myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Tärähtänyt

Ihan hävettää tunnustaa, että vaikka varvaskaan ei ole vielä täysin parantunut, niin taas olen telonut itseni, ja mukava mökkireissu päättyi sairaalaan ensiapuun. Miähen kanssa mökkeilimme ihan kahdestaan, ja lähdimme lauantain aamulenkille, kun hankikin kantoi hienosti. Järven jäältä oli lumet sulaneet ja totesimme, miten hienoa siinä olisi ollut luistella. No joo, luisteltua tuli. Lähdimme oikaisemaan jään poikki vastarannalla kulkevalle tielle. Minulle jäällä kävely aiheuttaa aina pientä paniikkia, ja vaikka kairan kanssa oli katsottu että jäätä on paksulti ja se on vahvaa, niin jään pauke ja rusahtelu aiheutti spurtin kohti vastarantaa. Muuta ei tarvittu, jalat lähti alta ja lensin takaraivo edellä jäähän. 

Kipu päässä oli järkyttävä, kesti tovin ennenkuin pääsin miehen avustamana takaisin tolpilleni. Hetken aikaa pystyssä oltuani tunsin kipua myös kyynerpäässä, ja siihen olikin noussut aikamoinen patti joka alkoi nopeasti sinertää. Siinä vaiheessa - kun se pääkään ei tuntunut ihan omalta - totesin että kai tässä pitää lähteä tutkituttamaan päänsä ja käpälänsä. 

Lauantai-iltana päivystyksessä saa tietenkin istua tovin jos toisenkin. Huimaus ja päänsärky siinä istuskellessa vaan yltyi. Lopulta pääsinkin lääkärille. Lääkäri totesi, että pystyn puhumaan, kohdistamaan katseeni enkä ole oksentanut, joten kyse on aivotärähdyksestä joka tarvitsee parantuakseen vain lepoa. Käsi kuvattiin, ja  
-jippiajee- , ei murtumaa! Eli kotiin vaan potemaan, sairauslomaa muutama päivä. Lääkäri varoitteli, että tänään tulee sitten olemaan hankala päivä, ja oikeassa olikin. Tärskyn voimasta on kipeänä lihakset joita ei tiennyt olevan olemassakaan, kuten kaulan ja niskan lihakset yltympäriinsä. Takaraivoa ei voi laittaa edes tyynyä vasten. Särkylääkettä kuluu. Mutta hirmuinen säkä kyllä kävi kun pää ja jäsenet ovat ehjinä näitä kolotuksia lukuunottamatta. Käden kipu on alkanut nopeasti helpottaa, mustelma on kyllä komea ja turvotustakin vielä on. 

Muutama mukava asia pitää tähän päivitykseen saada mukaan, ja olkoon ensimmäinen se, että olen oppinut tekemään tällaista kuplasukkaa:
Näitä oli tosi mukava tehdä, ja loputuloksesta tuli mielestäni varsin hauska. Nämä menevätkin lahjaksi eräälle hyvin rakkaalle ihmiselle. Siitä lisää myöhemmin ;)

Ja jos joku kaipailee helppoa ja hyvää juustokakun ohjetta, niin tässä sellainen (ohje on Valion sivuilta). Alkuperäinen ohje menee näin:

Vadelma-Juustokakku

100 g pakastevadelmia
1 dl hillosokeria

397 g (eli 1 tölkki) kondensoitua maitoa
400g Valio Viola vanilja-tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
3/4 dl sitruunamehua
75 g digestive-keksejä

Keitä vadelmia ja hillosokeria kattilassa n. 5 minuuttia. Soseuta kevyesti ja anna jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita keskenään kondensoitu maito ja huoneenlämpöinen tuorejuusto. Nostele lopuksi joukkoon kermavaahto ja puristettu sitruunamehu.

Kaada täyte leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Lusikoi vadelmasosetta juustokakun pintaan ja vedä puutikun tai veitsen avulla soseen lävitse kuvioita pinnalle. Anna kakun jähmettyä jääkaapissa väh. puolitoista tuntia tai seuraavaa päivään. Murusta keksit kakun pintaan ennen tarjoilua.

