjoittaessa on lelut jo kokeneet aika kovia, ja riekaleita löytyy sieltä sun täältä. Mutta eipä hätiä, tehdään uudet kun näistä aika jättää, materiaalia löytyy kyllä!
Sunnuntaina on sitten vuorossa synttärijuhlintaa. Huomenna yritän värkätä voileipäkakkua harjoitustyönä tulevan kesän rippijuhliin, varokaa vaan synttärivieraat, olette koekaniineja! Laitan sitten kuvia tänne miltä lopputulos näytti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!