Paluu arkeen

Äkkiä ne neljä viikkoa sitten hurahtivat. Huomenna on edessä paluu arkeen pariksi viikoksi. Sitten on suunnitteilla vielä yksi lomaviikko, jolloin toivottavasti pääsisimme taas vähän harrastamaan kotimaan matkailua. Viime viikko mökkeiltiin ahkerasti, ja kesäkeittiö sai melkein kokonaan katon päälleen. 

Isäntä jatkaa lomaansa ja puuhastelua mökkimaisemissa. Minullakin puuhaa riittää töiden oheen, sillä kotipiha on aika villiintynyt ja huutelee äidin pikku kätösiä. Toisaalta puutarhan villeys viehättääkin. Ihanan kyltin tuunasi tyttäreni.

Viiniköynnökset rehottavat, vaikka olen niitä rypäleiden toivossa kurittanutkin. Nyt näyttää siltä, että rypäleitä on tulossa runsaasti, jos vaan lämpöä riittää niitä kypsyttämään. Herukat kypsyvät kovaa vauhtia, ja kohta päästään niitäkin keräämään ja keittelemään. Tässä vaiheessa aina tuntuu siltä että pitäisi olla monessa paikassa yhtaikaa, töissä, mökillä, mustikka- ja vattumetsässä, marjapuskissa, kitkemässä....mutta toisaalta nautin tästä runsauden ajasta, jonka satoa sitten talvella nautitaan.

Mökillä kukkakukkulalla on sattunut hassu juttu. 

Kuvasta hädin tuskin erottaa, mutta tuonne kukkulan huipulle on kukkien sekaan kasvanut tomeria tomaatin taimia! Aluksi löi tyhjää ja mietin, miten ihmeessä se on mahdollista. Sitten muistin, että kumosin tuonne alkukesästä pari säkkiä turvetta, joka on peräisin meidän naapurista puutarhalta, ja siemenet ovat itäneet turpeessa. Tomaatit ovat tosi vahvoja ja kukkivatkin, mutta eivät taida enää ehtiä satoa tuottaa. Ei voi kuin ihmetellä tätä kasvun ihmettä. Nimittäin kotona kaikki kolme ostamaani tomaatin tainta ovat katkenneet ja lojuvat tällä hetkellä kompostissa. Jos näistä yhden tomaatin saan, niin se on kyllä juhlan paikka!

Kukkula alkaa olla loppuun kukkinut. Jotain kukintaa vielä on loppukesäksikin jäljellä. 

Ronja nauttii lämmöstä ja auringosta:

Veeran turkin ajelin taas lyhyeksi, sillä kun tahtoo olla tukalaa helteillä. Keppi pitää olla suussa valmiina, jos joku vaikka heittäisi sen järveen ja pääsisi laiturilta hyppäämään kepin perään.

Uiminen on Veeruskan lempipuuhaa, ja se tulee aina toiveikkaana keppinsä kanssa mukaan jos joku meistä menee laiturille. Näillä helteillä voi huoletta Veerakin veteen pulahdella. Kylmissä vesissä uimista ollaan vähän rajoitettu, ettei tulisi vanhalle neidille kolotuksia tai pissavaivoja. Mutta näillä lämpimillä vilvoitus on tervetullutta. Onneksi huomenna koiratkin pääsevät vielä nauttimaan mökkielämästä.

Mukavaa viikkoa, nautitaan kun vihdoin tuli kesä, ollaan sitten töissä tai lomalla tai muuten vaan oloneuvoksina!

Mustan pitsin yö

Vuosia sitten asuntovaunureissulla osuimme sattumalta Raumalle pitsiviikkojen Mustan pitsin yöhön, tai iltahan silloin oli ja yö aluillaan. Tapahtuma vaikutti niin ihanalta, että päätimme joskus suunnistaa ihan vartavasten pitsiviikoille Mustan pitsin yön aikaan.