Tämä versio on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Liivatteen puuttuminen tekee kakusta aika pehmeän ja valuvan. Tein tästä myös perinteisemmän version. Marjoina meillä käytettiin mansikoita, kun niitä sattui pakastimessa olemaan.
Tein seuraavat muutokset tähän toiseen versioon: tein pohjan perinteisesti, puoli pakettia Digestivejä murskattuna ja n. 75 g voita sulatettuna, painellaan vuoan pohjalle. Ostin epähuomiossa vain yhden paketin tuorejuustoa, joten käytin ainoastaan sen. Jotta sain kakusta kiinteämmän, käytin liivatetta. Eli liotin kolme liivatelehteä kylmässä vedessä n. 10 minuuttia, puristin vedet pois ja liuotin ne kiehuvaan sitruunamehuun. Liivateseoksen lisäsin vatkaten juustokakkuseokseen, ja sitten mansikkasose pinnalle ja jääkaappiin jähmettymään. Tästä versiosta tuli vieläkin parempi. Kokeilkaas, jos on vaikka marjoja jäänyt pakastimeen!

Mukavaa alkavaa viikkoa, pysykäähän pystyssä!

11 kommenttia:

  1. Ai kauhee tuota sun tärskyä! Onneksi ei käynyt pahemmin <3 Onneksi sulla oli miäs mukana siellä. Otahan nyt levon kannalta. Kauniit nuo sukat, näyttävät vaikeatekoisilta. Leppoistaa saiskia sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla tosiaan oli joku suojelusenkeli läsnä. Ja se miäs, onneksi! Kuskaili mua sairaalaan ja takaisin ja haki pizzaakin <3 Sukat on helppotekosemmat miltä näyttää, sain kyllä ihan perusteellisesn live-opetuksen miten ne tehdään. Saa ihan luvalla pudotella silmukoitakin ;)

      Poista
  2. Voi ei, kuinka Sulle on käyny. Jälkeenpäin sitä miettii, että mitenkä olisi voinut käydä tosi pahasti.
    Kivan näköiset sukat ja aaaahhh, niin ihanan makoisan näköistä juustokakkua ☺
    Paranemisia Sinulle Maija ♪♪♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä sanoman, että Suojelusenkeleitä on oikeasti olemassa ♥

      Poista
    2. Kiitos Mate, parempaan päin tässä ollaan menossa. Ja kyllä on pakko uskoa niihin enkeleihin, kun on näinkin ehjänä.

      Poista
  3. Pikaista paranemista!
    Kuplasukat on kivan näköiset ja juustokakut myös koukuttavat.

    VastaaPoista
  4. Sullakin on "jääkammo"?
    Mä olen lapsena ollut mummolassa kahden järven välissä ja siellä kyllä ollut jäällä kaikki talvet; enot teki aina luistinradan ja oli napakelkat ja kylän pilkkikisakin pidettiin toisella järvellä monena talvena. Ja hiihtolenkki kulki niin, että piti hiihtää toisen järven toiseen päähän. Ja autollakin käytiin isän kanssa jäällä monen monta kertaa.
    Mutta nyt, ei saa meikäläistä jäälle kovin helpolla, jos ei ole takuuvarmasti näytetty, että jäätä on varmasti saman verran kuin mulla pituutta (noh, se ei kai ole paljon, 1,5 metriä ;) ). Ei, kyllä mä pysyn maalla ja odotan sulaa vettä, meen sitten uimaan tai kanootilla sinne.

    Ja yhtä onnettomuusalttiiltakin vaikutat - aika lailla on meillä yhteistä, selvästikin :D

    Koitahan saada itsesi kuntoon, tuo juustokakku varmasti auttaa paranemisessa kummasti. Ja viltin alle lämpöiseen, jotain hyvää teetä (tai muuta juomaa) juustokakun kaveriksi.

    Kuplasukat on ihanat - pitääköhän sittenkin kaivaa puikot vielä esille, vaikka laitoin ne jo kesäteloille...

    VastaaPoista
  5. Pelkään melkein joka aamu ja ilta kun kuljen töistä oikopolkua, niin on ihan jäisiä alueita. Pitää tosi varovasti mennä. Ja kotipihakin on jäässä. Kyllä sais jo sulaa nämä lopultakin.
    Pikaista Paranemista sulle!
    Hienot sukat olet neulonut ja ihana kakku. Nam!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista ja myötäelämisestä! Tästä lähtien voi sitten jääkammon lisäksi potea kaatumiskammoa. Pelottaa ihan vietävästi jos on jäätikköä näkyvissä. Tulispa se kesä jo, tai edes kunnon kevät! Joka hetki kyllä ihmettelen , että pääsin oikeasti niin vähillä vammoilla, ilmalennon aikana oli sellainen hetkellinen fiilis, että nyt lähti henki.

    VastaaPoista
  7. hienoa että selvisit aika pienillä vaurioilla, minä olen uusi lukija ja olet nyt lukenut läpi koko blogisi, kivaa lukemista, kevätterverveisiä Tukholmasta Jaana K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!