myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

torstai 27. joulukuuta 2012

Joulun jälkeistä elämää

Joulunpyhät sitten tulivat ja menivät, meillä hyvin rauhallisissa merkeissä. Vanhempi poika oli kotona, toinen nuoripari matkasi pohjoiseen joulunviettoon. Muutama vieras poikkesi. Ruokaa meillä oli ihan omiksi ja muidenkin tarpeiksi. Tässä muutama kuva kattauksesta ja pöydän antimista. Kerronpa muuten tässä vaiheessa, että näiden joulukuvien ottajina on ollut jälkikasvuni, pääasiassa tytär, joten kunnia heille.





Liina ei ole musta vaikka kuvassa siltä vähän näyttääkin, vaan se kirpparilta hankittu läpikuultava tummansininen.

Tässäpä tätä joulusyöminkiä. Pitää kyllä tunnustaa, että kun olin viimeiseen asti töissä, niin menin ruokien suhteen yli siitä mistä aita oli matalin. Rosolli kaupan valmista, lanttu- ja porkkanalaatikko valmiista soseista, bataatti- ja maksalaatikko kaupan valmiista tuunattuja. Täydestä meni. Imelletyn porkkanalaatikon tein kokonaan itse, ja se onnistuikin hyvin. Pienenä erikoisuutena meillä oli aurajuustoporkkanoita, sekä ihanaa saksalaista joulusinappia, mitä poitsu oli löytänyt joulumarkkinoilta. Kotijuusto on lähitilalta ja savukala myös paikallista herkkua. Ja sitten tietysti kinkkua, kastiketta, salaattia, maksapasteijaa. Pari päivää näitä söi ihan mielellään, tapanina alkoi sitten jo hiukan tökkiä ja tänään tein sitten jo pizzaa!

Kuusi on mökkimetsästä haettu, ei mikään kummoinen mutta koristeilla siitä sai ihan käypäsen.
Aattoillan kruunasi ihan oikea Korvatunturin pukki (joka oli oikeastaan valepukuinen muori). Pukki antoi lahjat vasta, kun oli pyöritty piirissä ja laulettu "Joulupuu on rakennettu". Kyllä niitä lahjoja taas olikin kertynyt valtavasti, ihan hassulta tuntuu kun kukaan ei oikeastaan mitään tarvitse.
Tässä niistä pieni osa, vielä paketeissa. Itse arvostan kovasti itse tehtyä, ja erityisesti tykkäsin näistä pusepän emännän nikkaroimista heinäseivästikkaista, kiitos niistä!
Natsasivat mainiosti tuonne takan viereen mietelauseen alle. Ihania pikku muistamisia olivat myös hyväntuoksuinen saippua, se tunteella valittu maukas sinappi, omatekoiset namut (hunajamanteleita oli ihan pakko tehdä itse lisää!), kauniiksi tuunattu kynttilä.
Pukki oli myös kuullut pienen, hennon kuiskauksen eräästä koneesta joka voisi olla äipän mieleen:
Tätä on nyt testattu kovasti ja hyväksi havaittu. Suosittelen (vaikka kaikilla taitaa tällainen jo ollakin)!

Itse suosin joulumuistamisissa tietenkin noita kätten töitä, joita jokainen purki paketistaan, halusi tai ei. Ja sitten yritin panostaa sellaiseen, mikä ei olisi tavaraa, kuten leffa- ja laskettelulippuihin. Perhe sai mielenkiintoisen yhteisen joululahjan:
Jep jep, hiukan riski juttu, mutta ainakin isäntä ja tytär vakuuttivat olevansa innokkaina lähdössä katsomaan ihka oikeaa balettia. Pähkinänsärkijähän on kovin jouluinen, ja esiintymään tulee venäläinen ryhmä joten uskon, että tiedossa on varsinainen spektaakkeli.

Ja tässäpä lisää spektaakkelia (kylläpä se pukki tosiaan meitä muisti):

Tätä odotan ihan erityisesti, Lahden Hair-musikaalissahan esiintyy itse Hector! Uskoisin, ja olen kuullutkin, että on mahtava esitys.

Eipä se pukki ole minään vuonna unohtanut koiriakaan, ja löytyihän ne paketit tänäkin vuonna Ronjan, Pinjan ja Veeran nimillä:


Voi sitä onnea kun ikioman, tuoksuvan paketin sai suuhunsa ja pääsi sitä repimään auki!




Kohta kuului vaan onnellinen rouske, kun siankorvat oli purettu paketeista.

Jälkeähän siitä syntyi. Kyllä kannatti taas tehdä joulusiivous:
Mutta hyvää oli. Loppuilta kuluikin sitten leppoisasti uutta tv-peliä pelaten (kun ensin oli ryövätty patterit siihen kaikista mahdollisista jutuista, esim. kaukosäätimistä).



Joulu oli mahtava, on ihanaa viettää sitä rakkaiden ihmisten kanssa. Mutta yhtään hassummalta ei tunnu paluu arkeen pyhien jälkeen. Meillä on tässä vielä ohjelmassa pienet synttärijuhlat, ja sitten lähdetään vuoden vaihdetta pakoon ja raketeilta turvaan mökille. Koirille kun nuo raketit ovat kauhistus. Eikä itsestänikään ole hassumpaa viettää siellä muutama talvinen päivä saunoen hankien keskellä.

Mutta vielä nuo jouluvalot kimmeltävät, ja vielä on meikäläisellä lomapäiviä jäljellä, joten mikäs tässä on nautiskellessa. Pakkasetkin hellittivät, joten toivottavasti lähipäivät sisältävät paljon ulkoilua. Hiukan olen neulonutkin, mutta siitä myöhemmin.

 Kaunis kiitos vielä kerran kaikille meitä muistaneille. Lahjat, kortit ja tekstarit, kaikki ne ovat lämmittäneet kovasti!

Tunnelmallisia loppuvuoden päiviä! Toivotellaan uudet vuodet sitten myöhemmin.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!