Vuosia ehti vierähtää jo lähemmäs kymmenen, mutta tänä kesänä matkailuautoreissua suunnitellessamme bongasimme tuon tapahtuman taas. Isäntä vaihtoi työvuoroja niin että sai tuohon kohtaan viikonloppuvapaan, auto siivottiin ja huollettiin ja tilattiin kaunis ilma. Yhdeltä osin suunnitelma sitten petti, eli tämän kesän hittivieras keuhkokuume aloitti sitten taas kolmannen kierroksen alkuviikosta, kun perjantaina piti matkaan lähteä. 

Viime hetkeen asti mietimme, uskallammeko lähteä matkaan. Lääkitys alkoi kuitenkin purra nopeasti, ja kuume laski. Päätimme tehdä reissun minun ehdoillani, sain lepäillä autossa matkan aikana, kuljimme hitaasti kiiruhtaen, koiratkin jäivät tyttären hoiviin kotiin.

Majoituimme ihanalle Poroholman leirintäalueelle.

Leirintäalueelta kaupungille väkeä kuljetti Kake Kaupunkijuna.

Raumalla oli samaan aikaan kansainväliset markkinat, joten ihmeteltävää riitti. Myös monenlaista ruokakojua oli, joten nälkäkiukkua ei päässyt syntymään kun aina saattoi istahtaa pikkupurtavan ääreen kun siltä tuntui.

Päälavalla markkinoiden tuntumassa oli esiintyjiä koko päivän ja illan. Oli paikallisten nuorten yhtyeitä ja myös nimekkäämpiä esiintyjiä. Tanssiakin sai. Illan viimeisenä esiintyjänä olisi ollut Irina, mutta siinä vaiheessa oli jo lähdettävä nukkumaan kun kunto ei vielä ollut kovin kaksinen. Kauko Röyhkä sentään nähtiin. 

Olen aina arvostanut Kaukoa enemmän kirjailijana kuin muusikkona, mutta täytyy sanoa että hän oli myös hyvä ja karismaattinen esiintyjä. Ja bändi oli loistava!

Paikalliset Leijonat järjestivät ohjelmaa päälavan vieressä, Narvi-sähkön sisäpihalla.

Oli tanssimusiikkia ja myös rockyhtyeitä, ja väki pisti jalalla koreasti. Keuhkokuume verotti voimia sen verran että tanssilattialle ei tehnyt mieli, mutta mukava oli katsella toisten menoa. Kaikki nämä esitykset olivat ilmaisia, päälavan esiintyjät kustansi Rauman kaupunki. Leijonat keräsivät varoja hyväntekeväisyyteen juomia myymällä, ja pihalle oli vapaa pääsy joten oli mukava kulkea paikasta toiseen aina sen mukaan mikä musiikki miellytti.

Leirintäalueelle tullessa kuuntelimme vielä tovin vastarannalla soittavaa Kuningasideaa. Musiikki kantautui hyvin vettä pitkin.

 Hanhia ja niiden jätöksiä oli leirintäalueella riesaksi asti.

Myös leirintäalue oli satsannut tähän viikonloppuun. Meitä viihdytti stand up -pappi Sampsa Simpanen. Minä en ole varsinaisesti tämän viihteenlajin ystävä, mutta Sampsan jutut olivat siistiä ja hauskoja. Kolmen lapsen isällä oli paljon perhe-elämään liittyviä hauskoja juttuja. 

Tätä latvialaista tanssiryhmää oli mahtava katsella. 

Tanssit olivat taidokkaita ja koreokrafiat humoristisia, joten yleisö viihtyi heitä katsellessa.

Lauantaina teimme kävelykierroksen oppaan johdolla Vanhan Rauman kujilla, ja saimme paljon tietoa Rauman historiasta ja Vanhan Rauman arkkitehtuurista, ja miten esim rakennusten remontointi on tarkasti säädettyä. Täällä asuminen on elämäntapa!

Vanhalla Raumalla oli tuolloin myös Avoimet pihat -tapahtuma, jolloin talojen portit olivat avoimina ja yleisö pääsi ihastelemaan upeasti hoidettuja pihoja. Monella pihalla oli myös pihakirppis pystyssä.

Kun olimme saaneet rautaisannoksen Raumaa, matkamme jatkui kohti Naantalia. Kävimme syömässä ihanassa rantaravintolassa Naantalin kauniissa satamassa. Seuraava päivä oli unikeonpäivä, ja Naantalissa myös markkinameininkiä. Vuoden Unikeko Timo Koivusalo uitettiin jo aamuseitsemältä, joten tätä tapahtumaa emme päässeet näkemään. 

Viivähdimme vielä yhden yön SFC Saloranta -leirintäalueella Naantalissa. Vuokrasimme privaattisaunan, saunoimme kaikessa rauhassa ja pulahtelimme mereen uimaan. Leirintäalueella oli todella hiljaista, emmekä tavanneet montaakaan ihmistä. Piipahdimme vielä kaupungilla markkinakojuja kierrellen, ja ostimme vähän tuliaisia kotiin. Sitten matka jatkui kotia kohti. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut, ja palasin kotiin terveempänä kuin sieltä lähdin!

D-c-fix

Kontaktimuovi on kirjastovirkailijalle varsin tuttu materiaali. Sisustuksessa se ei kuitenkaan herätä minussa intohimoja. Tänä aamuna kuitenkin käteeni sattui kaapista pala d-c -fixiä, joka oli alunperin ostettu matkailuauton kaappien tuunausta varten, mutta jäikin sitten käyttämättä. Meillä on eteisen peilin alla ikävän näköinen vihreä taso, jostain jämäpalasta tehty. Olen sitä aina yrittänyt jollain liinoilla peitellä. Mutta kun kontaktimuovin pala oli juuri sopivan kokoinen, niin ryhdyin samantien puuhaan. Niin intoa puhkuen, että en edes ennen-kuvaa muistanut ottaa.

Ihan siisti tästä tuli, ja natsaa eteisen väreihin paremmin kuin alkuperäinen. Työtä helpotti se, että taso on irtonainen ja sen sai nostettua pois.

Voipi olla, että tämä ei jäänyt ainoaksi d-c -fix kokeiluksi. 

Samalla vauhdilla syntyi onnittelukortti, huomenna olisi tarkoitus mennä erästä nuorta herraa onnittelemaan.

Idean korttiin sain Heidi Ignatiuksen Muista kortilla -kirjasta, vähän kirjan ohjetta mukailin. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Pieniä iloja

Perjantai-iltaa! Taidan olla lomalla kun pitää oikein miettiä mikä päivä on. Sairausloma on taas tällä kertaa takanapäin ja keuhkokuume vol 3 selätetty. Pikkuisen varpaillaan olen kyllä koko ajan ja tarkkailen tuntemuksiani. Toivottavasti kolmas lääkekuuri sanoo toden ja tauti on lopullisesti voitettu.

Ennen sairastumista aloittelin tällaisen pikku projektin:

Mökin terassin katosta killuva korituoli alkoi olla varsin ikävän näköiseksi harmaantunut ja rottingitkin vähän repsottivat. Niinpä meikäläinen tarttui vasaraan ja naputteli pikku nauloilla rottinkeja timmiin. Sen jälkeen oli vuorossa tuolin spraymaalaus valkoiseksi. Tämä homma jäi kuitenkin kesken kun maali loppui. Tällä mökkireissulla homma tuli valmiiksi.

Tuoli sai näin vähän jatkoaikaa valaistuttuaan.

Tämä tuoli on yksi lempipaikoistani mökillä (ja monen muunkin!). Siihen paistaa aurinko melkein koko päivän, voi katsella järvelle ja tuolissa on hyvä lukea tai neuloa. Taisi tuplata hintansa, sain nimittäin tähän projektiin kulumaan viisi pulloa spraymaalia! Iso osa maalista tietenkin päätyi tuolin rakosista allaoleviin sanomalehtiin.

Tällä reissulla päästiin myös nauttimaan mökkipottumaan antimista.

Hitaanlaisesti ovat perunat kasvaneet kylmänä kesänä, mutta voi miten hyviä ne olivat!

Kotona hiekkalaatikkopottumaassakin on komeat varret. 

Tässä on kokeilussa uutuuslajike Carrera, mökillä on Siikli-perunaa. Tänne alle ei ole vielä kurkattu, kohta varmaan voisi.

Isännän projekti on vaatinut runsaasti hikipisaroita ja vasaran paukutusta sekä konesahan laulua, mutta nytpä on jo kesäkeittiössä katto! 

 Seuraavaksi pitää saada katolle huopaa ja räystäspeltejä. Mutta aika hyvältä jo näyttää, ja homma jatkuu...

Minä kävin koirien kanssa keräämässä lähimetsästä tällaisia herkkuja:

Kotiin tultua piti tietenkin heti paistaa piirakka:

Tämä on pikaversio, pohjaksi valmis taikina, päälliseen kaksi purkkia rahkaa, yksi kananmuna sekä sokeria ja vaniljasokeria. Ja tietysti reilusti niitä mustikoita. Vaniljakastiketta kyytipojaksi. 

Kotiintullessa ilostutti, että jokin sentään kasvaa taimilaatikossakin, nimittäin kesäkurpitsa!

Tomaatit eivät tänä vuonna onnistuneet, mutta kiva kun kuitenkin jotain satoa tulee.

Rapunpielen daaliat ovat olleet tänä kesänä erityinen ilonaiheeni.

Ovat kukkineet ruukuissa mahtavasti koko kesän! Voi kun saisin juurakot talvetettua, ensi kesänä jakaisin ne kukkapenkkeihin.

Mutta nyt taidan mennä hohmaisemaan palan sitä mustikkapiirakkaa...mukavaa viikonloppua!

Edit: Tulinpa vielä muistuttamaan, että tänään on Blue Moon Day eli Sinisen Täysikuun päivä. Eli toinen täysikuun päivä saman kalenterikuukauden aikana. Päivä on täynnä taikaa, erityisen voimaannuttava ja otollinen päivä tehdä Suuria Suunnitelmia. Niin ja seuraava tällainen päivä taitaa olla vuonna 2018. Nyt sitten skarppina, otetaan tästä kaikki irti ja voimaannutaan joukolla!

Lomakuulumisia

Moikka moi! Pitipä tulla kertomaan kuulumisia välillä, vaikka ne ei niin hääppösiä olekaan. Loma muuttuikin viikon sairauslomaksi, kun keuhkokuume osa 3 oli tosiasia. Viikko sitten palailin mökiltä kuumeisena ja henkeäkin ahdisti taas pahasti, joten lääkärireissuhan siitä tuli. Tulehdusarvot huitelivat taas toisella sadalla, joten taas kerran ollaan lääkekuurilla ja loma katkesi viikon sairauslomaan, jota on vielä huominen päivä jäljellä. En tiedä mikä tätä pöpöä nyt ylläpitää, itse tätä ei voi kai aiheuttaa eikä oikein mitenkään välttää. Toki rauhallisesti on otettava jälkitautien pelossa. Lääkekuurin lisäksi sain tällä kertaa reseptin myös keuhkokuumerokotteeseen. Mutta ensin pitäisi olla muutama kuukausi terveenä että rokotteen voisi ottaa. 

Tässä vähän kukkakuvia mökiltä viime viikonlopulta. Kukkakukkula kukkii taas kovin keltaisena, vaikka vähän punaistakin on alkanut joukkoon putkahdella.

Tällainen pieni punakukka on alkanut leviämään kukkulalle, liekö jokin pikku neilikka?

Keloaidan alle on myös levinnyt ihan kunnon kukkareuna, kun olen hiljalleen raivannut rikkaruohoja sen tieltä pois.

Villiviini sitten oli kuin olikin hengissä, ja kurottautuu pontevasti kohti saunan seinää. Virittelin sille tällaisen valkoisen säleikön tumman seinän piristykseksi.

Toivottavasti se pian peittää ison osan seinää!Muutenkin tämä ankea seinusta on alkanut mukavasti vihertää, kun viime vuonna siirsin siihen saniaisia ja kuunliljoja.

Kesäkeittiökin on jo harjakorkeudessa tuossa metsänreunassa:

Onpas mukava taas päästä ylihuomenna mökille. Saas nähdä onko vuokralaisemme jo saanut lapsensa maailmalle. Pihavalon päällä olevassa mustarastaan pesässä on todistettavasti ollut parvi nälkäisiä poikasia, ja emot ovat tehneet kovasti työtä poikasia ruokkiessaan.

Tässä vielä yksi kikka kolmonen, jonka opin ystävien luona ihanalla illallisella:

Siis tämä ei todellakaan ole se illallinen, vaan meikäläisen mökkiateria joka koostuu halloumista ja parista soijanakista. Idea tässä on tuo halsteri, joka estää halloumia tarttumasta kiinni grillin ritilään!

Mukavaa viikkoa, ollaan kuulolla!

Kohta lompsahtaa

 Kun elämä on oikein täyttä, jää kuvat ottamatta ja blogi päivittämättä. Viime viikonlopun vietin harvinaista laatuaikaa esikoispoikani kanssa mökkeillen ja markkinoilla rillutellen. Siellä tapasin myös toisen poikani ja miniän, ja mikä parasta veljekset tapasivat toisiaan pitkästä aikaa. On kyllä ihan mahtava elämänvaihe tämä kun lapset ovat aikuisia tai lähestyvät aikuisuutta. Tämän tästä sitä saa olla ihmeissään miten tavallisen tallaajan lapset ovat niin fiksuja, hauskoja, komeita ja kauniita ihmisiä. Olen ylpeä ja onnellinen teistä jokaisesta!

Mukavaa viikonloppua on seurannut työntäyteinen viikko. Mutta nyt on enää yksi ainoa herätys ennen neljän viikon lomaa! Ja taas kerran sitä on lomalle päästessä kuin kuiviin puristettu riepu. Onneksi ei ole kovin montaa päivää milloin pitäisi olla tiettyyn aikaa tietyssä paikassa. Muutama mukava vierailu on tiedossa, vähän kulttuuria, varmaankin kruisailua matkailuautolla, paljon mökkeilyä. Onneksi on muutama zumbakeikkakin tyttärellä sovittuna niin rapakuntoon päässyt äippäkin pääsee veivaamaan lannetta. Kesäkuu kun meni sairastellessa noita keuhkokuumeita, ja liikuntaa ei ole voinut eikä saanut harrastaa, niin tulee tarpeeseen vähän vetreytyä. 

Päätavoitteena on tällä lomalla akkujen lataaminen. Yksinoloakin on tiedossa, isännällä on jonkun verran töitä ja tyttärellä omat kuvionsa. Osaan kyllä nauttia omasta seurastani enkä kaipaa koko aikaa ihmisiä ympärilleni. Ja kun olen väsynyt ja stressaantunut, olen erittäin epäsosiaalinen ihminen, joten tuo yksinolokin tulee tarpeeseen. Nautin kun saan rauhassa lueskella, ehkä vähän neuloa, mökillä ollessa vaan istuskella saunan terassilla ja kiikaroida mitä järvellä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Mökillä ei juuri ihmisääniä kuulu, eikä järvellä näy muuta liikettä kuin meidän soutuveneemme satunnaisesti. Muutaman kerran päivässä saattaa toiselta rannalta kuulua auton ääni. Kun saa rauhassa käydä nämä dialogit oman itsensä kanssa niin jaksaa taas olla parempi äiti,  vaimo ja ystävä.

Lomasää on sitten se mikä on, siitä ei kannata paineita ottaa. Lomalla on se hyvä puoli että poudalla voi puuhailla ulkosalla ja sateella uppoutua nojatuoliin kirjan kanssa. Voipi olla, että blogi on nyt myös kesälomalla. Toki tulen päivittämään, jos jotain kerrottavaa on tai muuten vaan tekee mieli tulla teitä moikkaamaan. 

Tässä vielä iloksenne "Viidakon tähtöset" eli ihan täysillä kukkivat pionit pihallamme. Kukkapenkki muistuttaa tällä hetkellä viidakkoa, kun kaikki kasvaa sikinsokin ja humala kiipeilee heinäseipäitä pitkin. Ihanaa kesän jatkoa ihan jokaiselle, olitpa töissä tai lomalla, rannalla tai kaupungissa!  Tartutaan näihin ohikiitäviin hetkiin!